-Melina-
Siitä on kaksi päivää, ku Niall kertoi olevansa ihastunut minuun. Se oli minulle melkoinen järkytys. Kuin oma veli sanoisi sillä tavalla. Emme olleet sen jälkeen sanoneet toisillemme sanaakaan. Niall oli vältellyt seuraani. Harry ja Lolly olivat hänen kanssaan paljon. He taisivat tietää asiasta ennen minua. Se saattaa selittää Lollyn oudon käytöksenkin.
”Melina, herätys”, Ericin ääni sanoi, herättäen minut ajatuksistani. Puistelin pienesti päätäni ja sitten katsoin poikaystävääni silmiin.
”Niin? Sanoitko jotain?” kysyin naurahtaen. Eric väläytti ihanan hymynsä ilmoille naurahtaen. Valkoiset hampaat näkyivät huulien välistä.
”Tytöt ovat jäällä”, Eric nauroi osoittaen jäälle. Korjasin asentoa puisella jäähallin penkillä ja nojauduin Ericin kylkeen.
”Joo, niin näkyy. Ne varmasti voittaa”, sanoin, vaikka peli ei ollut vielä edes alkanut.
”Siitä ei ole epäilystä. Ne on rautaa!” Eric hymyili ja silitti käsivarttani. ”Hei, pojat tulee”, hän tokaisi, nyökäten portaisiin. Etunenässä katsomoon käveli Niall ja Zayn. Zayn selitti jotain, ja Niall nyökkäsi nauraen. Kaipasin meidän yhteisiä juttuhetkiä. Kaksi päivää oli pitkä aika olla puhumatta. Oli hän kuitenkin parhaista parhain ystäväni, ja lapsuuden kaveri, jonka luulin tuntevani hyvin.
Pojat kävelivät meidän ohitsemme. Kaikki muut sanoivat hei, paitsi Niall. Hän vain kiihdytti tahtia ja meni toiseen päähän katsomoa, ylimmälle rivistölle.
”Mikä Niallilla on?” Eric kysyi. Hän oli hämmästellyt Niallin käytöstä aikaisemminkin, mutta en voinut kertoa hänelle syytä. En halua enää yhtään lisää draamaa heidän välilleen, joten kohautin naurahtaen olkapäitäni.
”Ehkä se ei huomannut”, sanoin hymähtäen. Eric antoi onneksi asian olla.
”Hei!” kuului hihkaisu. Katsoin portaisiin ja näin Daniellen kipittävän Samantha perässään luokseni.
”Menikö pojat kahvioon?” Sam kysyi tiiraillen kahvion ikkunoihin.
”Ei, kun tuonne ylös”, kerroin osoittaen poikiin. He istuivat rivissä ja juttelivat jostain äänekkäästi nauraen.
”Mi-miksi te olette sitten tässä?” tyttö kysyi. Kaikki olivat huomanneet oudon käytöksen, eikä ihmekään. Ennen olimme erottamattomat Niallin kanssa. Nyt hän ei puhunut minulle, enkä minä hänelle.
”Se... Tuota”, en oikein osannut vastata. Miten tämän heille edes selittäisi?
”Melina, olisiko mahdollista, että juteltaisiin? Peli ei ala vielä”, Danielle kysyi. Nyökkäsin. Samantha ilmoitti menevänsä jo edeltä poikien luo.
Kävelimme Daniellen kanssa portaat alas, ja menimme vessojen luo. Siellä olisi rauhallisinta.
”Haluatko puhua?” Danielle kysyi kiertäen kiharaisia hiuksiaan etusormensa ympärille.
”Mä en oikein tiedä mitä sanoa”, huokaisin ja nojasin tiiliseinää vasten.
”Kerro vaikka aluksi, mitä torstaina tapahtui sen jälkeen, kun te lähditte kotiin”, Danielle auttoi.
”No me... Me mentiin normaalisti kotiin”, aloitin. Danielle nyökkäsi jatkamisen merkiksi. ”Mä pyysin Niallin käymään meillä, koska halusin selityksen siihen, miksi hän käyttäytyi niin omituisesti.”
”No saitko sellaisen?” Danielle kysyi. Nyökkäsin pienesti. Danielle kohotti kulmiaan.
”Niall kertoi että... Niall...”
”Onko jotakin vakavaa tapahtunut?” Danielle kysyi hieman hädissään.
”Niall kertoi, että se on ihastunut muhun”, mumisin. Danielle ilme ei paljoa värähtänyt. ”Älä sano, että säkin tiesit siitä!” tiuskaisin.
”En tiennyt, mutta kyllä sen nyt on nähnyt...”
”Mi- Olenko mä sokea? Miksi mä en ole nähnyt! Mä olen... Mä olen surinpiirtein heilunut puolialasti sen edessä!”
”Mihin se nyt vaikuttaa?”
”Se on ihastunut muhun! Hei herätys!”
”Hei, älä nyt ala dramaattiseksi. Te ootte tunteneet kehdosta asti. Ja sitä paitsi, meidän koko porukka on nähnyt sut puolialasti. Ja huomioi, että pojat ei oo mistän siveellisimmästä päästä”, Danielle nauroi.
”No mut tää on eri asia!”
”Tässä ei ole mitään normaalista poikkeavaa! Sama Niall se on kuin kymmenen vuotta sitten! Se vain pitää susta enemmän kuin ystävänä! Sama kuin esimerkiksi minä ja Liam.”
”Te ette ole tunteneet lapsesta asti.”
”Silti me oltiin ensin myös ystäviä.”
”Ensin? Danielle, mä seurustelen Ericin kanssa! Ei musta ja Niallista tule koskaan mitään!”
”Sano se sille äläkä mulle!”
”Mä oon sanonut jo silloin, kun me oltiin vain kavereita.”
”Ihmekös se ei ole uskaltanut puhua tunteistaa. Poika sai pakit jo ennen kuin on ehtinyt edes yrittää mitään”, Danielle sanoi.
”Syytätkö sä mua tästä? En mä ole pyytänyt Niallia ihastumaan itseeni!”
”En mä ketään syytä. Mä tarkoitin, että sä olisit voinut antaa sille mahdollisuuden, jos siis et seurustelisi”, Danielle sanoi.
”Jos mä en olisi Ericin kanssa, Niall ei ehkä olisi vieläkään kertonut tunteistaan, saatika päässyt niistä itse selvyyteen!”
”Kumpi siis olisi parempi? Se, että sä seurustelet Ericin kanssa, ja tiedät Niallin tunteista, vai et seurustelisi ja et saisi ikinä tietää?” Danielle kysyi. Minä läimäisin kädet ohimoilleni ja muristen tuijotin lattiaa.
”Älä kysy noin monimutkaisia!” Danielle nauroi ja kietoi kätensä olkapäideni ympärille. Hän oli minua pidempi ja nyt, kun hänellä oli korkokengät, hän oli entistä pidempi.
”Mennäänkö katsomoon?” hän kysyi.
”Joo”, huoahdin.
”Hei muuten, ketkä Niallin tunteista sitten tietää?”
”En mä tiedä. Harry ja Lolly ainakin, luulisin. Ainaki ne oli eilen Niallin kanssa koulussa.”
”Ne ei istuneet edes ruokalla meidän kanssa.”
”Ei niin...”
Kävelimme portaat ylös katsomoon. Peli oli alkanut vain puoli minuuttia aikaisemmin. Emme olleet kuulleet kuulutuksia.
”Mä meen tuonne, mutta tauolla kaakaolle?” Danielle kysyi hymyillen. Nyökkäsin vastaukseksi. Danielle katsoi minua hetken ja sitten otti tiukkaan halaukseen.
”Kyllä se siitä”, hän kuiskasi korvaani. Nyökkäsin taas. Irtaannuttuamme istuuduin Ericin viereen kolmannelle penkkiriville ja Danielle katsoi matkaansa korot kopisten katsomon toiseen päätyyn. Eric kysyi mistä juttelimme, mutta vetosin tyttöjen juttuihin. Eric vain naurahti ja keskittyi taas peliin.
Erä kesti tuttuun tapaan 20 minuuttia, siihen toki lisättynä vielä kaikki keskeytykset, muunmuassa Perrien kaksi jäähyä, Lollyn iskemät kaksi maalia ja Bertan yksi maali. Tilanne oli siis 3-0 kotijoukkuelle.
”Hyvä tytöt!” huusin heille katsomon reunalta. Perrie huomasi minut ja vilkutti hymyillen, ottaen samalla kypärän päästään. Vaaleat hiuksesa hän oli letittänyt ranskanletille.
”Mennäänkö kahvilaan?” Eric kysyi ottaen minut kylkeensä.
”Odotetaan muita, lupasin Daniellelle”, kerroin. Eric nyökkäsi hymyillen ja käänsi päänsä katsoakseen olisivatko muut jo tulossa.
”Tulossa!” Danielle nauroi kun käveli Liamin kanssa käsikkäin meitä kohden. Naurahdin ja painauduin lähemmäs Ericiä.
”Me käydään ulkona Zaynin kanssa”, Liam sanoi, kun pääsivät luoksemme.
”Mäkin tuun”, kuulin Niallin ilmoittavan. Huomasin tämän kaivavan taskustaan jotain. Kohta näin hänellä kädessä tupakin ja sytyttimen. Katsoin poikaa silmiin, yrittäen luoda katsekontaktia, tuloksetta. Niall ei ollut polttanut pitkiin aikoihin. Nytkö taas?
”Mistä lähtien sä olet taas aloittanut?” Louis kysyi, kuin lukien ajatukseni.
”Eilisillasta”, Niall vastasi.
”No mennään sitten”, Zayn hoputti. Liam antoi suukon Daniellen huulille ja sitten lähti Zaynin ja Niallin perään.
”Mennäänkö?” Samantha kysyi nauraen.
”Sanokaa nyt, etten oo ainoa, joka on huomannut Niallin olevan tosi outo”, Louis sanoi istuutuessaan puiselle tuolille Samanthan viereen.
”Et ole. Siis mä en ymmärrä, että se halus välttämättä mennä sinne toiseen päätyyn, vaikka te olitte siinä aikaisemmin”, Samantha sanoi.
”Koulussakin se oli eilen outo”, Eric huomautti. Minä tuijotin kaakaotani ja pyöritteli lusikkaa siinä.
”Melina, herätys. Sä oot Niallin paras ystävä. Mikä sillä on? Miksi se taas on alkanut polttaa?” Louis kysyi.
”Se... Äh. Sillä on varmaan syynsä. En mä ole sen äiti!”
”Se kertoo sulle kaiken!” Louis parkaisi.
”Jos Niall ei vaikka halua kertoa muille kuin Melinalle? Ootko miettinyt sitä?” Harry tiuskaisi. Katsoin häneen helpottuneesti. Harry katsoi minuun, mutta en osannut tulkita ilmettä.
”Mikä ihme teitä kaikkia taas vaivaa? Hitto!” Louis huudahti ja nousi tuolilta. Samantha nousi perässä ja kaksikko lähti kahviosta.
”Onko Niall tehnyt jotain sulle tai...?” Eric kysyi minulta. Katsoin Ericiin silmät suurella.
”No ei todellakaan ole! Antakaa nyt sen asian jo olla! Kaikki on hyvin, meillä vain oli vähän kränää, siinä kaikki!”
”No okei, okei”, Eric mumisi. Omatuntoi alkoi heti kolkuttaa. Mitä minä Ericille tiuskin. Hän ei tiedä tilanteesta mitään, ja on täysin syytön oapuoli. Itsepä penäsin tiedon Niallilta ja tässä tulos.
”Mä häivyn”, Harry huokaisi ja lähti Ericien vierestä. Danielle katsoi Harryn perään huokaisten. Tunsin itseni syypääksi koko sotkuun. Ja ehkä sitä olinkin. Sokeasti ihastuneena Ericiin, en huomannut Niallin pahaa oloa ja siksi Harry ja Lolly vihasivat minua. Nyt olin onistunut suututtamaan Lousinkin.
”Älä välitä. Kyllä kaikki järjestyy”, Danielle vakuutti laittaen kätensä omani päälle. Hymyilin hänelle haikeasti.
Zayn, Liam ja Niall saapuivat kotvan kuluttua kahvioon ostamaan kahvit. Liam ja Zayn istuivat meidän pöytään, mutta Niall vain kysyi missä Louis, Sam ja Harry olisivat. Danielle kertoi heidän menneen jo katsomoon, joten Niall lähti sinne.
Huomasin Zaynin tuijottavan minua. Niall oli saattanut puhua hänellekin. Päätin ottaa asiasta heti selvää. Otin puhelimen ja laitoin Zaynille Kik Messengerissä viestin:
”Niall taisi kertoa tilanteesta, vai miksi tuijotat mua noin? -Mel” Zayn otti puhelimensa nahkatakkinsa taskusta sen piipattua. Hän näpytti nopean vastauksen, mutta silti jäi räpeltämään puhelimellaan. Luultavasti siksi, ettei muut arvaa meidän puhuvan keskenämme.
”Jep. Sun pitää puhua sen kanssa. -Z”
”Tiedän. Vihaako se mua? -Mel”
”Ei. Se on vaan aika hajalla. -Z”
”Ymmärrän... En tiedä mitä tehdä... -Mel”
”Muista kuitenkin, että oot tärkein ihminen sen elämässä. Tunnette toisenne paremmin kuin omat taskunne. -Z”
”Kenelle te nyt tekstailette? Toisillenne?” Eric kysyi nauraen, kun molempien puhelimet piippailivat vuorotellen.
”No ei”, nauroin. ”Samanthan kanssa vain.”
”Joo ja mä Perrien”, Zayn hymyili.
”Niin, kenenkäs muunkaan kuin Perrien”, sanoin, ja yritin kikattaa vakuuttavasti. Danielle ja Liam taisivat nhdä lävitsemme, sillä heidän ilmeensä kertoivat kaiken. Mutta Eric nieli kaiken.
Tyttöjen koko pelin aikana Niall ei vilkaissutkaan minuun. Ei edes vahingossa, siitä hän piti visusti huolen.
”Huomenna sitten poikien pelii vai mitä?” Lolly kysyi. Seisoimme jäähallin pihassa, kun Zayn, Liam ja Niall polttivat.
”Totta kai! En jättäisi väliin mistään hinnasta”, hymyilin ja katsoin Ericiin. Hän kumartui suudelmaan, mutta en halunnut tehdä sitä tässä. En halunnut kiusata Niallia. Poika tosin muljautti silmiään. Hän tumppasi savukkensa maahan kengällään ja sitten lähti autolleen. Liam ja Danielle menivät hänen mukaansa.
”Eric, vietkö mut kotiin?” kysyin. Eric naurahti ja tiukensi otettaan.
”Totta kai vien. En mä mun tyttöystävää tännekään jätä”, hän hymyili. Vastasin hymyyn, ja koska Niall oli jo ottanut hatkat, suutelin poikaystäväni pehmeitä huulia. En voinut estää itseäni ajattelemasta, että jos ne olisivat Niallin huulet...
Puistelin päätäni ja käskin itseäni lopettamaan sellaiset ajatukset. Seurustelen Ericin kanssa, ja olen onnellinen. Se riittää!
”Mikä nyt?” Eric kysyi. Toki olisin itsekin hämmästellyt, jos hän ensin suutelisi ja sitten irtautuisi, kuin katuen.
”Ei, ei mitään. Mä vain unohdin, ettei mun tarvitse tehdä kemian läksyjä huomiseksi”, nauroin. Eric nauroi myös. Eikö hän todella huomannut, että valehtelin suut ja silmät täyteen? Niall huomaisi heti...
Sunnuntaina oli poikien jääkiekkopeli, jota menimme tyttöporukalla katsomaan.
”Vihdoin keskenämme. Nyt alat laulaa! Mikä Horania vaivaa?” Samantha käski heti, kun sai takamuksensa penkkiin.
”Mitä?” kysyin hämmentyneenä.
”Mä en aio olla ulkopuolinen! Kaikki muut tietää paitsi minä ja Louis!”
”Ai kerroitko Liamille?” kysyin Daniellelta.
”En! Se tiesi! Niall kertoi itse!” Danielle huudahti.
”Ai niin. No ihan sama. Kerrotaan sitten”, myönnyin. Kerroin Samanthalle saman kuin Daniellelle edellisenä päivänä. Samanthan ilme vaihteli hämmennyksestä yllättyneeseen, eikä osannut sanoa mitään.
”En oikein nyt tiedä mitä sanoisin”, tyttö totesi ja laski katseensa lattiaan.
”Ei sun tarvitse sanoa mitään”, sanoin. ”Olisi vain kiva, kun te ette tuomitsisi mua tän takia. Mä en todellakaan tiennyt Niallin tunteista”, sanoin. Kohdistin sen lähinnä Lollylle, joka haroi hiuksiaan.
”En mä sua tuomitse. Mä en vain ymmärrä miten sä et näe sitä.”
”En mäkään...”
”Noniin, unohdetaan se asia edes hetkeksi. Peli alkaa”, Perrie sanoi hymyillen ja alkoi heti kannustaa poikaystäväänsä, joka oli aloituksessa.
”Hyvä peli!” hihkaisin, kun pojat, Niallia ja Harrya lukuunottamatta, tepastelivat kassit olalla meitä kohden.
”Totta kai se oli hyvä. Mä tein kaksi maalia”, Eric nauroi ja antoi suukon huulilleni. Nauraen vastasin suukkoon ja kiedoin käteni hänen vartalonsa ympärille.
”Mel”, Danielle sanoi yskäisten. Irtauduin Ericistä hätäisesti, sillä tiesin Daniellen tarkoittavan, että Niall saapuu.
”Me jäädään vielä hallille Harryn kanssa”, Niall kertoi.
”Aijaa. No mennään me sitten”, Zayn sanoi. Nyökkäilimme ja sanoimme kaksikolle heipat.
”Tuutko meille vielä?” Eric kysyi hymyillen.
”Voisin tulla”, vastasin. Menimme Ericin autolle ja lähdimme sitten ajamaan Ericin kotia kohti.
Ericin koti oli normaali omakoti talo. Hienosti sisustettu. En ollut tavannut hänen vanhempiaan kuin kerran, sillä he tekivät kovasti töitä, mutta nyt he olivat kotona.
Menimme Ericin huoneeseen. Minä menin sängylle istumaan ja Eric purkasi pelikassinsa, jonka jälkeen tuli minun vierelleni. Minä nosti jalkani pojan syliin, painauduin tämän kylkeen ja painoin pääni huokaisten hänen olkapäälleen.
”Onko kaikki hyvin? Olit hiljainen koko matkan”, Eric kysyi silittäen hiuksiani.
”On kai. Mietin Niallia...”
”Mitä siitä?”
”Sen käytös.”
”Mä voin kyllä auttaa sua unohtamaan sen”, Eric sanoi ja kuulin virnistyksen hänen äänessään. Kohta tunsin pojan sormet leukani alla. Hän nosti pääni ylös ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan, joten Eric halusi lisää. Jotenkin minulle tuli ahdistunut olo.
Ericin käsi hapuili villapaitani reunaa.
”Eric, lopeta”, sanoin.
”Mikä on? Jos Niall kiukuttelee kuin pahainen lapsi, anna koko tyypin olla. Ei se ansaitse olla sun ystävä.”
”Eric, kun... Mä tiedän syyn Niallin käytökseen.”
”Mutta sähän sanoit...”
”Niin mutta... Äh. Mä oon ollut täysi idiootti!” huudahdin ja ponkaisin sängyltä ylös. Eric katsoi minuun hämmästyneenä.
”Eric, mä pidän susta”, sanoin. Eric hymyili.
”Mäkin susta, tosi paljon. Kyllä sä sen tiedät.”
”Niin, mutta... Musta tuntuu, että se jota mä rakastan, on eräs toinen.”
”Miten niin? Mi-?”
”Mä oon ollut tyhmä ja sokea. Mun on pakko korjata virheeni. Sori.”
”Älä sano, että se on Niall!”
”Mä oon pahoillani”, sanoin hiljaa. Otin tavarani ja lähdin pinkomaan huoneesta.
Juoksin juoksemasta päästyänikin idioottimainen hymy huulillani. Miksen ollut tajunnut tätä? Miksi olin vedonnut ystävyyteen, vaikka rakastin Niallia enemmän kuin mitään?
Kiedoin huivia samalla kaulaani, kun juoksin kohti jäähallia, jossa tiesin poikien olevan. Matka oli vajaa puoli kilometriä, joten jaksoin juuri ja juuri juosta sinne niin lujaa, kuin jaloistani pääsin.
Avasin jäähallin oven ja hiippailin sisälle. Harry ja Niall syöttelivät juuri toisilleen jäällä ja Niall laukaisi lopulta tyhjään maaliin.
”Käydään juomassa”, kuulin Niallin sanovan. Minä pidin itseni piilossa ja mietin, miten saisin Harryn lähtemään.
”Huomaa, että Melina ei halua kiusata sua sen ja Ericin jutulla”, Harry sanoi Niallille.
”Älä puhu siitä mulle. Mä yritän saada ajatukset jonnekin muualle.”
”Sori. Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu.”
”Harry, et tiedä. Ensinnäkään Lolly ei seurustele idiootin kanssa, ja toiseksi se tykkää susta yhtä paljon kuin sinä siitä.”
”Ei tykkää.”
”Tykkääpäs! Se on kertonut mulle! Viikko sitten kertoi tässä ku oltiin!”
”Niin varmaan.” Harry otti huikan juomapullostaan. Mietin ankarasti, miten saisin olla Niallin kanssa kahden. Sitten keksin sen.
”Hei Lollyn rakastaja. Ala painua, mulla on Niallille asiaa! ;) -Mel” Lähetin viestin Harrylle. Pian kuului hento piippaus ja Harry luki viestin. Hän katsoi vaivihkaa minuun päin ja huomais minut.
”Mä käyn hakemassa lisää vettä”, Harry sanoi. Niall nyökkäsi ja joi omasta pullostaan.
Harryn kadottua, minä kävelin Niallin luo.
”Hei”, sanoin. Niall säikähti tuloani, sillä melkein putosi penkiltä.
”Ai hei.”
”Niall, mulla on tärkeää asiaa.”
”Sä seurustelet Ericin kanssa, tiedän. Ei tarvitse muistuttaa.”
”Niall.”
”No?” poika kysyi turhautuneena.
”Nouse seisomaan”, käskin.
”Mitä?”
”Nouse nyt vain”, nauroin. Niall teki työtä käskettyä, hieman vastahakoisesti tosin. Niall katsoi minuun kohottaen kulmiaan. Hymyillen astuin askeleen lähemmäs, tartuin pojan takin hupun reunukseen, nousin päkijöilleni ja painoin huulemme yhteen.
Hetken hämmennyksen jälkeen, Nial yhtyi suudelmaan. Hän otti minut ihan kiinni itseensä, ja minä kiedoin käteni hänen niskansa taakse. Täydellisin suudelma, jonka olin ikinä saanut.