Seikkailuni merillä oli päättynyt. Laiva lipui satamaam ja sitä oltiin vastassa. Köydet heitettii maihin ja ne sidottiin kiinni ja pian ramppi asetettiin paikalleen. Kävelin kannen poikki sitä kohti. Heitin tavara säkkini olalleni ja jäin seisomaan hetkeksi laivan reunalle. Katsoin edessäni avautuvaa Bostonia. Olin jälleen kotona. Ihmiset kävelivät pitkin satamaa ja muutama hevonenki asteli omistaja selässään. Näin myös muutaman punakaartilaisen vartiossa. En pitänyt noista sitten yhtään. He terrosivoivat koko kaupunkia. Luulivat olevansa muita ylempänä ja se oikeutti joskus mielipuolisiin mestauksiin.
"Daniel!" katsoin alas laiturille ja näin isäni, sekä äitini siellä seisomassa. Hymy levisi kasvoilleni ja lähdin laskeutumaan laivasta. Olin ollut poissa vuoden. Olin ehtinyt täyttää kaksikymmentä reissuni aikana ja muuttunut muutenkin.
"Oih rakas poikani olet palannut" äiti huokaisi iloisena ja halasi minua.
"Hei äiti" sanoin vastaten halaukseen. Äitini hymyili siniset silmät onnea täynnä.
"Daniel poikani, tervetuloa kotiin" isäni Malcom sanoi ja veti minut halaukseen. Taputin tuon selkää ja irtaanuimme sitten molemmat hymyillen.
"Tänään päivällisellä saat kertoa kaiken seikkailustasi" isäni sanoi kävellessämme kohti vaunuja.
"Tuskin ehdin isä" vastasin hieman naurahtaen.
"Noh ehdit kertoa lisää huomenna. Cranet järjestävät illalliset joihin meidätkin on kutsuttu. Myös Dreyn perhe saapuu paikalle ja saat viimein tavata ihastuttavan vaimosi Elisabethin" Malcom kertoi ja askellukseni pysähtyi.
"Anteeksi nyt isä, mutta tapaan kenet?" kysyin hieman hämilläni.
"Elisabethin. Tulevan vaimosi" isäni sanoi hymyillen odottaen minun astuvan vaunuihin.
"Mutta en ole sanonut meneväni kenenkään kanssa naimisiin" vastasin edelleen hyvin hämmentyneenä.
"Aivan. Teidät onkin luvattu toisillenne. Elisabeth täyttää pian kahdeksantoista jolloin menette naimisiin" isä sanoi hymyillen ja hyppäsi itse vaunuihin.
"Mutta en halua mennä naimisiin" kuiskasin pettyneenä ja kipeesi vanhempieni perästä vaunuihin. Kuski lähti liikkeelle ja vaunut heiluivat kivikkoisella tiellä.
Hyppäsin hiekkalle. Omalle pihalleni. Talomme oli suurempi, kuin muistin. Kuistilla seisoi myös toinen tuttu kasvo.
"Isoveli!" pienenpi versio minusta huusi innoissaan ja juoksi hiekka pöllyten vaunuja kohti.
"Uriel!" huusin innoissani ja nappasin kahdeksan vuotiaan veljeni syliini. Pyöritin kikattavaa poikaa ympäri parikertaa, kunnes laskin pojan taas alas.
"Hei veli toitko minulle mitään?" Uriel meni suoraan asiaan. Nauroin ja taputin pussiani.
"Saattaahan tuolla jotain sinullekkin olla" sanoin virnistäen ja veljeni ilme kirkastui.
"Annahan veljesi nyt olla hetki rauhassa" äiti torui nuorinta.
"Ei se mitään äiti" sanoin hymyillen ja otin kassini maasta lähtien sisälle. Veljeni juoksi innoissaan edeltä ja kävelin vanhempieni kanssa perästä. Kävelin ovesta sisälle ja suoraan yläkertaan kohti omaa huonettani.
"Käyn vaihtamassa vaatteeni" sanoin äidilleni ennen kuin menin.
Vedin paidan päältäni ja heitin sen nurkkaan. Otin lipastosta puhtaan valkean paida, liivin ja lopuksi vielä pidemmän siistin takin. Lopuski vedin vielä saappaat jalkaani ja lähdin takaisin alakertaan. En ollut vuoteen ollut kotona ja vaikka ihmiset olivat tärkeitä oli eräs muukin.
"Isä. Haluiaisin käväistä ratsastamassa takametsillä" pyysin isältäni lupaa poistua hetkelliselle ratsastus reissulle.
"Voi poikani. Taas menossa. Mene toki, mutta ole varovainen äläkä viivy kauaa" isäni sanoi hymyillen. Kumarsin hieman kunnioittaakseni isääni ja poistuin sitten talosta kohti talleja.
"Herra Daniel. Mukavaa nähdä teitä" tallipoikamme Gudwin sanoi hymyillen.
"Mukava nähdä sinuakin Gudwin" sanoin hymyillen ja kävelin tämän ohi kohti laitumia. Minulla erästä tiettyä herraa ikävä. Aidan reunalla vislasin kuuluvasti ja yksi pikimusta pää nousi ylös. Yön musta hevonen nousi takajaloilleen ja päästi ilmoille ilahtuneen hirnahduksen. Se hyppäsi laukalle ja juoksi aitaa kohti.
"Hei Devil" tervehdin oriani, kun se tunki turpansa syliini.
"Lähdetäänkö käymään lenkillä?" kysäisin hevoselta ja avasin portin ottaen oriin ulos. Se käveli kauniisti perässäni kohti tallia. Se oli oma yhdeksän vuotias hevoseni, jonka olin saanut sen ollessa hieman alle vuoden. Sain kouluttaa sen itse ja meille oli syntynyt erityinen side. Minä tunsin sen ja se tunsi minut paremmin, kuin kukaan. Otin aikani, kun harjasin ja varustin hevosta, mutta lopulta se seisoi kiiltävänä pihallamme. Laitoin jalkani jalustimeen ja heilautin itseni mustan ratsuni selkään. Lähdimme samantien kävelemään kohti reittejä takametsissä. Siellä oli mukava ratsastaa. Viileässä metsässä, jossa oli hyvä pohja.
Hiukseni hulmusivat tuulessa, kun Devil laukkasi pitkin metsää. Sen kaviot rummuttivat maata tasaisessa ja reippaassa tahdissa. Musta harjas hulmusi askelten tahdissa ja keinuin hieman satulassa. Vaikka osasinkin käyttäytyä oikein ei se tarkoittanut, etten halunnut tutkia uusia paikkoja. Olinhan kuitenkin mies ja se vähän niinkuin kuului koko hommaan. Hidastin Devilin käyntiin ja siirsin toisen käsen lanteilleni. Jatkoin kulkua pientä metsäpolkua pitkin ja uppouduin ajatuksiini.
"Kuka antoi vanhemmilleni luvan naittaa minut" tuhahdin ääneen. En ollut valmis naimisiin.
"En ole edes koskaan tavatannut Dreyn tyttöä. Ja jos tuo täyttää pian kahdeksantoista se tarkoittaa, että olen pian naimisissa" puhuin hevoselle, joka pärskähti.
"Samaa mieltä vai? Huoh. Ja huomenna on se hemmetin päivällinen" ärähdin ja huitaisin oksan pois edestä. Devil alkoi hidastelemaan ja tepastelemaan paikoillaan.
"No poika mikä on" ihmettelin ääneen ja koitin kannustaa hevosta eteenpäin. Se ei suostunut liikkumaan ja nousi takajaloilleen.
"Devil!" huudahdin, kun meinasin pudota satulasta. Ori laskutui neljälle jalalle, mutta ei silti suostunut liikkumaan. Kuulin matalaa rummutusta, josta päättelin, että joku oli lähellä. Kun käännyin katsomaan taaksepäin Devil säpsähti jotain ja samalla tunsin, kuinka joku tarttui kiinni hihaani. Käännyin katsomaan kuka uskalsi koskea minuun ja näin likaisissa vaatteissa olevan naamiomiehen.
"Hitto!" ärähdin, kun mies veti minut alas selästä. Noita oli yhteensä kolme, joista yksi lähti kiskomaan Deviliä eteenpäin.
"Irti siitä hevosesta!" karjuin samalla, kun yksi roikkui rinnuksissani kiinni. En ollut saanut jalkoja kunnolla maahan saatikka sitten tasapainoa, kun minut vedettiin alas, joten olin puoliksi pystyssä vain koska yksi roistoista piti kiinni. Kolmas mies oli pian niskassani kiinni ja väänsi käsiäni selkäni taakse.
"Päästäkää irti tällä sekunilla!" huusin samalla, kun vääntelehdin ja koitin potkia noita. Devil huusi ja pyöri, sekä hyppi. Se ei halunnut jättää minua.
"Tästä saadaan hyvät rahat!" hevostani pitävä mies huusi.
"Päästä se eläin!" huusin tuolle takaisin ja riuhtaisin toisen käteni irti, jonka vedin nyrkissä edessäni olevan poskeen. Tuo horjahti hieman, mutta tajusin, etten pärjäisi kaikille kolmelle. Olin kaiken lisäksi jättänyt miekkani kotiin jostain syystä. Takanani oleva mies alkoi sitoa käsiäni selkäni taakse samalla, kun edessä oleva tunki vanhan ja likaisen liinan suuhuni sitoen sen niskani taakse. Toinen miehistä väänsi kättäni sellaiseen asentoon, etten voinut muuta kuin lopettaa riehumisen.
"Tästä ylvästö paskiaisesta saa hyvät lunnaan" edessäni seisova naamio mies sanoi puristaen leukojani. Murahdin vastaukseksi ja nykäisin pääni irti. Olin merillä ollessani kohdannut merirosvoja ja muita ryöväreitä, joten en pelännyt heitä. Ja nämä kolme eivät mitenkään fiksuilta näyttäneet.
"Oi voi. Eikö lurjuksille ole opetettu käytöstapoja?" kuuluin matala ääni ja kaikki pysähtyivät paitsi Devil. Käännyin katsomaan tulosuuntaani ja huomasin polulla seisovan lumenvalkean hevosen ja tuon selässä miehen. Jotenkin tutun näköinen. Tuo oli hyvin komea mies ja mitä minä mietin? Vaalean ruskeat hiukset olivat hieman sekaisin ja leukaa peitti parran sänki. Miehet eivät enää osanneet reakoida, kunnes yksi veti esiin puukon.
"Luovuta hevonen meille ja annamme sinun elää" tuo sanoi karkealla äänellä.
"Ähh jos en kuitenkaan" mies sanoi nousten alas ratsultaan. Tuo otti pari askelta hevosen eteen ja kiersi katseensa jokaisessa. Mies, joka piteli puukkoa otti yhden varovaisen askeleen eteenpäin käsi ojossa. Liikahdin pienesti, jolloin kipu kädessäni muistutti ettei kannattanut. Valkealla hevosella tullut mies veti oman miekkansa ensiin ja pyöräytti sitä pari kertaa asettuen parempaa miekkailu asentoon. Ja silloin puukkomies yritti pistää tuota. Yksi miekan heilautus ja puukko lensi mättäälle ja nyrkin isku sekä potku ja mies oli nokallaan puun juurella. Minusta kiinni pitänyt mies nyrkkäsi minut syrjään ja ähkäisin iskeytyessäni maahan. Tuo lähti hyökkäämään, mutta löysi itsensä nopeasti mättäältä. Deviliä pitänyt mies oli jotenki päässyt selkään ja hopputti hevostani nyt laukkaan. Katsoin, kuinka nuo alkoivat edetä.
"Dhevhil!" huusin vaimennetusti liinan takia. Hevosen eteneminen oli enemmän pyörimistä ja hyppimistä, kuin mitään muuta. Lopulta ori heitti pukkia ja ratsastaja tippui alas. Kaikki kolme ottivat jalat alleen ja kaikkosivat eri suuntiin. Devil ravasi lähemmäs minua ja jäi nätisti paikoilleen seisomaan. Huokaisin ja suljin silmäni hetkeksi, kunnes käännyin katsomaan paikalle saapunutta miestä.
"Voi Daniel. Taas pulassa" tuo sanoi ja olin varma, että tunsin tuon jostain. Mies kumartui viereeni ja jäi katselemaan kasvojani ja vartaloani. Liikahdin hieman epämukavasti. Voisiko tuo nyt vain vapauttaa minut, jotta voisin kiittää pelastajaani.
"Oikeasti Daniel meidän on lopetettava näin tapaaminen. Opettele puolustamaan itseäsi" mies sanoi nousten seisomaan. Tuijotin tuota hämmentyneenä.
"Totta puhuen, kun kuulin, että lähdet vuodeksi merille luulin, ettet selviä ensimmäisestä myrskystä tai että merirosvot kaappaat sinut orjakseen" mies sanoi ja ärähdin tuolle, jotta tuo viimein avaisi siteeni.
"Voi Daniel. Niin malttamaton" tuo huokaisi ja asteli takaisin luokseni kumartuen taas viereeni.
"Meillä myös jäi jotain kesken ennen lähtöäsi. Ja nyt minut pakotetaan naimisiin Katrina Noblen kanssa" tuo sanoi ärtyneesti ja silloin se iski. Ichabod Crane! Pelastajani oli Cranen poika Ichabod ja huomisen illan isäntä parin poika. Tuo oli muuttunut ja paljon. Crane työnsi kätensä pääni taakse ja pian sain likaisen liinan pois suustani.
"Ichabod Crane" sanoin hieman hämmentyneellä, mutta kiitollisella äänellä.
"Minähän se" mies vastasi ja veti minut istuma-asentoon. Ähkäisin pienesti ja tuo nappasi puukon leikaten köydet auki. Hieraisin ranteitani ja Ichabod veti minut ylös.
"Olen sinulle taas kiitoksen velassa" sanoin miehelle.
"Olen tottunut pelastamaan sinut pulasta" tuo sanoi ja iski silmää. Hymähdin pienesti ja käännyin ratsuani kohti. Devil näytti olevan kunnossa ja se oli selvästi iloinen, että minäkin olin. Silitin sen silkkistä kaulaa ja käännyin jälleen katsomaan Ichabodia. Tuo seisoi oman valkean ratsunsa vieressä.
"Joten.. Sinulle on järjestetty avioliitto" ennemminkin totesin kuin kysyin.
"Valitettavasti. Isäni on päättänyt, että nain Katrina Noblen, kun tämä vuoden päästä täyttää kahdeksantoista" mies selitti ja katsoi maata. Tuo ei selvästikkään pitänyt ideasta. Muistan kyllä Katrinan. Ei mitenkään mukava persoona.
"Isäni sanoi, että tulisin naimaan Dreyn tyttären, kunhan tämä tulee ikään" sanoin itsekkin hieman surullisena. Ichabod nosti katseenaa minuun ja rykäisi sitten.
"Olen pahoillani, mutta minun on mentävä. Jätin Noblien vierailun omalta osaltani lyhyeen ja on mentävä ottamaan vastuu teoistani" Ichabod sanoi ja nousi ratsaille.
"Olen iloinen, että jätit. Tai et olisi sattunut paikalle. Vielä kerran kiitoksia" sanahdin ja katsoin kuinka toinen nyökkäsi ja käänsi hevosensa ympäri lähtien pois.
"Kuinka Ichabod edes sattui paikalle?" kysyin ääneen ja katsoin vielä hetken tuon miehen perään. Kuinka tuo oli löytänyt minut? Ihmeissäni nousin Devilin selkään ja lähdin kotia kohti. Matkalla koitin pyyhkiä enimmät liat pois vaatteistani, ettei isäni tarvitsisi huolestua. Toimivatkohan miehet itselleen epätoivon ajamina vai jollekkin toiselle taholle. Devil hyppäsi laukalle ja toivon, ettei tuollaisia kohtauskia enää tulisi. En vain voinut tietää, että tulevat tapahtumat olisivat pahempia.