"Herätyyys!" räväytin mun jäänsiniset silmät auki oikeesti vähän säikähtäneenä. No kukapa ei olis pelästyny, kun Mikael päätti huutaa suoraa kurkkua melkeen korvan vieressä? Joonakin heräsi sillä samalla silmänräpäytyksellä ja tippui alas sohvalta mukava rymähdys perässään. Eikö Mikael vittu osannut vain puhua normi äänentaajuudella? Pitikö sen huutaa, kun jokin kuoleva porsas?
"Mitä vittuä sä huudat?" murahdin sille samalla, kun iskin silmäni sen omiin. Se vaan virnuili mulle takaisin tosi vittuilevasti. Hemmetti, kun pää meinasi räjähtää ja muutenkin oli ihan oksettava fiilis. Ei siihen lisäksi olisi tarvinnut mitään hemmetin Mikaelia kiljumaan.
Mikael kattoi mua silmiin tosi ärsyttävästi virnistäen,
"No tuolla olis pitsaa ja pitäähän teiän nyt joskus herätä."
"No et sitte olis voinu vähän hiljempaa herättää? Vittu, kun pää räjähtää", sanoin sille ärhäkästi. Joo, mua ei kannattanut herättää noin ihanasti, kun Mikael oli päättänyt tehdä. Ensinnäkin mä en ollut mitään aamuihmisiä ja muutenkin oli ihan hirveä krapula. Eikös nyt kaikilla sellaisen keskellä olisi aika vituttava olotila?
"No eipä oo mun vika et joit nii paljon sun parhaan kaveris kaa", Mikael tuhahti mulle ja lähti pois mun ja Joonan luota. Näytin sen selälle keskaria ja vihaisesti mutisten nousin jaloilleni. Että, kun osasi olla ärsyttävä ihminen. En toista kertaa enään jäisi sen kaa saman katon alle varsinkaan jos olisi tuollainen herätys kyseessä. Joisi sitten, vaikka Veetin kanssa jos oli pakko juoda. Mähän en tänne toistamiseen tulisi juomaan.
"Älä viiti, Anton. Se on vaan Mikael." lause sai mut kääntämään jäänsinisen katseeni blondiin, joka hymyili sitä enkelihymyään.
"Niinpä kai", sanahdin sille tuhahtaen ja venyttelin jäykkiä lihaksiani. Olin aika ärsyyntynyt, pakko se oli myöntää mutten halunnu alkaa Joonalle äyskimään. Ei se kuitenkaan mitään ollut tehnyt.
"Tuu, mennään tai Mikael tulee vittuilemaan lisää", Joona sanoi mulle ja hymyili. Se vaan jaksoi aina hymyillä.
Nyökkäsin mua lyhyemmälle jätkälle ja suuntasin sen perässä keittiöön. Veeti nähtävästi katteli ympärilleen samalla, kun Mikael sanoi sille jotakin. Kun asteltiin paikalle nii ne molemmat kääntyivät meiän puoleen. Ei me mitään vitun julkkiksia oltu et piti jäädä tuijottelemaan. Hieman hampaita purren päädyin istumaan toiselle puolelle pöytää. Joona istahti mun seuraksi viereiselle paikalle ja nappasi päänsärkylääkkeen ja vesilasin. Se nielaisi nopeasti sen särkylääkkeen ja vetäisi vettä ihan kunnolla perään. Vissiin Mikael oli ne siihen pöytään laittanut.
"No olikos villi yö?" Mikael sitten päätti avata taas fiksusti suunsa juuri samaan aikaan, kun Joonalla oli vettä suussaan. No eihän siinä järkevästi käynyt, sillä pian se blondi parka alkoi yskimään vettä ihan huolella ja oli tukehtumassakin siihen. Eikö se idiootti osannu kysyä järkevään aikaan kysymystään eikä juuri silloin, kun Joona raukalla oli vettä suussaan?
"Vittu melkein tukehduin sun takias!" Joona huudahti, kun oli saanut suurimman osan veden pois väärästä kurkustaan. Mä vilkaisin sitä vähän huolissani, jonka jälkeen käänsin mun tuiman katseeni Mikaeliin.
"Et sä viel saa kuolla, ei Anton pärjää ilman sua!" enhän mä pärjäiskää. Faktahan se oli, mutten mä koskaan sitä Joonalle saisi sanottua ääneen. Välitin ihan liikaa tosta melkein veteen tukehtuneesta blondista. Kuitenkin mulkaisin vieläkin pahemmin Mikaelia, joka virnuili, kuin viimeistä päivää Veetille, joka vaan vastasi sille hymähtäen. Onneksi Veeti ei ollut noin vitun rasittava. Ja jos olisi niin olisin jo aikoja sitten hypännyt tosta ikkunasta ulos.
Pelkkä vittuileva sarkastisuus pääsi valloileen, sille vastatessani,
"No ha ha ha."
Käänsin mun huomion takaisin pistapalaseen, joka oli mun lautasellani koskemattomana. Nappasin sen käteeni ja aloin syömään sitä. Eikö Mikaelilla oikeasti ollut mitään järkevämpää tekemistä, kun vittuilla mulle ja Joonalle? Me oltiin vaan parhaita kavereita.
Mä en ymmärtäny ollenkaan miksi Mikael esitti. Johtuiko sen syy Veetistä vai mikä sillä oikein oli? No joo, olihan Mikael aina ollut se ärsyttävin porukasta, mut nyt se oli ihan tupla ärsyttävä. Teki vaan mieli lyödä sitä ilon ja huvin vuoksi.
"Ette vastannu mun kysymykseen", se taas virnuili, kuin pikku lapsi. Sen katse kävi ensin mussa ja sen jälkeen Joonassa ennen, kuin se sanoi muka ohi mennen,
"Ainakin näytitte nukkuvan niin läheisissä tunnelmissa et vois jo luulla jotakin tapahtuneen."
Vilkaisin Joonaa, joka availi suutaan ihan hämmennyksen valloittamana. Päätinpä sitten olla se pelastaja ja todeta ettei mitään ollut tapahtunut. Se pariskunta virnisteli toisilleen muka tietävästi. Sillon mulla meinas mennä jo hermot. Ellei Joona olis koskettanu mua hellästi pöydän alla käteen niin olisin ihan varmasti räjähtänyt sillä sekunilla. En mä sitä niin hirveästi näyttänyt ulospäin, mutta Joona oli siltikin huomannut mun reaktiot ja päätellyt, että olin vaan ihan pikkuisen vihainen.
"Aijjaa." Mikä vitun aijjaa? Purin hampaita jälleen kerran yhteen ja laskin mun katseen pöytään. Tarkemmin sanottuna kyllä pöydän alle, kun tunsin Joonan samettisen pehmeitten käsien koskettavan mun omia. Se teki jotakin kuvioita mun kämmenselälle ja sai mut vähän rauhoittuneemmaksi. Hei oikeasti, se oli varmaan joku tosielämän enkeli.
"No mut eihän teiän tarvii valehella, ei me teitä tuomita!" Mikael huudahtia ja käveli meiän luokse. Joona oli sillä samalla sekunilla vetänyt käden omalle puolelleen. Kurtistaen kulmiani, mulkaisin Mikaelia. Vittu, kun se tuli taas siihen pörräämään ja sai Joonan käsien katoavan mun omalta.
"Turpa kiinni, Mikael. Mitään ei tapahtunu, ok?" murahdin sille kyllästyneesti. Menisi antamaan huomiota poikaystävälleen, jos läheisyydenkaipuus iskisi. Ja sille se taisikin iskeä ja aika kovaa, kun se läiskäsi kätensä meidän molempien olkapäille. Sävähdin sen kosketusta. Vittu hiplaisi Veetiä, jos olisi pakko kosketella jotakuta.
"Juupajuu, mut mitä sitte Joonan kaulassa on?" se huudahti ja osoitti Joonan maidonvalkeaa ihoa. Saihan se mutkin vähän säpsähtämään. Eihän me oltu, kun vaan nukuttu? Eikö niin? Vai pätkikö mun muisti?
Ja ennen, kuin edes kerkesin murahtaa sille ettei siinä ollut mitään niin Mikael alkoi nauramaan,
"Sori, ei siin ollukkaa mitää. Olisitte nähny ilmeenne!"
"No olipa joo tosi hauskaa!" Joona huudahti ja läpsäisi bruneten käden olkapäältään samalla todeten,
"Ja jos et muista nii oon edelleenkin hetero!"
Kyllähän mä tiesin et Joona oli hetero mut silti se iski kovaa. Tunsin mun sydämen hypähtävän inhottavasti ja samalla tunsin lämpimiä- ja kylmiäaaltoja koko mun kehosssa. Mä tiesin sen ihan vitun hyvin. Se oli hetero ja sellasena se tulisi pysymäänkin. Se ettisi itselleen jonkun kivan tytön, menisi sen kanssa naimisiin ja hankkisi lapsia. Niinhän se tulisi menemään, mutta silti sen tiedostaminen sattui. Mitä mä olin ajatellut? Miksi yritin puhaltaa toivoa johonkin sellaiseen mitä ei koskaan tulisi tapahtumaan? Ai, että mä olin vaan yksi syrjäinen paska, jolla ei ollut minkäänlaisia aivosoluja jäljellä.
"Vittu osaat välil olla nii ärsyttävä", sanahdin Mikaelille, joka nauroi vieläkin enemmän. Se suuntasi Veetin luokse, joka myös nauroi. Ne oli oikeasti tarkoitettu toisilleen. Ne oli vaan niin hemmetin täydellisiä yhdessä. En mä tuollaista tulisi koskaan saamaan. Fakta.
"Tiiän ja oon ylpee siitä!"
Pudistin päätäni samalla nostaen jäänsinisen katseeni kunnolla Mikaeliin, joka jaksoi edelleenkin nauraa,
"No ei kannattais."
Joona oli hetken tarkkaillut mua ja ilmeisesti se oli huomannut etten ollut oikeen juttutuulella, joten päätti pelastaa tilanteen,
"Mut Mikael? Oliks sul ja Veetil raju yö?"
Vilkaisin ensimmäisenä Veetiä, jonka poskille oli noussut hento puna. Oliko se oikeasti noin ujo?
"Ihan vaan nukuttiin", Mikael totesi ja oli kääntänyt huomionsa Joonaan,
"Lusikassa."
Eipä sitten olleet ainoita, jotka oli nukkunu lusikassa. Oltiinhan minä ja Joonakin tehty niin, mut jos se enkeli ei olisi ollut kännissä niin olisin nukkunut lattialla. Nimittäin jos se olisi alkanut päättää oksentaa ja tukehtua siihen niin mullahan olisi kestäny ikuisuus raahautua sohvalle. Yhdessä nukkuminen toi mulle itseasiassa rauhaa, kun mun ei tarvinnut huolehtia et Joonalla ei olisi ollut kaikki kunnossa. Olisin voinut heti auttaa sitä.
"Sustahan on tullu nii hempee!" Joona hihkaisi ja hymyili kirkkaasti Mikaelille ja Veetille. Mikael ei vaan ollut ainoa, joka oli tullut ihan pehmoksi. Myönnetään, mä olisin tehnyt kaikkeni Joonan eteen et sillä olisi ollut hyvä olla. Mun vaan pitäis luopua siitä toivosta ja palata kaverisuhteeseen. Niin se olisi vaan parasta. Ehkä mä pitäisin Joonasta vähän etäisyyttä ja yrittäisin koota ajatuksiani kasaan? Se olisi vain parhaaksi sille... ja mulle.
"Puhu vaan omasta puolestas. Ja muutenkin, Antonhan se tässä hempeilijäks on muuttunu, kun sunkaa nukku ihan iho vasten ihoa." en mä jaksanut Mikaelia mulkaista enään. Varmasti saisi vain enemmän iloa puheilleen. Katoin vain Joonan hymyileviä kasvoja ja sitä iloisuutta.
Kuitenkin Mikaelin ärsyttävää äänensävyäni kuunnellen käänsin jäänsiniset silmäni sitä kohti tuimasti,
"No vittu olisko sen maassa pitäny nukkuu vai?"
"En mä sitä sanonu", Mikael tuijotti mua takaisin omilla ärsyttävillä pähkinänruskeilla silmillään.
"Olisin mä voinu nukkuu mun ihanan matonkin kaa mut Anton päätti olla niin kiltti etten voinu kieltäytyy. Katsokaas, kun se ei kiltteile kauheesti!" Joona huudahti siihen väliin ja laski kätensä mun olkapäälle samalla, kun tuijotin edelleen murhaavasti Mikaelia. Lause sai mun kulmat aavistuksen rypistymään. Enkö mä ollut Joonalle tarpeeksi kiltti? Mähän olin ihan tosissani yrittänyt olla suuttumatta sille ja olla omalla tavallani kiltti. Eikö se muka riittänyt?
"Ja voitteko sanoo tälle naamalla ei?" Joona jatkoi kirkkaalla äänensävyllään.
"Joo ihan hyvin voin!" Mikael naurahti,
"Anton välil tulee mun unii."
Siinä vaiheessa munkin kasvoille nousi, pieni kylmä virne, vaikkei mua tää koko tilanne niinkään huvittanut. Enemmänkin vitutti mut pakkohan mun oli siihen jotakin heittää. Ihan vaan vittuilaakseni.
"Kyl mä tiiän et oon kuuma mut ei sun olis tarvinnu sitä paljastaa et tuun sun märkiin päiväuniis."
Mikael alkoi pudistella päätään ja nosti kätensä suunsa eteen matkien eilistä Joonaa. Joona teki sen paljon hienommin kylläkin.
"Et sä niihin pääsis! Mun märkien päiväunien ykköspaikkaa pitää Veeti!" alkoiko se tosiaan tässä avautua? Multa lentäisi oksennus, jos se tässä alkaisi selittelemään omia märkiä uniaan. No eipä se paljoakaan yllättäisi, sillä puhuttiinhan me nyt kuitenkin Mikaelista.
Veeti läpsäisi sitä täysin punastuneena käteen ja sihahti ihanalle poikaystävälleen et sen pitäisi olla hiljaa. Kyllähän mä ymmärsin sen, että Veetiä nolostutti, kun se idiootti oli päättänyt aukaista suunsa ja päästänyt tollaista ulos. Ei sieltä Mikaelin suusta tullut ikinä mitään järkevää. Ei ainakaan tähän päivään mennessä ja oltiinhan me tunnettu jo jotain pari vuotta.
"Ohhoh! Tällästä täällä joutuu kuulemaan! Kauheetaaaa!" Joona huudahti kauhistuneen kuuloisesti feikaten. Se alkoi nauramaan Veetin ja Mikaelin kanssa samalla, kun nojautui mun käsivartta vasten ja hytkyi naurun tahdissa. Joonan lause ja sen toiminta oli saanut munkin kasvoille nousemaan huvittuneen virneen. Joona osasi vaan olla välillä niin hupsu ja ihana samaanaikaan.
Jii uus luku😂 En tajuu miten näistä Antonin pätkistä tulee niin kauheen pitkiä!😂🙈 1600 sanaa!
Mut toivon ettei teit haittaa, vaikka nää kaikki sanat ja jutut tuli jo sillon 'Hikeks ne mua aina sano' -tarinassa, mut halusinpahan vaan avata vähän Antonin ajatuksii teillekkin!😉👌
Toivon et tykkäsitte, votetitte ja kommentoitte!❤
Kiitos, kun luit!😜❤