Hei kaikille! Ja niille jotka ovat hereillä, koska uskon ett nukutte ja uneksitte 1D:stä, toisin en muista mistä näin unta. Anywayyyyyy......
Mä aattelin olla rehellinen nyt teille. En voi hyvin. Voin silleen hyvin ok mut en silleen psyykkisesti. Mull on ollut itsetuhoisia ajatuksia viimeiset 2 viikkoa tai parikin kuukautta. Musta tuntuu etten pysty kommunikoimaan oman mutsini ja siskoni kaa. En oo puhunut siskolleni 3-4 päivään - oma syyni ja riitelin mutsinkin kaa. Kavereitten kaa ei mee myöskään hyvin. Tuntuu ett kaikki paska kaatuu aina mun omaan niskaani. Oon liian sinisilmäinen ja ajattelen ett vihdoinkin mulla on joku kaveri joka oikeesti välittää. Ekana ne välittää ja sitten vittu ne ignooraavat. Ja oon kertonut teille ennenkin mun kaverisuhteistani mut en silleen selittänyt mun omaa tilaani koko asian suhteen.
Oon itkenyt kaksi päivää. Torstaina romahdin ihan täysin koska kuulin mutsin puhuvan siskoni kaa ku kukaan muu perheestä paitsi mutsi toivotti sille hbd ja mä en toivottanut koska olin sille vihainen ja sitten mua hävetti ja musta tuntuu ett mutsi on aina valmis lohduttamaan siskoani mut ei mua. Ja soitin mun parhaalle kaverilleni ja selitin mitä mulle oikeesti on. Purskahdin kamalaan itkuun ja en meinanut saada henkeä. Olin niin done ja päästin kaiken irti. Ja koulussa yks mun läheinen kaveri kysyi eilen multa ett mikä mull on ja aluks en meinainut kertoa mut sitten kerroinkin ku se kysyi. Kerroin mun mutsin ja siskoni tilanteesta ja selitin ja sitten aloin taas itkemään koska musta tuntuu ett se on mun syytä. Ihan kaikki. Ja ajattelen ett jos nyt tappaisin itteni niin tulisiko kukaan kaipaamaan mua. Laitoin nää viestit snapchattiin eilen ja toissa päivänä ja ei ees mun läheisimmät koulu kaverit tai ees mun vanhat kaverit kysyneet multa tai ees reagoineet ja ajattelin ett vaaau ketään ei kiinnosta ja se sai mut melkein itkemään ja tunsin oloni käytetyksi. Vain mun paras kaveri, yks mun läheisin kaveri, toinen kaveri, yksi mun toinen paras kaveri, Larryy4ever , justNiibzdontworry ja grandepirouette huomasivat. Ja yks se mun toinen paras kaveri sano mulle ett älä kuole mut lähetin ite sille snäpin.
Tajusin nyt vasta ett oon vaan muille kavereilleni joita kutsun ees kavereikseni tai luulen ett oon niille vaan korvike. Vaan halpa
Korvike. Ja yritin ajatella paremmin tätä asiaa mut en vaan pysty. Oon alkanut ignooraamaan niitä koska muhun vieläkin sattuu sisäisesti mutta myös en jaksa enää esittää.
I AM DONE!!!
Okei ajatuksia?