Me oltiin vaan seisottu siinä paikallaan halaillen jo jonkin aikaa. Mä en vaan halunnut päästää irti siitä. Se oli niin lämmin ja pieni muhun verrattuna. Oli vaan niin ihanaa pitää käsiäni sen ympärillä ja sulkea se kaikelta pahalta, tai no olinhan mä paha. Mulla oli musta sydän ja tumma mieli, en ollut hyväksi niin iloiselle Joonalle. Mä olin vaan pahaksi sille.
"Anton...?" Joona mumisi hiljaa ja äänähdin jotakin kysyvän tapaista.
"P-pitäiskö meiän pukea päälle... Nolottaa...", Joona sanoi hiljaa ja vetäytyi mun käsien turvasta ja väisti jäänsinisen katseeni.
Kurtistin kulmiani,
"Miksi sua nolottaa? Sä olet täydellinen."
"Enkä oo! Kukaan ei voi olla täydellinen..." harvinaisen totuudenmukainen lause. Kukaan ei tosiaan voinut olla täydellinen, mutta enkeli oli mulle kaikki kaikessa ja just mulle täydellinen. En mä halunnut ketään muuta, ei mulle kelvannut kukaan muu.
"Älä viitti Joona, sä olet täydellinen mulle", sanoin hiljaa nostaen käteni hänen leuan alle. Käänsin hellästi jätkän katseen itseeni. Katselin blondia suoraan silmiin, hän näytti niin epävarmalta, niin haavoittuvaiselta.
"E-"
"Älä sano vastaan mulle. Se on totuus, etkä sä voi muuttaa mun mielipidettä siitä", murahdin saaden Joonan hieman kohottamaan kulmiaan.
"Okei...", Joona sanoi lopulta hiljaa kääntäen katseensa pois päin mun silmistä. Huokaisin syvään ja peräännyin hänestä. Ojensin vaatteet hänelle ja Joona nappasi ne kädestäni nopeasti.
"Älä huoli, olisin mä kuitenkin antanut ne sulle", sanahdin hieman huvittuneena.
Joona näytti mulle kieltään ja alkoi pukea housujaan jalkaansa. Katsoin sivusilmällä jätkän kauniin maidonvaaleaa ihoa. Hän oli niin kaunis, niin täydellinen. Pari luomea koristi kokonaisuutta.
"Älä tuijota..."
"Entä jos mä haluan?" kysyin samalla, kun sain housut jalkaani. Pidin pitkähihaista paitaani käsissäni ja vilkaisin Joonaa samalla. Hän mutristi mulle huuliaan ja pyöräytti silmiään, vaikka saatoinkin nähdä selvän vaivaantuneisuuden hänestä.
"Miten mä saisin vakuuteltua sulle et oot ihana just tollasena?" mutisin itsekseni ja vedin sitten paidan päälleni. Joonakin oli saanut mun yli-ison hupparin päällensä. Hän asetteli hiuksiaan paremmin ja vetäisi sitten hupun päähän.
"Ootappas." laitoin paremmin Joonan blondeja kutreja niin, että ne tulivat suloisesti hupun alta.
Joona katseli mua hämmentyneenä, mutta hetkessä hänen huulilleen oli noussut jo iloinen hymy.
"Kiitos nallekarhu!"
Hymyilin hieman kankeasti takaisin ja lähdin sitten kohti huimaa pikku kämpän keittiötä. Suunnistin jääkaapille ja avasin sen katsellen olisiko siellä mitään syötävää, no ei ollut. Jotakin vanhoja pekoneja sieltä löytyi, mutta niitä en viitsinyt alkaa paistelemaan, sillä en tiennyt milloin ne olivat menossa huonoksi ja olin liian laiska tarkistamaan. Elämää Antonin kanssa, ei Joona taitaisi hirveän kauaa jaksaa.
Kuulin pian Joonan askeleita ja pian hän nököttikin takanani.
"Antoo'on!" Joona alkoi taas vinkumaan ja sai tuhahduksen pakenemaan huulteni välistä. Hän vaikutti ja kuulosti aivan pieneltä lapselta, joka oli kokoajan kimpussa eikä jättänyt rauhaan.
"Mitä?" kysyin jatkaen tarkistuskierrosta. Ei siellä jääkaapissa tainnut muuta syötävää ollakkaan, joten luovutin asian suhteen ja käännyin Joonaa kohden. Hämmennyin siitä kuinka lähellä hän oikein seisoi mua.
Joonan silmät olivat nauliintunut omiini. Hänen katseessaan oli jotain uutta, mutta silti muistin todella hyvin tuon katseen. Se oli sama kuin sillon meillä, kun olimme olleet 'hieman' humalassa. Blondin huulille nousi hiljalleen vihjaileva hymy samalla, kun hän otti askeleen mua kohden saaden samalla saaden selkäni osumaan jääkaapin hieman viileää ovea vasten. Nostin jätkälle kulmiani, hänen vain jatkaessa hymyilemistään mulle.
"Mitä?" kysyin hiljaa katsellen toisen kauniita kasvoja.
Joona ei vastannut vaan laski kätensä mun olkapäälle. Vilkaisin hänen kättään ja siirsin sitten katseeni takaisin häneen. Joona virnisti ja varvisti hieman, jonka jälkeen hän nojautui mua vasten ja painoi huulensa omiani vasten. Olipas hän aika halukkaalla tuulella selvästi. Ei nimittäin tainnut riittää se koulussa tapahtunut.
Vastasin varovaiseen suudelmaan hellästi. Meidän huulet liikkuivat rauhallisesti toisiaan vasten.
"A-anton...", Joona huokaisi, kun hän perääntyi musta vähäsen. Avasin silmäni, tarkensin katseeni häneen. Kallistin päätäni kysyvästi.
"Mä tykkään susta", hän sanoi kohdaten täysin silmäni,
"Mä olin tosissani silloin, kun olin kännissä."
"Mä uskon sua", sanoin huulilleni nousten virneen,
"Mä uskon paremmin kuin hyvin."
"Mut mä tiiän ettet sä varmaankaan tykkää musta samallalailla..." kurtistin kulmiani,
"Mä todellakin tykkään susta yhtä paljon. Jopa enemmän."
Joona pudisteli päätään perääntyen yhä enemmä musta.
"Joona", murahdin madaltaen äänensävyäni. Huomasin hänen hieman säpsähtävän muttei hän taaskaan katsonut mua. Mikä ihme sillä oikein oli? Miten nopeasti hänen mielialansa vaihtelivat?
Otin askeleita häntä kohden ja laskin käteni pojan lantiolle. En antanut Joonalle enempää miettimisaikaa, kun nostinkin hänet syliini. Reaktiomaisena hän kietoi jalkansa mun lantion ympärille ja katsoi mua tällä kertaa hämmentyneenä. Virnistin ilkikurisesti. Mun ajatukset olivat menneet ihan uusiksi ja se sai mut enemmän kierroksille.
Lähdin kuljettamaan häntä takaisin makuuhuoneeseen ja laskin jätkän sängylle, jonka jälkeen syöksyin suutelemaan ahnaasti hänen huuliaan. Joona henkäisi huuliani vasten samalla, kun lukitsin hänet käsieni väliin. Virnistin samalla, kun painauduin häntä vasten ja siirryin suutelemaan blondin kaulaa. Joona ei sanonut mitään vaan voihki allani. Se oli todella kiihottavan kuuloista.
"A-anton!" Joona älähti ja kietoi kätensä mun selän päälle.
"No mitä enkeli?" kuiskasin kiusoittelevasti. Näykkäisin lyhyemmän herkkää kohtaa kaulasta.
"Ah!"
Joona puristi käsillään selkääni, mutten antanut sen haitata, vaikka vähän sattuikin. Kunhan vain päivänsäteellä olisi nautintoa. Liu'utin huuleni takaisin hänen huulilleen ja syvensin suudelmaa aikalailla.
Hetken päästä tunsin Joonan housuissa selvän kohouman. Virne pyrki kasvoilleni uudemman kerran ja irrouttauduin hieman vastahakoisesti blondin huulilta.
"Sullapa taitaa olla taas ongelmia", virnistin kiusoittelevasti.
"Sä sen aiheutit", Joona sanahti katsellen mua kauniilla ruskeavihreillä silmillään. Katsoin jätkää käsieni alla lumoutuneena. Oliko hän edes todellinen?
"En voi sille mitään jos oon vaa nii kuuma."
"Anton!" Joona huudahti läpsäisten mua käteen ja alkoi sitten hihittää. Hän peitti kasvonsa käsillään ja jatkoi sydämellistä nauruaan. Se oli korvilleni kuin hunajaa ja sai sydämeni läpättämään entistäkin nopeammin.
"Mähän vaan sanoin sun ajatukset ääneen!" naurahdin ja kierähdin sitten Joonan päältä hänen vierelleen. Käänsin hymyilevät kasvoni kattoa kohden.
"Anton muuten...", Joona kuiskasi hetken päästä.
"No sano pois", sanahdin.
"M-mä oon pahoillani jos sä jo haluisit... mut mä en oo koskaan... tota... tehnyt mitään sellasta..." blondin äänensävystä oli tullut taas epävarma. Käännyin häntä kohden samalla, kun huulilleni nousi lempeä hymy,
"Ei hätää Joona. Mä en ikinä pakottais sua mihinkään ja jaksan kyl oottaa sua."
"Mä oon sulle vaan hidaste..."
"No et todellakaan oo!" älähdin ja sain Joonan katseen itseeseeni. Hänen silmänsä olivat hieman laajentuneet ja huulet raollaan. Jätkä katsoi mua hämmentyneenä.
"Mä oikeasti tarkoitan sitä. Sä et ole mikään este eikä mua vois kiinnostaa vittuukaan seksi. Tai siis tottakai mä haluan, mut en tietenkää pakota sua mihinkään mitä sä et halua. Kuule enkeli, me mennään sun säännöillä ja tahdilla ja, kun sä olet valmis niin mä lupaan toteuttaa sun pienimmätkin toiveen."
Joona katsoi mua hämillään suoraan silmiin, mutta pikku hiljaa hänenkin kasvoille nousi ujo hymy. Hän ei sanonut mitään vaan tuli aivan kiinni muhun ja pujotti kätensä mun oman lomaan. Hän puristi yhdistettyjä käsiämme saaden munkin huulille nousemaan onnellisen hymyn. Laskin vapaan käteni hänen hiuksiinsa ja silittelin niitä hellästi.
"Anton sä olet ihan liian ihana. Mitä mä tekisinkään ilman sua?" Joona painautui mua vasten enemmän ja sulki silmänsä.
Mitä mä tekisin ilman sitä? Niinpä, en mitään. Se oli mun synkän elämän valon pilkahdus. Se toi mulle elämäniloa ja auttoi jaksamaan päivästä toiseen.
Jooten jooh, tällästä😋
Musta tuntuu et teen Joonasta jotenki tosi synkän :( En haluis pilata huonoilla kirjoitustaidoillani Joonuskan ihanaa luonetta😔
Mut toivon et saitte tästä ees jotakin irti...
Kiitos, kun luit!❤