"Palautetaanko nää astiat nii voidaan mennä kattomaan sitä sun rakasta mattoas?" kysyin hetken päästä ja nostin katseeni Joonaan, jonka kasvoilla oli vieläkin pieni kauhistus.
"Joo, mennään vaan!" Joona sitten yllättäen hihkaisi ja hymyili mulle aurinkoisesti. Pyöräytin silmiäni.
"Ja älä huoli, oot säki mulle rakas", hän jatkoi, iski toista silmäänsä ja nousi sylistäni. Seurasin hiljentyneenä, kun blondi otti astiansa käsiinsä ja lähti sitten viemään niitä niille tarkoitetulle paikalle. Suuni oli avautunut hieman hämmästyksestä ja tunsin pienen kuumotuksen poskillani. Mit- miten?
"Tuutko sä Anton?" Joona huudahti toiselta puolelta ruokalaa saaden itseensä jälleen kerran katseita. Siltikään häntä ei näyttänyt kiinnostavan, katsoi mua vaan hymyillen.
Mumisin itsekseni jotakin ja nappasin käsiini tarjottimeni ja lähdin sitten kävelemään sinne samaiselle alueelle missä Joona seisoskeli odottaen mua. Vein astiani niille tarkoitetulle paikalle ja harpoin blondin luokse sitten.
"No mennään sitten", sanahdin hieman tympeänä ja ohitin hänet hieman kolkostikkin. Lähdin kulkemaan ulos ruokalasta Joona tiukasti kannoillani.
"Oota nyt herranjestas! En mulla oo yhtä pitkät jalat, kun sulla!" Joona älähti ja kipitti viereeni. Vilkaisin lyhyempää hieman huvittuneena,
"No mitäs sulla on tollaset lyhkäset jalat."
"Hei!" vieressäni ollut jätkä huudahti ja läpsäisi minua käsivarteen saaden minutkin naurahtamaan.
"Älä ole ilkeä! En mä voi mitään sille et mun jalat on lyhyet! En mä oo mikään pitkäjalka, kun sä!" hän jatkoi huutoaan. Virnistin jätkälle ja jatkoin hieman ripeämpää tahtia ihan vain kiusatakseni. Joona melkein juoksi vierelläni.
"Ootaaa Antsuuu!" Joona huudahti hengästyneen kuuloisena, kun oltiin päästy ulos ruokalasta. Pyöräytin silmiäni uudelle lempinimelleni, mutta jatkoin siltikin vieläkin reipasta kävelytahtiani.
"Ihan oikeesti, hemmetin nallekarhu!" hän jatkoi ininäänsä ja yllättäen pysähtyi. En kuitenkaan huomannut hänen pysähtymistään ennen kuin aloin kuulla uusia juoksuaskelia.
"Oo valmiina Anttuskainen!" Joona huudahti pari sekuntia ennen kuin se oli hypännyt vasten mun selkää ja kiertänyt nanosekunissa jalkansa mun ympärille. Älähdin hieman pelästyneenä, en olisi nimittäin odottanut, että se pikku enkeli olisi hypännyt reppuselkääni.
"Nyt et voi hylätä mua koululle!"
"En mä olis muutenkaan sua tänne hylännyt, tyhmäkö oot?" kysyin samalla, kun nappasin käsilläni hänen jaloistaan kiinni varmistaen ettei hän tippuisi.
"No ei susta tiiä! Ja onpas täällä muuten ihan hemmetin korkeeta olla! Mähän osun melkeen kattoon!"
"Vajaa", huokaisin hiljaa ja lähdin kulkemaan koulun ovia kohti. Tunsin kuinka Joona hytkyi selässäni ja puhui itsekseen jostakin. Sen erotin hänen puheistaan, että hän mietiskeli minkälaisia mattoja halusi lisää, taisi myös luetella kaikki vihreänsävyt ulkomuististaan.
"Eikö sulla ollutkin auto?" päätin kysyä, kun pääsimme hieman viileään ulkoilmaan. No kohtahan olisi jo Syksy, joten kylmyyden ymmärsi paremminkin kuin hyvin. Vihasin kylmiä ilmoja, sillä piti pukea kunnon vaatekerrasto päälleen. Ja muutenkin, talvellakin oli aina niin liukasta ja sitten tulisivat loskapaskakelit.
"Joo on! Se on toi musta tuolla!" hän sanahti ja kumartui niin, että blondin pää lepäsi hartiallani. Hän osoitti aika lähellä ollutta mustaa Ford focusta, joka oli parkeerattu hieman varjoisampaan kohtaan koulun parkkiksilta.
"Okei", sanoin ja lähdin harppomaan autoa kohden samalla, kun Joona oli tarrannut hupparistani. Hymähdin hieman tuolle.
"Sun pitäis tulla alas." pysähdyin Joonan auton kohdalle ja päästin irti hänen jaloistaan. Hän puristi jalkansa uudestaan ympärille samalla, kun hänen kätensä olivat kiertyneet kaulani ympärille.
"En mä uskalla tulla alas! Täältä on nii hemmetin korkea tippumisvaara!" enkeli kitisi painaen päänsä mun selkää vasten.
"Ei sieltä nyt niin korkea tippumisvaara oo. En mä nyt niin pitkä ole", sanahdin.
"No onhan!" Joona huudahti nopeasti takaisin.
"Herranjumala, Joona", huokaisin,
"Ellet sä tule alas nii et pääse kattomaan sun mattoas."
"Mä haluun nähä matskun!" hän kiljahti ja löysytti otettaan kaulaltani ja pikku hiljaa jaloistakin. Lopulta jätkä liukui alas selästäni turvallisesti maan kamaralle.
"Olipas taas tosi kamalaa", sanahdin hänelle ja sain vain hellän läpsäisyn käteeni.
"No oli se", Joona mumisi ja meni ajajanpaikalla ja avasi oven. Pyöräytin silmiäni ja kiersin omalle puolelleni, avasin oven ja istahdin pelkääjänpaikalle. Laitoimme turvavyöt kiinni ja Joona alkoi sitten ajamaan sinne meidän neljän hienoon paikkaan.
"Pitäiskö meiän mennä ostamaan jotakin syötävää?" kysyin kääntäen katseeni ajavaan blondiin, joka tuijotti tietä herkeämättä. Mallikuski kaikille.
"Mennään vaan!" hän hihkaisi ja hymyili.
Ajomatka k-marketin parkkikselle ei kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa. Joona parkkeerasi autonsa lähelle kaupan ovia ja sitten astelimme ulos autosta ja löimme ovet kiinni. Enkeli lukitsi ovet ja lähdettiin sitten vierekkäin kauppaan.
"Okei mitä me ostetaan?" Joona kysyi samalla, kun käänsi katseensa muhun.
"Sipsiä, karkkia, limua?" luettelin mietteliäänä.
"Okei no hae sä sipsit, dippi ja kermaviili nii mä haen karkit ja limun!"
Myönnyin toisen ehdotukseen ja lähdin suuntaamaan sipsihyllylle. Nappasin mukaani Taffelin Sourcream and Onion sipsit ja american dipin, jonka jälkeen lähdin kulkemaan kylmäosastolle. Hetken tuskailtuani minkä kermaviilin ottaisin, päädyin pirkan normaaliin kevyt kermaviiliin. Avasin lasiset ovet ja otin täysiin käsiini vielä kermaviilin, jonka jälkeen suljin ovet ja lähdin kulkemaan kassoja kohden. Siellä huomasinkin jo Joonan, joka oli ottanut mukaansa ison Cocacolapullon sekä jotkun random karkkipussin. Huomattuaan minut, hän vilkutti hurjasti samalla kädellä missä karkit olivat. Hymyilin jätkälle ja suuntasin hänen viereensä kassajonolle.
"Taisit saada kaiken?" Joona kysyi tutkittuaan käteni.
"Joo, uskon niin", sanoin.
"Mä sit maksan, koska tää oli mun idea", Joona kertoi hymyillen ja asetti sitten karkkipussin ja limun liukuhihnalle. Nyökkäsin hänelle myöntyvästi ja laitoin omatkin kamani alustalle, jonka jälkeen nappasin käsiini vuorokapulajutun ja laitoin sen ostoksemme taakse.
"Tästä tulee hyvä päivä", kuulin Joonan sanovan ennen kuin olikin jo meidän ostoksemme vuoro. Joona tervehti kassatätiä hymyillen ja maksoi ostoksemme. Päädyimme siihen lopputulokseen ettemme tarvinneet pussia herkuilemme vaan päätimme kantaa ne käsissämme. Lopulta pääsimme ostoksemme kanssa ulos viileään ilmaan.
Ohhoh oonpas aktiivisella päällä tänään xD❤
No mut olkaapas hyvä?😂💓
Toivon et tykkäsitte, votetitte ja kommasitte😚💗
No mut juuh, olisko taas aika Q&A:lle? :)
Hahmot, joilta voipi kysyä:
Mikael
Veeti
Joona
Anton
Ja vaik multa tai keneltä vaan ns 'sivuhahmolta' keneltä vaan keksii kysyy xD💓
Ja siis omggg😱❤❤ Miten noilla kaikilla voi olla noin paljon lukukertoi, votei ja kommenttei???😱😱❤😭😭💗 KIITOOOOOSSSS😍😍❤❤💗❤💗
Kiitos, kun luit! Oot ihana❤