(Kuuntelin tota biisii kun tein tätä lukuu ja muutenki toi biisi on sairaan hyvä!)
"Claryy! Herää!"
"Vittu! Tuki se sun vitun turpas Thomas tai mä tukin sen!"
"Hei! Rauhotu vähä, en mä muuta ku vaa herättäny sut."
"Niin se täs just haittaaki. SÄ herätit mut, ja jos et oo ajatellu tätä aikasemmi ni tosi harva varmaa haluu herätä sun äänee korvan juures."
"Hei, toi oli aika rude!"
"Ei se ollu ku vaa totuus!"
Kuulin kuinka veljeni sanoi: "Haista paska." Ja lähti huoneesta.
Aloin laittaa vaatteita, laitoin mustat farkut, supremen punaisen hupparin ja nopee vaa vähä ripsarii ja katoin itteeni peilistä. Aika hyvin vaikka itse sanonki....
Ja kuului huuto "Clary hinaa perseesi alakertaan ja tule aamupalalle, sillä olisi kiva jos kerkeisit kouluun!"
"Tullaan!"
Menin alakertaan.
"Huomenta."
Ben vilkaisi minua ja katsoi taas lehteään. Välillä mietin miten Mary ja Ben olivat edes rakastuneet? Nimittäin äitini Mary oli hyvin eläväinen, nytkin varmaan aamulenkillä, ja isä taas oli hiljainen ja rauhallinen, paitsi kun suuttui, ja sitä tapahtui todella harvoin.
Veljeni tuli keittiöön ja kysyi "Onko meillä omenia?"
Vastasin veljelleni 'kohteliaasti' "Haista vittu"
Isä mulkaisi minua ja sanoi "Clary siisti suusi." Ja sitten hän katsoi veljeäni ja sanoi "Ylähyllyllä."
Otin ennen veljeäni omenan ylähyllyltä, sanoin heipat ja lähdin.
Koululle meidän talolta oli noin 8km.
mutta eihän se minunkaltaiselleni ihmissudelle ollut matka eikä mikään.
Olin noin 5min. koululla. Koulu alkaisi vasta 10min. päästä.
Tunsin kuinka joku laittoi kätensä silmilleni ja sanoi "Arvaa kuka?"
"Hmmm...oiskohan Lucy?"
"Juu! Mut on Emmyki täällä!"
Käännyin ympäri ja näin kaksi parasta ystävääni.
Hymyilin ja sanoin "moi!"
Emmy ja Lucy vastasivat "hei!"
"Mitä teil on eka tunti mul on biologiaa." Emmy kysyi.
"Mul on äidinkielt."
Lucy huusi "Mulki!"
"Moikka Emmy!" Sanoin.
Äidinkielentunti:
"Et ikinä arvaa mitä Thomas teki eilen" kuiskaan vieressäni istuvalle Lucylle.
Lucy katsoo minua kiinnostuneena.
"Hän käytti MINUN lemmikkikäärmettäni omaan tieteeliseen kokeeseensa"
Lucy katsoi minua kuin puulla päähän lyötynä ja kuiskasi " Et voi olla tosissasi. Onko Hannibal kunnossa?"
"Juu, universumille kiitos."
"Öhöm! Saisinko vastauksen neiti Ligthwood?" kysyi äikänopettaja herra Owerhillen.
"Öööö.....saisinko kysymyksen uudestaan?"
"Mihin sanaluokkaan kuuluu sana koiraksi?" kuului pojan ääni edestä.
"Aaa....se on translatiivi!" huusin hämmentyneenä.
"Kiitos neiti Ligthwood, mutta ensi kerralla pienempi volume jos saan pyytää," opettaja Owerhillen sanoi vittuilevasti.
Mietin mikä tuonkin opettajan ongelma oli!
Kuiskasin Lucylle "Miten veljesi seuraa opetusta ja puhuu kavereilleen samaan aikaan?"
Lucylla oli hetki miettivä ilme, kunnes
kuiskasi minulle "En tiiä muute...."
Kellot soivat.
Tungin tavarat reppuuni ja ootin Lucyn mukaani.
"Voidaanko käydä kaapillani?"
"Juu, miks ei...." Lucy vastasi.
Kävelimme kaapilleni, laitoin sinne kirjani ja lähdimme kohti seuraavia tunteja...
Skip 2h
Minä, Lucy ja Emmy menimme ruokalaan. Istuuduimme vakkaripöytäämme.
Katsoin huvittuneena kuinka Lucyn veljen Jacen ja hänen kaveriensa ympärillä oli kunnon tyrkkylauma.
Minä, Lucy ja Emmy päätettiin lähteä pois ruokalasta koska olimme jo syöneet. Nousimme ylös ja lähdimme kävelemään kunnes yhtäkkiä joku törmäsi minuun....
Juu, et tämmöne luku....
Sori ku tää on vähä lyhyt mut pitää vähä säästääki asioit :)
T: yönhenki