Mikä ihme voisi olla syy, jonka takia August etsii huoneeni silläkin uhalla, että hänen ihailemansa kaunis teinivirtuoosi-viulistityttö Lavine Vance saa vääränlaisen kuvan välillämme vallitsevasta suhteesta?
"Ai", Lavine henkäisee ja katsahtaa minun suuntaani, "siksikö?" Hänen kylmä äänensävynsä on väheksyvä, ja se vihlaisee sisuksiani.
"Joo", August vastaa yhtä hyväntuulisesti kuin aiemminkin välittämättä Lavinen äänensävystä. En ole varma mistä he puhuvat, mutta ulkopuolisuuden tunne hiipii alitajunnastani tietoisuuden puolelle.
Hetkinen...he tuntevat toisensa?
"Ei ole mitään kiirettä. Juotaisiinko iltateet?" August ehdottaa kuin joku säännöllinen vierailija.
"Avril auttaa minua vain alkuun esseeni kanssa, mutta muuta tekemistä ei tälle iltaa ole", Courtney vakuuttaa. "Keitetäänkö mieluummin kahvit?" hän kysyy sitten, "tarvitsisin vahvemmanlaista kannustusta tähän."
"Keitetään vaan", vastaan osallistuakseni keskusteluun. Minulla ei juuri nyt ole resursseja miettiä, onko Courtneyn ehdotus järkevä vai ei.
"Minä en ota", Lavine toteaa töksäyttäen. Hänen resurssinsa eivät ole kärsineet pientäkään kolahdusta. Toivon, etten näytä ihan liian pelokkaalta, kun hän istuu pöytään vastapäätä minua. Pelkään mahdollisen tulevan keskustelun sisältöä. "Otan mieluummin teetä", hän selventää...kenties Augustin takia kohteliaammin kuin hänellä on minun kuulteni tapana.
"Sitruunarooibosta?", Courtney kysyy.
Silmäilen Courtneyn keskeneräistä esseetä sillä välin, kun hän laittaa vedenkeittimen päälle. Konseptiin on kirjoitettu sotkuisella käsialalla pari riviä ensimmäistä kappaletta. Selaan niitä kuitenkaan ymmärtämättä mitään.
"Valitettavasti meiltä löytyy vain pikakahvia - kiitos opiskelijoiden köyhän soluasuntoelämän", Courtney nauraa.
"No, sekin on jo jotain - meiltä ei löydy edes vedenkeitintä", August vastaa pudistaen päätään teatraalisesti. En voi estää suupieliäni kaartumasta hymyyn tahollani. Hänen olemuksensa lieventää oloani, olinpa missä tilanteessa tahansa.
"Mistä te muuten tunnette toisenne?", Lavine kysyy minulta ja Augustilta kesken kaiken Lavinemaisen vakavasti. Juuri saman haluaisin tietää hänen ja Augustin kohdalla. Ja Courtneyn. Mutta varsinkin Lavinen.
Kun viimeksi mainitsin hänelle Lavinesta, hän ei vaikuttanut tuntevansa tätä erityisesti, mutta kertoi vähintäänkin ihailevansa tytön soittotaitoa.
"Tapasimme Avrilin kanssa ensimmäistä kertaa junassa matkalla Ainsworthiin", August kertoo. Lämpö valtaa mieleni muistellessani sitä hetkeä, jolloin tuntematon punatukka istui viereeni. "Viulu ja Mozartin elämänkerta olivat tarpeeksi herättämään uteliaisuuteni", August jatkaa.
Lavinen vakavista kasvoista on vaikea päätellä, mitä hän ajattelee kuulemastaan.
"Minä ja Lavine taas olemme välillä sattuneet samoille kursseille Augustin kanssa, mutta ei mitään sen kummempaa", Courtney kertoo. En voisi olla kiitollisempi, kun hän ottaa puheeksi minua askarruttaneen kysymyksen. Tietysti he ovat törmäilleet milloin missäkin, ja varsinkin koska he ovat samanikäisiä, mutta onko siinä kaikki?
Autan Courtneyta kantamaan neljä mukia pöytään.
"Kiitos", August kiittää hymyillen. Onneksi minulla on jotain muuta ajateltavaa kuin hänen välkehtivät hymykuoppansa, sillä hermostukseni on lähellä karata hallinnastani. Onneksi Courtney istuu pöytään, ja kerron hänelle heti pari ehdotusta ensimmäisen jakson parantamiseen. Sitten hän pyytää minua antamaan esimerkkejä seuraavien kappaleiden aiheista.
"Tekisit itse omat läksysi, Courtney", Lavine tuhahtaa huumorinpilkettä äänessään.
"Avril auttaa minua tekemään itse läksyni", Courtney puolustaa.
"Autan mielelläni, jos siitä on apua", sanon.
Courtney tönäisee minua lempeästi kylkeen. "Olet mahtava", hän hymyilee.
Katsahdan Augustia, joka nojaa kämmenselkäänsä vaipuneena mietteisiinsä. Yritän keskittää ajatukseni takaisin ilmastonmuutokseen.
"Miten sinulla menee soittamisen kanssa? Kävitkö siellä Elizaveta Kuznetsovan mestarikurssilla?" Lavine kysyy Augustilta. Epäonnistun täysin keskittymisyrityksessäni.
"Joo, sain siellä rakentavaa palautetta", August nauraa nolona.
"Kuznetsova kuulemma palauttaa kaikki lupaavat pianistin alut maan tasalle", Lavine hymähtää. "Oliko itsetuntosi ihan rappiolla hänen kurssinsa jälkeen?"
"Päinvastoin! On totta että hän antaa kritiikkiä sanan parhaassa merkityksessä, mutta juuri sen takia motivaationi oli huipussaan koko kesän. Harjoittelu oli helppoa, kun tiesi, mitä pitää kehittää", August vastaa.
"Kaikkien pitäisi omaksua tuollainen asenne, jos päättävät osallistua mestarikurssille", Lavine toteaa. En ole koskaan nähnyt hänen hymyilevän noin avoimesti.
Haluaisin palavasti osallistua keskusteluun, mutta en osaa kommentoida mitään. Pidän katseeni kiinteästi pöydällä lojuvissa papereissa ja yritän saada jotain osuvaa kirjoitettua.
"No, entäs te? Mitä teille kuuluu?" August kysyy vuorostaan Lavinelta ja Courtneylta.
"Ei mitään kummempia", Courtney huokaisee, "hitaasti, mutta varmasti harjoitus tekee mestarin."
"Sain juuri valmiiksi pienen kokoelman etydeitä", Lavine kertoo viitaten sävellyksiinsä, joiden parissa on ahertanut tunteja pöydän ääressä.
"Aivan", August vastaa valtavaa kunniotusta äänessään, "entä oletko vielä luovuttanut projektin suhteen?"
"Luuletko, että olen unohtanut lupauksemme?" Lavine kysyy kohottaen kulmiaan.
Niin minkä?
"Pilailin vain", August nauraa.
"En ole vieläkään keksinyt täydellistä sivuteemaa, mutta en lopeta ennen kuin olen itse tyytyväinen", Lavine vakuuttaa.
Hän siemaisee teetään ja lisää sitten:
"Kun pääsen siitä ongelmasta, kaikki muuttuu helpommaksi ja saan teoksen valmiiksi parissa kuukaudessa."
"Mikä teos? Mikä lupaus?" uskaltaudun kysymään ääneen.
"Jos Lavine onnistuu tekemään niin hyvän sävellyksen, että professori Swannel pyytää häntä osallistumaan Young Composer Londoniin eli nuorten säveltäjien kilpailuun Lontoossa, August lähtee säestämään häntä sinne", Courtney selittää.
"Teimme lupauksen ensimmäisenä vuotenamme Ainsworthin loppukilpailussa", August kertoo.
Nyt se on varmaa, että Augustin niin salaperäisesti hehkuttama duetto on näiden kahden välinen asia. Sitä varten hän varmaan nytkin on tullut käymään näin mutkaton hymy huulillaan. Kirpaisee, että hänen ensimmäinen vierailunsa luonani on juuri Lavinea varten. Mutta miksi Lavine pyysi säestäjäkseen Augustia, eikä vaikka sitä kiiltävätukkaista tyttöä avajaisjuhlasta?
"Sinä vuonna Swannel lähetti Lontooseen Cosimon isoveljen Nevio Hicksin, joka pääsi toiselle sijalle kilpailussa sinfoniaorkesterille säveltämänsä alttoviulukonserton solistina", August kertoo.
"Oikeasti? Melko uskomatonta", sanon hämmästyneenä.
August nyökkää. "Hänelle tarjottiin opiskelupaikka Wienissä ja nyt hän opiskelee siellä alttoviulun ohella säveltäjäksi ja kapellimestariksi."
"Minulla ei ole ollut aavistustakaan, että Cosimolla on sellainen veli", totean pysyen juuri ja juuri keskustelun tasalla.
"Cosimon suku on oikea musiikkisuku", August kertoo, "Hänen äitinsä on italialainen cembalisti Nicole Manfredi ja isänsä englantilainen viuluseppä Cooper Hicks."
"Kaikki olettavat että Cosimo on seuraava, joka valitaan YCL:ään koska hän on ihan yhtä lahjakas kuin veljensä", Lavine tuhahtaa.
"Ellei lahjakkaampi", August korjaa, "hän sentään sävelsi ensimmäisen orkesteriteoksensa 12-vuotiaana."
"En tiennyt mitään näitä asioita Cosimosta", totean hämilläni. Huomaan ajatuksissani toistavani itseäni.
"Hän ei ikinä puhu itsestään", August huomauttaa. Siitä voi olla vain yhtä mieltä.
"Niin, no Lavinella on pieni haaste hänen päihittämisessään, jos hän aikoo päästä Young Composer Londoniin", Courtney sanoo.
Olisipa Cosimolla joku upea sävellys mielensä päällä, en voi olla ajattelematta.
Äh, on väärin Lavinea kohtaan, että ajattelen näin. Ei asialla pitäisi olla minulle merkitystä, vaikka August kuinka lähtisi Lontooseen hänen kanssaan. Minun pitäisi vain olla kiitollinen, että August näin hienovaraisella tavalla tekee minulle selväksi tilanteensa ennen kuin ehdin liikaa kiinnostua hänestä.
Myöhäistä?
***
Maaliskuussa 2019
Sanoja 934