Monesti tunnin aikana Janne päätyi juttelemaan Joonalle ja ignoorasi minut. Tuntui kuin yksi vitun iso myrskypilvi olisi asettunut pääni päälle ja saanut koko olemukseni muuttumaan jäiseksi.
"Osaathan nyt Joona?" Janne kysyi hymyillen Joonalle, joka nyökäytti päätään.
"Hyvä", miesopettaja sanahti tuijottaen Joonaani kuin jotakin saalista. Huomasin selvästi kuinka pastellitukan katse kävi Joonaa kasvonpiirteitä tarkkaavaisesti läpi, hän näytti siltä, että olisi riisunut päivänsädettä katseellaan.
"Sähän kuulit et se tajus jo, joten lähtisitkö vittuun siitä?" murahdin matalalla äänensävyllä nauliten katseeni Janneen, joka kääntyi hieman säikähtäneenä puoleeni. Hänen siniset silmät tutkailivat minua ehkä vihaisinakin.
"Noin ei puhuta opettajalle!" hän sanahti ja nosti sormeaan muka niin pätevänä.
"Ja mitähän vittua sä sille asialle muka voisit tehdä?" sanoin vastaan kärkkäisesti. Mies katsoi minua kuin ei olisi uskonut, että sanoisin sille mulkulle vastaan.
"Hyvinkin paljon!" hän sanahti yrittäen selvästi olla huutamatta. Tunsin kuinka Joona nyki hellästi paitani hihaa, mutta jätin huomiotta blondin ja keskitin kaiken huomioni minua vihaiseesti katsovaan matikanopettajaan.
"No hui kamala", sanahdin loihtien ilkkuvan virneen huulilleni. Hän iski kätensä pulpetilleni ja lähentyi kasvojani niin, että välillämme ei ollut kuin pari senttiä väliä. Hän tuijotti mua suoraan silmiin ärsyyntyneenä.
"Noin. Et. Puhu. Opettajalle!" Janne sihisi huultensa välistä ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta.
"Miks en sais muka, jos säkin oot Joonan kimpussa kuin jokin hemmetin takiainen? Luuletko et oon ihan sokea jos en nää kuinka sä riisut sitä katsellas vitun pervo", sanoin hiljaa tummalla äänellä. Mies tuijotti minua hieman silmät laajentuneina. Olin jo voittanut.
Hän vetäytyi kauemmas musta ja lähti sitten opettajan paikalleen samalla, kun koko luokka tuijotti mua ja sitä helvetin Jannea mykistyneinä. Mulkaisin niitä ja käänsin sitten jäänsinisen katseeni takaisin pulpettiini. Jos tuo inhottava Janne olisi meillä vielä sen puolitoista vuotta matikassa niin siitä tulisikin todella hauskaa. Sen päätin etten päästäisi Joonaa kahden hänen kanssaan. Tuo mies oli mätä ja tiesin tasan tarkkaan mitä hän halusi sinisilmäiseltä Joonalta, joka ei huomannut hänen ällöttävää katsettaan.
"Anton, mitäs sä oot heti haastamassa riitaa opettajan kaa?" Mikael kysyi juuri, kun toivoin sen brunen olevan hiljaa. En jaksanut häntä, en todellakaan.
Vilkaisin Joonaa, joka loi Mikaeliin tiukan katseen ja pudisteli päätäänsä. Taisi enkelini tietää, että voisin räjähtää millä hetkellä vain ja siitä ei todellakaan kävisi mitenkään hyvin. Käänsin hitaasti katseeni brunetteen. Mikael kohotti kulmiaan hieman Joonalle ja katsoi sitten mua.
"Mi-"
"Mikael!" Veeti sihahti tökäten poikaystävään. Mikael käänsi ihmeissään katseensa Veetiin, joka myös pudisteli päätään toruvasti.
"Anton sanoo ite jos se haluu. Nyt sun olis aika kiinnittää huomioita näihin tehtäviin nimittäin uskon et ne tulee läksyks", Veeti sanoi ja sai Mikaelin huokaisevaan syvään,
"Mut mä en todellakaan osaa tehdä niitä."
"No siksihän sulla on mut ja jos et oo sokee nii näkisit mun olevan tässä sun vieressäs", Veeti virnisti leikkisästi toiselle ja sai Mikaelinkin hieman naurahtamaan.
"No okei, koala", Mikael hymähti virnistäen sitten kirkkaasti Veetille ja kääntyi tehtäviensä pariin. Veeti pyöräytti päätään hymyillen ja kumartui bruneten puoleen alkaen selittämään hänelle hiljaa miten mikäkin piti tehdä.
"Anton?"
"No?" kysyin kääntyen katsomaan Joonaa. Hänen huulillaan ei ollut enään sitä samaa iloista hymyä eikä tuikkivista silmistä ollut enään jälkeäkään. Onnistuinkin aina pilaamaan kaiken niin helvetin hyvin, Joona oli taas vuokseni iloton. Aiheutin vain harmia hänelle, mutta olin niin itsekäs etten osannut päästää tuosta suloisesta blondista irti.
"Miksi sä räyhäsit tolle opettajalle? Mun mielestä se on ihan mukava." Joona katsoi mua niillä sydäntä lämmittävillä ruskeavihreillä silmillään kysyvästi.
"Se ei oo todellakaan mukava, sä et huomannut kuinka se tuijotti sua. Tossa ei oo mitään hyvää, usko pois vaan", mutisin yrittäen peitellä kireyttäni.
"Tuijotti? No millä tavalla muka?" Joona kysyi hieman ärsyyntyneisemmällä äänensävyllä ja jatkoi,
"Eikö kukaa saisi katsoa tai puhua mulle kuin sinä?"
"En mä sitä tarkoittanut, enkeli. Rauhoitu", yritin saaden Joonan silmät kapenemaan ja hänen koko olemuksensa vielän turhautuneemmaksi.
"Sä tosissas sanot mulle et mun pitäis rauhoittua?! Sä oot ollu koko helvetin päivän yks vitun tikittävä räjähdysherkkä pommi! Millä oikeudella sä mua muka käskyttelet kuin jotakin hemmetin koiraa?" blondi huudahti paljon kovemmalla äänellä, mikä sai monet kääntämään taas huomionsa meihin kahteen. Menin ihan sanattomaksi, en osannut yhtään vastata tuohon. Joona katsoi mua raivostuneena odottaen vastaustani.
"Mä en tiedä... Mä olen vaan niin hemmetin omistushaluinen susta enkä haluu et kuulut kellekkään muulle. Mä pelkään et mä menetän sut, okei?" sanahdin hiljaa katsoen blondia silmiin,
"Mä en halua et sulle tapahtuu jotakin, koska mä haluan suojella sua kaikelta pahalta. Mä en vois kuvitella mun elämää ilman sua, Joona. Sä olet mulle niin vitun tärkeä ihminen ja tuot mun elämään valoa. Mä tiiän etten oo se kaikista aurinkoisin ihminen, mut mä oikeesti yritän. Mä yritän ihan helvetisti vaan sun takia, koska muilla ei oo väliä, vaan sulla on väliä."
Siinä vaiheessa mua ei enään kiinnostanut vittuakaan jos joku kuuli pitkän puheeni. Ainoastaan tuijotin enkeliä, joka oli tällä kertaa se sanaton. Kaikki muutkin olivat lopettaneet puuhansa ihan kokonaan ja tuijottivat meitä kahten, joka tarkoitti tietenkin sitä, että 23 ihmistä kuuli hienon puheeni. No eipähän olisi kauan, kun koko koulu tietäisi, mutta ei sillä ollut väliä. Vain Joonalla oli väliä.
Sano jotakin enkeli, katsoin päivänsädettä silmiin hänen vain tuijottaessa takaisin. Huomasin lopulta hänen silmänsä kiiltelevän uhkaavasti.
"M-mun piti olla s-sulle vihanen, mu-mut en mä to-tollasen j-jälkeen voi olla...", Joona kuiskasi ja kietoi kätensä mun ympärille ja piilotti päänsä mun niskaan. Tunsin nuoremman kyyneleiden valuvan mun kaulalle ja hänen puristavan tiukemmin käsiään ympärilleni.
"Älä itke enkeli, ei mitään hätää", kuiskasin niin hiljaa, että vain Joona kuuli sen. Hän pudisteli päätään samalla päästäen huuliltaan pakenemaan todella hiljaisen nyyhkäisyn. Kiedoin omatkin käteni blondin ympärilleni ja annoin hänen itkeä minua vasten. Ei sillä ollut väliä, vaikka paita saattoikin kastua, se oli kuitenkin vain arvoton vaatekappale.
Kaikki olivat kääntyneet pois päin ilmeisesti peläten, että alkaisin seuraavaksi huutaa heille, vaikka ei mua kiinnostanut siinä tilanteessa ihmisten mielipiteet ja katseet.
"Sä tiput kohta tosta tuolilta, tuu mun syliin", kuiskasin yrittäen kuulostaa erittäin lempeältä. Blondi nyökytteli, muttei tehnyt elettäkään noustakseen tuoliltaan, vaikka olikin todella lähellä ettei tuoli kaatuisi kohta. Päätin olla omatoiminen ja nostin hänet hieman hankalasti syliini ja kiedoin sitten taas käteni tärisevän enkelin ympärille.
"S-sä olet i-ihan kauhea, A-antsu..."
"Mä tiedän sen Joona ja oon tosi pahoillani siitä", kuiskasin pienen hymyn noustessa huulilleni.
"M-mut älä ko-koskaan jätä m-mua...", hän jatkoi tarraten tiukemmin paidastani kiinni.
"En, en koskaan", huokaisin laskien pääni hänen olkapäälleen.
"Mä lupaan sen."
"Hyvä, mä en pärjää ilman sua", Joona kuiskasi itkuisena. Hänen itkemisensä oli lakannut hieman ja tärinäkin hieman rauhoittunut. Miksi me kokoajan itkimme?
"Älä itke päivänsäde, et sä sais itkeä." nostin päätäni hieman, jotta saatoin painaa huuleni hänen kyyneleiselle poskelleen. Pussasin kohtaa, jonka jälkeen painoin toisenkin suudelman eri kohtaan. Lopulta liu'utin huuleni hänen korvalleen ja painoin huuleni vasten Joonan korvalehteä. Tunsin pojan hieman värähtävän.
"Lopeta Anton... Et sä sais täällä", Joona mumisi painaen kasvonsa enemmän mun kaulaani vasten. Virnistin hieman,
"Miksi en?"
"Täällä on liikaa ihmisiä ja mä oon vieläkin vihanen sulle", Joona vastasi.
"Niinkö?" virnistin laskeutuen hänen kaulalleen. Tiesin tasantarkkaan missä pojan herkkä kohta oli ja lähenin sitä saaden Joonan hieman hätkähtämään. Hän nipisti mua selästä varoitukseksi, mutta vähät välitin siitä.
"Mä oon oikeesti tosi vi-vihanen sulle!" blondi älähti hiljaa.
"Ootko nyt ihan varma?" kysyin painaen huuleni kohdalle, jonka tiesin saaden Joonan huokaisemaan ääneen. Oli tullut nimittäin pari kertaa kokeiltua. Siinä oli muutenkin vielä liilahtava fritsu.
"Oon, et muuten varmana uskalla!"
"Oliks toi haaste?" virnistin ilkikurisesti ja ennen kuin Joona kerkesi sanoa vastaväitteitä, olin jo painanut huuleni kunnolla herkkään kohtaan ja suutelin sitä melko rajusti, mutta pyrin siltikin olemaan huomaamaton. Joona sai juuri ja juuri pidettyä huokaisun huultensa välissä. Hän laski painoi päätään yhä enemmän niskaani vasten ja nipisti yhä kovempaa selkääni.
Lopulta erkaannuin blondista hänen nipistyksensä tullessa aivan liian kivuliaaksi. Virnistin jätkälle, jonka posket olivat helahtaneet hieman punaisemmaksi. Hieman vastahakoisesti päästin Joonan istumaan omalle paikalleen samalla, kun virne oli juuttunut kasvoilleni.
Äää anteeks😂 Nää vaa kokoajan itkee xD😅
No mut hei, Janton is confirmed😏
Jeii😂😂
No mutha mitäs piditte? Mielipiteitä? xD
Musta tuntuu et tää vaan huononee ja huononee mitä pidemmälle päästään?🙄
Ja siis herttileijaa??!😱💕 Mitä tapahtuu??😱😱 Miten ihmeessä noilla kaikilla voi olla jo noin paljon lukukertojaaa??😱😱😍😍😍 KIITOOOOS😭😭😍❤❤
Mut siis kiitos, kun luit!💕