-Melina-
Niall on muuttunut ihan oudoksi. Hän on jotenkin etäinen. Kun olemme kahden, hän oma itsensä, mutta kun olemme muiden kanssa, hän on outo. Eilen hän yhtäkkiä tyrkkäsi Ericiä, kun oli menossa luokkaan. Eric kertoi myös, että Harry ja Niall kieltäytyivät ottamasta häntä ryhmäänsä biologian tunnilla. Yritin illalla udella Niallilta asiasta, mutta hän sanoi vain, että työ on niin hyvällä mallilla ja, että sen esittäminen stressaa.
Olen tuntenut Niallin tarpeeksi kauan sanoakseni, että kaikki ei ole nyt ihan kunnossa. En vain saa hänestä mitään ulos.
Koko matkan koululle, rupattelimme normaaliin tapaan ja heitimme typeriä kommentteja vastaantulijoista, sekä kirosimme mummot ja papat, jotka eivät osanneet käyttää kaasujalkaa oikein. Kun kuitenkin pääsimme koululle, jossa Eric ja Lolly jo istuivat, meillä kaikilla oli samalla käytävällä, meillä tytöillä ranskaa ja pojilla äidinkieltä, Niall muuttui heti oudoksi. Minä istuuduin Ericin viereen ja vaihdoimme suukon. Niall puolestaan istui penkin toiseen päähän ja Lolly siirtyi tämän viereen. He alkoivat jutella jotain hiljaisella äänellä, joten en saanut sanoista erityisemmin selvää.
”Onko Niall jotenkin outo nykyään?” kysyin Ericiltä, pitkien pohdiskelujeni jälkeen.
”En mä ole mitään huomannut. Miten niin?” Eric kysyi, pitäen tiukasti kättään ympärilläni ja minä nojasin häneen.
”Se on etäinen. Nytkin se istuu Lollyn kanssa tuolla, vaikka ennen se oli mun kanssa välittämättä muusta”, sanoin.
”Ehkä se ei halua, että Lolly on yksin”, Eric ehdotti.
”Eihän Lolly yksin olisi. Se on koko ajan suu auki.”
”No puhu Niallin kanssa.”
”Oon yrittänyt. Se vain kiertää aihetta.”
”No sittenhän kaikki on hyvin. Et sä ole sen ainoa ystävä”, Eric naurahti. Pian kouluun astelikin Louis. Hänen vierellään käveli Samantha. Ja he juttelivat. Ja nauroivat.
”Ni”, sihahdin. Niall vilkaisi minuun kysyvänä. Nyökkäsin tulijoihin ja Niall katsoi heihin, samoin kuin Lolly. Pian molemmat kääntyivät katsomaan minuun ja virnistivät.
”Ai hei, Melina! Meillä on tänään ylimääräiset harjoitukset koulun jälkeen. Moneltako pääset koulusta?” Samantha kysyi.
”Kahdelta.”
”No hyvä. Pääset sinne sitten. Ne alkaa puoli kolmelta suuressa salissa.”
”Joo, hyvä”, hymyilin. Samantha hymyili takaisin ja oli jo lähdössä pois, mutta pysäytin hänet.
”Sam, odota.” Samantha pysähtyi ja katsoi minuun kysyvänä. ”Onko Lara vielä kipeä?”
”On. Sillä on korkea kuume. Se on sairaalassa tiputuksessakin”, Samantha kertoi surullisena.
”Voi ei. Toivottavasti kuume laskee”, sanoin.
”Hmm...”
”Sä oot siis ihan yksin, vai?” Lolly kysyi, kiristäen samalla poninhäntäänsä, jota koristi iso, vaaleanpunainen rusetti.
”No niinkin voi sanoa”, Samantha naurahti.
”Sä voit varmasti tulla meidän kanssa syömään! Ei tarvitsisi yksin olla”, Lolly ehdotti.
”Hei, mä pärjään kyllä yksinkin. Ei-”
”Asia on siis sovittu. Yhdeltätoista ruokalan edessä”, sanoin hymyillen. Samantha naurahti ja nyökkäsi.
”Nähdään siellä sitten. Mutta nyt on pakko kiitää, että ehdin hakea kirjat lokerosta.”
”Joo. Nähdään”, Lolly hymyili.
”Lou, missä sun kirjat on?” Niall kysyi nauraen. Louis katsahti laukkuaan ja nousi välittömästi ylös.
”Hyvä huomio! Sam, odota. Mennään samaa!” Louis huudahti ja lähti.
”Kuinka suloista”, Niall sanoi ja keskittyi puhelimeensa, jota näpytteli ahkerasti, Lollyn katsoessa vierestä.
Kellot pirahtivat hetken kuluttua. Lolly, Perrie ja Danielle pomppasivat kirjoineen pystyyn penkiltä.
”Nähdään ruokatunnilla viimeistään”, hymyilin Ericille joka nyökkäsi. Painoin huuleni hänen omilleen ja suutelin poikaa. Eric painoi minua itseään vasten hymmy huulillaan.
”Melina myös”, Perrie nauroi.
”Joo, joo”, naurahdin ja suukotin Ericiä vielä, ennen kuin nousimme ylös penkiltä.
”Näh-”, aloitin, mutta Niall oli jo lähtenyt. ”Ai, Niall meni jo”, sanoin.
”Joo, sillä oli kamala hoppu”, Danielle sanoi kulmat kurtussa.
”Samoin Lolly”, Perrie hymähti.
”Aijaa”, sanahdin oudoksuen. Molemmat olivat kovin outoina. Oliko heillä kenties jotain säätöä? Luulin kyllä, että Lolly olisi Harryn perään, mutta ehkä olen erehtynyt.
Kävelimme reippaasti luokkaan ja minä istuin normaalille paikalleni, Lollyn viereen. Perrie ja Danielle istuivat viereisen jonon vierekkäisille paikoille.
”Harry taitaa taas tulla myöhässä”, sanoin naurahtaen Lollylle. Hän selasi ranskan kirjaansa ja hymähti.
”Niin varmaan”, hän huokaisi ja läiskäytti puhelimensa pöydälle.
”Ootko muuten tehnyt läksyt? Mä en meinannut osata niitä kirottuja lauseita!”
”Oon.”
”Niin no, Harry varmaan on auttanut sua”, naurahdin.
”Vähän.” Lolly oli oudon vaisu. Ehkä se johtui aamusta. Hän inhosi muutenkin aikaisia herätyksiä. Uskoin, että hän piristyisi siitä päivän mittaan.
Meillä oli kaksi tuntia ranskaa ja se kului mielestäni ylenpalttisen hitaasti. Teimme melkein koko ajan jotain tehtäviä tai sitten parikeskusteluja. Lolly ei puhunut minulle sanaakaan, ellei ollut pakko. Se oli todella, todella outoa.
Kellot soivat kymmeneltä ja Lolly pakkasi tavaransa salamana.
”Lolly, onko kaikki okei? Sä olet jotenkin outo. Samoin Niall”, kysyin ja laitoin käteni tytön olkapäälle.
”On”, hän tuhahti.
”Mikä sitten on vikana?” kysyin. Lolly mulkaisi minuun, riuhtaisi olkansa käteni alta ja nousi.
”Mulla on ainakin silmät päässä!” hän sihahti ja lähti luokasta. Minun silmäni suurenivat, siis jos minulla nyt sellaiset sitten oli, ja katsoin Danielleen ja Perrieen. Tytöt katsoivat minuun yhtä kummastuneina ja kohauttivat olkiaan.
”Mikä kaikkia taas vaivaa? Tiistaimasennus vai?” kysyin kerätessäni tavarat kokoon.
”Mä en ainakaan ymmärrä”, Perrie sanoi. Kohautin olkiani ja odotin vielä, että Danielle sai tavarat kantoon ja lähdimme kerrosta alemmas lokeroillemme.
Koulumme loppui kahdelta. Laitoin juuri ylimääräisiä kirjoja lokeroon, kun joku halasi minua takaapäin ja painoi suukon poskelleni. Hymy nousi huulilleni ja suukotin Ericiä, joka halasi minua.
”Oli ikävä”, hän hymyili.
”Samoin”, nauroin. ”Mutta mun täytyy nyt kiiruhtaa harjoituksiin.”
”Mä tuun katsomaan”, Eric hymyili.
”Missä Niall on? Ja muut?”
”Niall on... Tai ainakin oli äsken tuossa”, Eric sanoi.
”Liam, missä Ni on?” kysyin.
”Lähti käymään vessassa. Me ollaan kyllä tulossa treeneihin”, Liam vastasi hymyillen.
”No hyvä. Nähdään siellä. Täytyy kiitää”, hymyilin ja suikkasin suukon Ericille, asetin laukun paremmin olalleni ja lähdin juoksemaan ulos koululta, kohti salia.
”Melinaa!” Taylor hihkaisi, kun menin sisälle pukuhuoneeseen, joka oli tapetoitu täysin meidän ryhmäkuvillamme.
”Taylor!” naurahdin ja halasin treeniasuun pukeutunutta, tummaa tyttöä, jonka paksut ruskeat hiukset olivat tiukalla ponin hännälää, ja päässä oli pinkki jenkkihuivi.
”Onko sun komeat ystäväsi tulossa taas katsomaan?” Taylor kysyi hihittäen. Nauraen nyökkäilin.
”Kyllä ne tulee. Koko poppoo.”
”Sitten ei saa mokata! Vai mitä, Sam?” Stacey sanoi vihjailevasti. Sam nosti katseensa tennareistaan meihin ja hänen poskilleen nousi hento puna.
”Mitä?”
”Louis tulee myös”, Taylor valaisi.
”Lopettakaa. Ei Louis pidä musta sillä tavalla”, Sam sanoi ja sitoi nauhansa rusetille ja sitten tunki nauhat kenkien sisälle, etteivät ne aukeaisi treeneissä.
”Ai ei pidä? Etkö sä näe kuinka se katsoo sua?” huudahdin.
”No niin! Se katsoo sun perään aina ruokalassa, se katsoo sua käytävillä ja se pelasti sut kompastumasta kynään käytävällä”, Taylor selitti.
”Miten kynään voi kompastua?” Angela nauroi.
”Siis, kun sen päälle astuu ja se pyörähtää kengän alla”, Sam selitti nauraen.
”Mulle ei ole tällaista kerrottu!” huudahdin.
”Se tapahtui, kun me mentiin aamulla viemään takkeja ja hakemaan kirjoja”, Sam mumisi, posket punaisina.
”Söpöä, Sam”, Angela nauroi, samoin me muut. ”Mutta nyt mennään. Sam tekee Louisiin vaikutuksen ja Melina muuten vain pitää Ericin mielenkiinnon yllä ja me vain keikutetaan lanteita varattujen poikien edessä”, tyttö jatkoi saaden meidät nauramaan.
”Hyppy! Hyppy! Sivulaukkaa! Hyppy!” Angela huusi edestä ohjaten meidän lämmittelu rinkiämme.
”Angela, pakko päästä juomaan!” Taylor valitti.
”Kaksikymmentä hyppyä vielä!” Angela ilmoitti. Teimme työtä käskettyä, jonka jälkeen pidimme pienen tauon.
”Sam! Tule tänne”, Angela sanoi. Sam otti juomapullonsa seinämältä ja sitten tuli Angelan luo, joka seisoi vieressäni.
”Mene puhumaan Louisille”, Angela käski.
”En mene! Ei se-”
”Kapteenin käsky”, Angela sanoi hymyillen.
”Ala mennä. Mennään yhdessä, mä tuun Ericin luo”, ehdotin. Sam oli vaikeana, mutta Angela tyrkkäsi tyttöä matkaan ja minä repäisin hänet mukaani.
”Rankat lämmittelyt”, Danielle nauroi.
”No jaa, aika lepsut”, Sam nauroi ja hörppäsi pullostaan.
”Lepsut?” Perrie kysyi kasvoillaan et-ole-tosissasi-ilme.
”Niin. Aika usein Angela vetää kunnon tappolämmittelyt”, Sam sanoi.
”Teillähän riittäisi kuntoa vaikka jääkiekkoilijaksi”, Louis nauroi.
”No jaa. Ehkä mä pysyn vain kannustajana”, Sam nauroi.
”Kunhan kannustat meitä, niin hyvin menee”, Harry virnisti.
”Totta kai.”
”Sam! Kai sä tulet hallille katsomaan poikien treenejä? Pääset varmasti Louisin kyydillä, vai mitä Lou?” Lolly intoili.
”Totta kai!”
”Ai, minä vai?”
”No sinä! Me ollaan siellä koko porukka. Tule mukaan”, intoilin.
”Käykö se?” Sam kysyi.
”Käy! Vai mitä?” Louis intoili.
”Totta kai”, Perrie hymyili.
”Tytöt! Inhottaa keskeyttää flirttailu, mutta treenit jatkuu!” Angela huusi kauempaa.
”Tulossa Ang”, hymyilin. ”Jutellaan myöhemmin”, sanoin.
”Joo”, Louis hymyili.
”Joo, nähdään”, Sam hymyili, lähinnä Louisille. Sitten kipitimme muiden luo ja siitä alkoi viimein koreografiamme treenaus.
”Louis on niin ihastunut suhun!” hihitin.
”Ei ole”, Samantha huokaisi.
”Ai ei ole? Tyttö, mä osaan lukea miehiä paremmin kuin uskotkaan! Se on ihastunut ja odottaa vain tilaisuuttaan, että voi pyytää sua ulos! Melina, sä järjestät sellaisen tänään!” Taylor käskin.
”Totta kai”, virnistin.
”Tytöt-”, Samantha yritti, mutta minä heitin ylävitoset Taylorin kanssa nauraen, enkä välittänyt Samin vastaanhankoilusta.
Vaihdoimme vaatteemme ja sitten menimme salista ulos. Eric odotti minua ulkona. Halasin poikaa ja sain pitkän suudelman huulilleni.
”Tänään hallille?” Eric kysyi.
”Mä tuun sinne minne säkin”, hymyilin ja suutelin Ericiä taas. Kuulin jonkun tuhahtavan, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Koulun jälkeen teimme Niallin kanssa läksyt jälleen yhdessä, hänen auttaessa minua, ja minun valittaessa niiden vaikeudesta. Niall oli jälleen oma itsensä. Mieleni teki ottaa puheeksi se, mitä koululla tapahtui, sillä Niall ja Lolly olivat molemmat outoina koko päivän, mutta en halunnut pilata tunnelmaa murheilla. Ehkä heillä on ihan hyvät syyt.
”Mä aion järjestää Samin ja Louisin yhteen. Tänään Louis saa mahdollisuuden pyytää Samia ulos”, kerroin Niallille, samalla kun kiedoin villahuivia kaulaani. Olimme lähdössä poikien harjotuksiin jäähallille.
”No, mitä meinaat tehdä?”
”Harjoitusten jälkeen me kokoonnutaan ulos ja sitten lähdetään kukin omille teillemme niin, että ne kaksi jää kahden. Tai no, onhan ne kahden, kun Louis vie Samin kotiin, mutta silti.”
”Muille täytyy kertoa suunnitelmasta”, Niall sanoi.
”Mä oon viestittänyt tytöille jo. Asia kunnossa”, virnistin.
”Oikea amor”, Niall nauroi.
”Pakko auttaa Samia. Se on niin pihkassa, että se ratkeaa joskus”, nauroin.
”Samoin Louis, vaikka ei sitä myönnäkään.”
”Totta.”
Ajoimme jäähallille ja Eric oli juuri menossa jäälle. Minä kipitin hymyillen aitoon tyttöjen luo. Sain toki suukon Ericiltä, ennen kuin tämä lähti luistelemaan muiden kanssa rinkiä.
”Miten sä näin ajoissa täällä olet?” kysyin nauraen, kun Eric luisteli kohdalleni.
”Oli tylsää joten tulin hyvissä ajoin”, Eric nauroi.
”Aijaa. Olisit tullut vaikka meille. Oltiin Niallin kanssa siellä tekemässä läksyjä”, sanoin.
”Mä ajattelin, että haluat puhua sen kanssa.”
”En mä viitsinyt. Se oli normaali taas.”
”Ai. No ehkä vain koulu ärsytti?”
”Niin.”
”Noniin pojat! Luistinta toisen eteen!” Jack karjui, joten Eric lähti nauraen luistelemaan Harryn perään, joka meni aivan omia menojaan.
”No, kumpaa puolustat?” Sam nauroi, kun Niall ja Eric olivat eri joukkueissa, kun he alkoivat pelata.
”Hurraan molemmille”, nauroin. Eric oli omasta joukkueestaan aloituksessa, Harry toisesta. Kiekko osui tuskin jäähän, kun se lensi jo Niallin lapaan.
”Hyvä Ni! Eric, mene päälle!” kiljuin. Perrie nauroi minulle, mutta sitten alkoi huutaa ohjeita Zaynille.
Eric kuljetti kiekkoa vastustajan maalia kohti, mutta sitten Niall tyrkkäsi hänet turhankin voimakkaasti laitaan. Jack puhalsi pilliin ja keskeytti pelin.
”Horan, rauha! Jäähylle!”
Siitä lähti kamala kilpailu. Aina kun Niall ja Eric olivat yhtäaikaa jäällä, Niall oli Ericin kimpussa. Hän kamppaili, tyrmäsi laitaan ja käytti poikittaista mailaa koko ajan.
”Niall! Niall, lopeta!” huusin, kun hän luisteli niin lujaa kuin ikinä pääsi päin Ericiä ja liiskasi tämän laitaan.
”Mikä ihme Niallia vaivaa?” Danielle hämmästeli.
”Mä en ymmärrä yhtään”, sanoin.
”Se vain ottaa pelin tosissaan. Kyllä mäkin vastajoukkuelaisia hakkaan”, Lolly tuhahti.
”No mutta.... Outoa”, sanoin.
”Tää on raaka peli ja Niall ottaa sen vakavasti. Älä vaahtoa”, Lolly sanoi.
”Niin kai sitten... Saisi kyllä vähän rauhoittua”, hymähdin. Lolly oli edelleen outo. Hän vain tiuski ja äyski minulle. Mitä minä hänelle tai kenellekään muulle olen tehnyt?
Harjoitukset loppuivat kymmeneltä, jonka jälkeen pojat kävivät suihkussa ja pukeutuivat tuttuihin collegepukuihin.
”Suunnitelma alkakoon”, Kuiskasin Perrielle. Hän nyökkäsi hymyillen ja elehti Daniellelle ja Lollylle vihjeen. Tytöt nyökkäsivät huomaamattomasti.
”Hyvin pelattu, kulta”, hymyilin Ericille ja suukotin poikaa.
”Kiitos. En vain meinannut saada Niallia kimpustani”, hän nauroi.
”No se vain on vakavissaan peleistä”, sepustin.
”Hyvä vain. Varmasti voitetaan vastustajat”, Eric nauroi ja kävelimme käsikkäin ulos.
”Niin. Niall, mennäänkö?” kysyin, vinkaten silmää.
”Joo, mennään.”
”Nähdään koululla”, hymyilin Ericille, suutelin tätä ja lähdin Niallin kanssa autolle.
”Mennään mekin”, Liam hymyili ja lähti Lollyn ja Daniellen kanssa. Harry lähti omalle autolleen ja Zayn ja Perrie myös. Louis ja Sam jäivät hieman ihmetellen pihaan kahden.
”Olkaa kiltisti!” Perrie huikkasi virnistäen ja sulki auton oven.
”Toivotaan, että alkaa tapahtua”, hymyilin Niallille.
”Niinpä”, hän nauroi.