Soitamme lopulta niin pitkään, että osaamme lopulta soittaa kappaleen alun kohtalaisen hyvin Augustin sooloa lukuunottamatta, sillä sen hän aikoo opetella vasta yksin harjoitellessaan.
"Meidän pitäisi lopettaa, sillä kello lähenee yhtätoista. Silloin Eleonooran ovet suljetaan", August huomauttaa.
"Tämä soittotuokio taisi venyä hieman pidemmäksi ajaksi kuin hetkeksi", nauran.
"Ei se mitään", August vastaa ja yhtyy nauruun, "minulla ainakin oli hauskaa."
"Niin minullakin", huokaisen tyytyväisenä. On uskomatonta, että saan viettää Augustin kanssa aikaa tällä tavoin kahdestaan.
En olisi uskonut, että yhdessä harjoitteleminen olisi voinut olla näin kivaa. Jännitin ihan turhaan soittamista Augustin kanssa. Hän teki virheitä ihan yhtä lailla kuin minäkin, eikä se haitannut yhtään.
Augustin saatettaessa minut takaisin asuntolalleni minulla on hänelle vielä tärkeää sanottavaa. "Kiitos, kun kuuntelit, mikä on painanut mieltäni. Oloni helpotti heti, kun sain puhua kanssasi."
August pudistaa päätään. "Olen iloinen, jos voit yhtään paremmin. Kaikki soittajat kohtaavat vastoinkäymisiä, mutta niiden yli päästessään kaikki ovat aina paljon vahvempia", hän vakuuttaa, "Seuraavaksi sinun täytyy vain itse kiivetä oman vuoresi huipulle."
Hymyilen Augustin puheille. Hän todella osaa olla kultainen.
"Sinun ei tarvitse murehtia olevasi mitenkään muita huonompi, Avril, ei todellakaan. Minun mielestäni sinä olet aivan erityisen..."
Kuumuden aalto virtaa ylleni, mutta August lopettaa kesken lauseensa punastumiseni huomatessaan. Hänenkin kasvonsa ovat pian saman väriset. "Hyvää yötä, Avril" hän sanoo äskeistä vaimeammin ja lähtee odottamatta vastausta.
Hämmennykseni muuttuu pian hymyksi kasvoilleni, kun katson etääntyvää punatukkaa.
Hymyni hyytyy kuitenkin siinä samassa, kun Lavine tulee minua vastaan portaikossa. Onko hän nähnyt tuloni ikkunasta?
"Puhutaan, Avril", hän henkäisee pysäyttäessään minut siihen paikkaan. Tämä on uutta käytöstä häneltä.
"Tai kerro sittenkin minulle yksi ainoa asia", hän korjaa, jolloin nyökkään kummastuneena. Lavine näyttää siltä kuin tämä tilanne veisi hänen hermonsa äärirajoilleen, mikä ei todellakaan sovi mielikuvaani hänen viileästä olemuksestaan.
Pelkään tietäväni jo, mistä on kyse, vaikka en todellakaan toivo epäilyjeni osuvan oikeaan.
"Oletko ihastunut Augustiin?" Lavine täräyttää. Olin oikeassa.
Hänen ja Augustin välillä on pakko olla jotain muutakin kuin ystävyyttä. Lavinen raivostuneen katseen alla mieleeni ei tule yhtäkään pakosuunnitelmaa, mutta hänkään ei aio lähteä ilman vastaustani.
"Kyllä", sanon viimein. Parempi olla rehellinen ja kertoa totuus. En minä sen myötä mitään menetä - ennemminkin Lavine. Hänellä ei pitäisi olla keinoa käyttää tunteitani minua vastaan, eihän?
Sodan ainekset ovat nähtävästi kasassa, sillä Lavine kääntyy sanaakaan sanomatta ja katoaa rappukäytävään. Olisin halunnut kysyä häneltä samaa kuin hän kysyi minulta, mutta ehkä totuus on ilmeinen.
Sydän hakaten levottomasti ja hämilläni Lavinen yhtäkkisestä kiihtymisestä laahustan portaat ylös. Milloinhan hän aikoo tulla takaisin? Kerrankin on ollut aiheellista pelätä pahinta eli teinivirtuoosi-viulistitytön suhteen ongelmiin joutumista.
Raotan Lavinen ja Courtneyn huoneen ovea, mutta valot ovat kiinni ja toiselta sängyltä kuuluu Courtneyn kevyt tuhina. Päätän itsekin mennä jo nukkumaan. Lavine tuskin kuitenkaan enää haluaa törmätä minuun tänä iltana palatessaan.
Mutta maatessani ruutupeittoni päällä pimeässä huoneessa pääni on niin täynnä ajatuksia, etten saa millään nukutuksi. Mietin Augustia ja Lavinea, huomisia kuoron pääsykokeita ja kaikkia tänään tapahtuneita kummallisuuksia. Oleileekohan nutturapää-tuubisti-Keaton tästä lähtien jatkuvasti Augustin seurassa?
Kuinka paljon Augustilla onkaan kavereita, jotka ovat tunteneet hänet jo vuosia! On niin paljon asioita, joita en hänestä tiedä, mutta haluan tietää.
Tunteekohan Lavine samoin? Ajatteleeko hän tällä tavoin Augustia, kun ei saa unta?
***
Maaliskuussa 2019
Sanoja 512