-Niall-
Vihaan maanantaita. Se on tarpeeksi paha, kun silloin on koulua. Miksi se täytyy pilata vielä silläkin, että Eric nuolee Melinan naamaa kuin mikäkin Beethoven? Ei sillä, että minua kiinnostaisi millään mittapuulla, mutta joudun katsella sitä ihan tarpeeksi, kun Zayn ja Perrie, sekä Liam ja Danielle syövät toisensa elävältä. Niin, ja kaupanpäälle Harry ja Lolly syövät toisiaan silmillään, silloin, kun toinen ei näe.
Olenko todella ainoa tervejärkinen meidän porukasta? Vastaus on: olen.
Saimme sunnuntaina melko hyvään vauhtiin biologian tehtävämme Harryn kanssa. Tai siis, minkä hän sitten ehtikin tehdä viestittelynsä omasta. Kehtasikin valehdella päin naamaa, että ovat Lollyn kanssa vain kavereita! Tai niin, ehkä ovatkin, mutta Harry haluaa paljon enemmän, ja sen huomaa kyllä sokea simpanssikin!
”Huomentaa”, Harry sanoi haukotellen, kun istui puiselle penkille ja liukui viereeni.
”Nyt mä todella alan huolestua. Sä olet koulussa, ja kello on viittä vailla kahdeksan maanantaina!” nauroin.
”Äiti oli kotona...”
”Ja se estää sua... miten? Entä Starbucks?”
”Mun piti viedä äiti sinne samalla, kun tulen kouluun. Päätin sitten tulla samantien tänne.”
”Anne alkaa selkeästi tajuta mitä sä puuhaat, kun se nyt vallan on kotona aamuisin”, virnistin ja pukkasin Harrya kylkeen.
”En mä tahallani lintsaa. Mä en vain osaa olla ajoissa.”
”Se on tullut huomatuksi. Sun kannattaa sun ehkä-tulevan deitin kanssa sopia tuntia myöhempi aika, kuin minkä sovit itsesi kanssa. Saatat ehtiä saattamaan tyttöparan kotiin”, Lolly sanoi nauraen, kun tepasteli itsevarmasti mustissa korkokengissään meitä kohti. Tytöllä oli yllään valkoinen pitkähihainen ja vyötärölle ulottuva vekkihame, joka oli raidoitettu monilla eriväreillä.
”No hahhah, kun naurattaa”, Harry murahti.
”Älä nyt. Nousitko väärällä jalalla sängystä, vai mikä nyppii?” Lolly kysyi ja istui Harryn viereen.
”Ei mikään”, Harry huokaisi ja nojasi kylmään tiiliseinään ja avasi biologian kirjansa.
”No miten sujuu tehtävä?” Lolly kysyi ja nojasi päänsä Harryn olkapäähän.
”Ihan hyvin. Kai. Soph varmaan diskaa koko työn”, Harry naurahti.
”Ethän sä edes tiedä mitä siinä on, kun viestittelit koko illan Lollylle. Mä tein sitä yksin!”
”Höpö, höpö.”
”No kyllä”, nauroin.
”Missä Melina muuten on?” Harry kysyi kummastuneena.
”Eric haluaa hakea sen kouluun ekana koulupäivänä, ettei hän vain eksy. Kuinka... suloista”, sanoin.
”Melina? Eksy? Sehän on ollut tässä koulussa jo puolivuotta!” Lolly huudahti.
”No ei, vaan Eric! Se aloittaa tänään.”
”Ai niin. Unohtui.”
”Tuoltahan ne tuleekin”, Harry sanoi ja nyökkäsi käytävän päähän, josta Melina ja Eric kävelivät käsikkäin ja nauroivat jollekin. Melina pysähtyi omalle kaapilleen ja riisui takinsa, samalla kun Eric riisui omansa omaan kaappiinsa, joka oli toisessa päässä rivistöä.
”Huomenta”, Melina huikkasi hymyillen, kun Eric repäisi tämän itseensä kiinni ja suuteli Melinaa.
”Huomenta vain”, tuhahdin ja kohdistin katseeni Harryn biologian kirjaan.
Eric ja Melina kuolasivat koko viisi minuuttia, joka oli aikaa, ennen kuin kellot soivat. Eric ei irrottanut huuliaan Melinasta sekunninmurto-osaksikaan, saatika sitten että olisi päästänyt tästä irti. Ihan kuin joku olisi kidnappaamassa hänet.
”Tuleekohan Melina tunnille ollenkaan?” Lolly nauroi, kun nousi seisomaan ja otti laukun olalleen.
”En tiedä”, tuhahdin ja lähdin kävelemään luokkaa kohti. Matkalla tyrkkäisin Ericiä olkavarresta niin, että tämä meinasi lentää kumoon.
”Oho”, sanahdin ja menin luokkaan hämmentynyt Harry perässäni.
”Luokka, huomio!” neiti Jones sanoi hämmästyttävän kovaan ääneen luokan edestä ja piti kättään Ericin olkapäällä. Luokka hiljeni ja kaikki kääntyivät istumaan kunnolla.
”Kiitos. Noniin, tässä on uusi tulokkaamme, Eric. Hän muutti Lontooseen Wolverhamptonista ja on nyt luokallanne. Toivon, että otatte hänet hyvin vastaan, ilman mitään kiusaamista ja muuta”, Sophia sanoi. ”Voit mennä istumaan tuohon Jasonin viereen”, Sophia hymyili ja osoitti kädellään nörttipoikaan, joka istui Liamin ja Louisin edessä. Eric istuutui hymyillen Jasonin viereen.
”Harry ja Niall, olisiko mahdollista, että Eric liittyisi teidän kanssa tekemään ryhmätyötä?” neiti Jones kysyi.
”Ei!” huudahdimme Harryn kanssa kuorossa. Mulkaisin Harryyn oudoksuen. Miksi hän ei halunnut?
”Tai siis kun... Soph, meidän työ on-”
”Neiti Jones”, nainen korjasi.
”Niin, neiti Jones, meidän työ on niin hyvässä mallissa, melkein jopa valmis, että ei Ericillä ole mitään tehtävää enää”, Harry selitti.
”Eikä se olisi reilua, että hänen ei tarvitse tehdä mitään”, lisäsin, Harryn nyökkäillessä vieressäni.
”Niin... No, onko jollain vielä pahasti kesken, että Eric pystyisi tulla mukaan?” neiti Jones kysyi. Luokan eturivistä nosti kätensä Lisa ja Anna. Eric päätyi siis heidän kanssaan. Hyvä.
”Miksi sä et halunnut Ericiä meidän kanssa tekemään sitä työtä? Tai siis, tuskin se syy oli se, että se olisi niin hyvällä mallilla”, kysyin Harrylta, kun olimme matkalla ruokalaan, hieman jäljessä muista.
”Mulla on silmät joilla näkee, Ni”, Harry kuiskasi.
”Niin?”
”Sua pännii Ericin ja Melinan juttu. Toki muakin, jos Lolly olisi jonkun kanssa kuolaamassa mun silmien alla. Tai siis-!”
”Hah! Kiinni jäit, Styles!” nauroin.
”Siis, jos olisin siihen kusessa, mutta en ole”, Harry sanoi.
”Oletpas.”
”En varmana ole!”
”Olet, mutta älä pelkää. En mä kerro kenellekään”, lupasin hymyillen.
”Ni”, Harry yritti, mutta nauraen minä kipitin muiden luo ja osallistuin keskusteluun ensiviikon matematiikan kokeesta.
Äidinkielen tuntien jälkeen oli minulla tuttuun tapaan kaksi tuntia kuvaamataitoa ykkösten kanssa.
”Nähdään me hallilla illalla”, Liam sanoi ja suukotti Daniellea, samoin kuin Zayn Perrietä.
”Joo, nähdään”, sanoin ja otin repimässä Lollya ja Melinaa jo mukaani, mutta Melina pisti vastaan.
”Niin, Ericillä on myös kuvaamataitoa tämä kurssi, kun sillä ei Wolverhamptonissa ollut ykkös vuonna ollenkaan”, Melina selitti. Ei voinut olla totta! Katsahdin Harryyn joka katsoi minuun säälivästi. Hän muodosti suullaan sanat: 'koeta kestää'.
”Tuu, Lolly”, huokaisin. Lolly totteli mukisematta ja lähdimme kävelemään portaisiin, jotka veisivät meidät kerrosta alemmas.
”Odottakaa nyt meitäkin!” Danielle nauroi ja kuulin tämän juoksevat peräämme.
Kuvaamataidon tunnit olivat piinaa. Silkkaa piinaa. Eric tunki minun paikalleni Melinan viereen. Kiltisti siirryin Lollyn viereen, jonka vierustoveri vaihtoi paikkaa.
”Eihän haittaa, Niall?” Melina kysyi hymyillen ja katsoi Daniellen ja Perrien välistä minuun. Pudistin tympäätyneenä päätäni.
”Ei yhtään.”
”Hyvä. Kiitti, Ni. Sä oot paras”, Melina hymyili ja kääntyi eteenpäin ja pian kuuluikin jo kikattelua.
”Onko kaikki ok?” Lolly kysyi hiljaa. Nyökkäsin.
”On. Miksei olisi?”
”Ajattelin vain.”
Koulun jälkeen Melina riensi juosten suureen saliin, meidän muiden laahustaessa perästä. Eric yritti saada juttua aikaan, mutta minua ei huvittanut jutella. Ainakaan hänen kanssaan. Hän muutti minun kaupunkiini, vei minun parhaan ystäväni, vei minun paikkani kuviksenluokassa, ja nyt yrittää viedä muutkin minun ystäväni! Yritti olla kuin mikäkin maailman omistaja! Pahansuopa koko tyyppi.
Harry on ainoa joka ymmärtää, vaikka väittääkin, että olen mustasukkainen. En ole. En ole ihastunut Melinaan! En vain pidä siitä, että Eric huumaa hänet valkaistuilla hampaillaan ja ylitreenatulla vartalollaan, jonka olen huonoksi onnekseni joutunut näkemään liian monta kertaa.
”Niall! Niall, odota nyt vähän”, Lolly huusi perääni. Olin huomaamattani kävellyt reipasta vauhtia heidän edelleen.
”Ai, sori”, mumisin.
”Mikä on hätänä? Kerro nyt tai mä puren”, Lolly käski ja virnisti lopuksi. Naurahdin tytön uhkailulle, vaikka hän saattoi ihan hyvin sen toteuttaa.
”Ei mikään ole hätänä”, naurahdin teennäisesti.
”James! Mä oon tuntenut sut melkein koko ikäni, joten mä näen, että sulla on joku”, Lolly sanoi. Hän käytti ”salanimiämme” vain, kun teimme laittomuuksia, sekä silloin, kun hän oli todella tosissaan.
”Mä en vain pidä tuosta Ericin ja Melinan jutusta. Siinä kaikki.”
”Mikä siinä mättii? En mä kerro Melille, että voit puhua.”
”Etkö sä huomaa, kuinka Eric yrittää syrjäyttää mut?”
”Hmm... Tarkoitatko kuviksen tunteja?”
”Esimerksi. Ja sitten sen oli ihan pakko päästä hakemaan Melina kouluun, vaikka asuu eri puolella kaupunkia! Sitten se niin hymyilee valkaistuilla hampaillaan. Tekis mieli iskeä nyrkillä ne legopalikat sen kurkkuun”, murisin. Lolly tirskahteli.
”Okei, ymmärrän pointin. Sun pitäisi puhua Melinan kanssa.”
”En varmana. Se pitäisi mua ihan idioottina. Se on niin rakastunut, ettei huomaa mitään virheitä.”
”Rakkaus on sokea”, Lolly huokaisi.
”Niin on... Joskus vähän liiankin”, virnistin.
”Mitä tarkoitat?”
”En mitään”, naurahdin.
”Mi-”
”Noniin, mikä juorukerho täällä on?” Perrie nauroi kun kipsutteli vierellemme Ericin ja Daniellen kanssa.
”Ei mikään”, sanoin töykeämmin, kuin oli tarkoituksenikaan.
”Okei, okei”, Perrie sanoi hieman hämillään. Sanaakaan sanomatta, menimme kaikki suureen saliin katsomaan Melinan harjoituksia.
Melinan harjoitusten jälkeen menimme kotiin tekemään läksyjä. Eric tarjoutui jälleen Melinan seuraksi, joten huristelin yksin kotiin, Ericin perässä tietysti. Tämä kurvaili uudenkiiltävällä autollaan väistellen vesilammikkoja. Minä en moisista luonnonoikuista piitannut, vaan kaahasin niin, että vesi roiskui.
Illalla oli jälleen tyttöjen jääkiekkoharjoitukset, joihin pukeuduin samoin kuin viimeksi, eli punaiseen joukkuetakkiini, lapasiin ja kaulaliinaan. Melina pyysi minua hänen ja Ericin kanssa samalla kyydillä, mutta kieltäydyin. Minulla on oma auto ja sitä myös käytän.
”Hei, Louis!” huikkasin, kun kiiparoin portaat ylös katsomoon Melina ja Eric vanavedessäni.
”Hei!” Louis hymyili. Hänen vierellään seisoivat jo Liam ja Danielle.
”Sun olisi pitänyt olla Melinan cheer-treeneissä. Sun nainen oli siellä”, virnistin.
”Kuulin siitä jo. Sam ei ole mun nainen, koeta käsittää se!”
”Olisi jos tekisit asian eteen jotain”, Liam sanoi.
”Huolehtikaa nyt vain omista asioistanne”, Louis naurahti.
”No okei”, Liam nauroi.
”Siellä oikein Tigersit rivissä”, Harry nauroi alhaalta. Meillä kaikilla viidellä oli joukkueen takit yllämme.
”Näin on. Siellä kaksi edustajaa myös”, sanoin hymyillen.
”Täytyy olla, ettei Liverpool hypi silmille”, Zayn nauroi.
”Nimenomaan!” Harry huudahti.
”Hyvä, Lolly ja Per!” Melina huudahti tytöille, jotka astelivat varusteissaan aitioon ja siitä jäälle. Lolly virnisti ja nosti mailan kaksin käsin ilmaan. Perrie suuteli Zaynin kanssa, joten Lolly joutui luistella yksin.
”Perrie! Jääkiekossa on tarkoitus saada kiekko maaliin, ei kieltä toisen kurkkuun!” ilmoitin. Perrie repesi nauruun ja lähti luistelemaan kehää Lollyn perässä.
”Horan, varo”, Zayn virnisti alhaalta.
”Aina”, nauroin.
”Hyvä, Lindsay!” Zayn huusi aitiossa. Tytöt pelasivat jälleen kahtea joukkueena, ja Lolly ja Perrie olivat jälleen taktikoineet itsensä samaan joukkueeseen.
”Varo takana, Lol!” Harry huusi. Lolly mulkaisi taakseen ja samassa vastajoukkuelainen luisteli päin kaukalon reunaa, kun Lolly teki väistöliikkeen.
”Hyvä, Perrie! Kuljeta! Kukaan ei ole perässä! Laukaise!” Liam huusi, minun säestäessä.
”Lyö sitä kiekkoa! Iske!” Melina kiljui. Perrie antoi mailalle kunnon vauhdin ja sitten laukaisi kiekon maalivahdin ohi maaliin.
”Hyvä, Perrie!” Melina kiljui ja samassa halasi minua. Treeneissäkin pelit otettiin aika todesta. Ainakin katsomon puolella. Vastasin Melinan halaukseen ja nostin tyttöä vähän ilmaan.
”Hei, enkö mä saa halia ollenkaan?” Eric kysyi vääntäen typerälle naamalleen koiranpentu ilmeen. Melina naurahti, irrottautui minusta ja riensi halaamaan poikaystäväänsä. Mieleni teki oksentaa.
”Mä meen alas Harryn ja Zaynin kanssa”, mumisin.
”Miksi?” Louis kysyi ihmeissään.
”Näkee paremmin.”
”No et kyllä jätä mua yksin näiden kanssa!”
”Tuu sitten mukaan”, naurahdin. Louis nyökkäsi ja lähdimme tallustamaan portaita kohden ja niitä pitkin alas katsomosta ja sitten aitioon.
”Davina! Mene päälle! Lolly, ota paikkaa! Perrie, pysy siellä!” huusimme kilpaa laidalta.
”Pojat, tämä on harjoitusta, ei oikea peli!” tyttöjen valmentaja nauroi.
”Odota vain, kun on oikea peli”, Harry varoitti nauraen.
”Joo, tiedän kyllä”, mies nauroi.
”Koska tyttöjen pelit muuten alkaa?” kysyin.
”Ensi viikon lauantaina on kotipeli Manchesteria vastaan”, valmentaja kertoi.
”No tytöt päihittää ne helposti”, Zayn sanoi.
”Niin, jos Lolly ja Perrie eivät hoida itseään koko ajan jäähylle. Manchesterin porukka on aika kova”, Louis sanoi.
”Ei ne meidän tytöille pärjää”, Harry naurahti.
”Ei todellakaan”, Zayn komppasi.
”Toivotaan parasta”, valmentaja huokaisi ja puhalsi samassa pilliin ja määräsi Perrien jäähylle väkivaltaisuudesta. Joskus tytöt todella ottivat pelin liian raa'asti.
Tyttöjen harjoitusten loputtua, Melina pyysi päästä kyydilläni kotiin. Suostuin totta kai, vaikka hämmästelinkin, miksi Eric ei hoitaut deittiään kotiin.
”Mun on pakko mennä suoraan kotiin. Isä on soittanut jo kolmesti aika vihaisena”, Eric selitteli.
”No voih. Eikö isi anna sun olla myöhään ulkona?” kysyin.
”Öh, sen mielestä urheilija tarvitsee kunnon yöunet. Ja olen kyllä samaa mieltä. Täytyy siis mennä. Nähdään huomenna, kulta”, Eric sanoi ja suuteli Melinaa niin että moiskahti. Ei hitto vieköön, kun mieleni teki hakata se ihminen siihen paikkaan.
En ymmärrä oikein itsekään, miksi minulla tulee sellainen olo aina, kun he suutelevat tai muuten vain kiehnäävät. En ole ihastunut Melinaan. En ole! Enkä kehenään muuhunkaan. Tämä nyt on vain aika uutta. Ei Melina ennen ole seurustellut vakavasti, saatika vähemmän vakavasti.
”Nähdään”, Melina sanoi vielä, ennen kuin Eric istui autoon ja porhalsi tiehensä.
”Kiitos kyydistä, Niall”, Melina kiitti astuessaan autostani ulos, ajettuani sen meidän pihaamme.
”Mitäs tuosta”, mumahdin ja lukitsin auton ovet.
”Niall, onko kaikki hyvin? Sä olet ollut tosi outo tänään.”
”Maanantai... Ja se biologian juttu stressaa.”
”Eric kertoi, että se on teillä hyvällä mallilla. Hän joutui joidenkin tyttöjen porukkaan.”
”Totta kai Eric on kertonut. Kertoiko hän senkin, että me sanottiin Harryn kanssa, että ei haluta sitä meidän kanssa?”
”Ei Eric sitä noin ilmaissut.”
”Se tehtävä stressaa, koska se täytyy esitellä luokan edessä! Sä tiedät, että mä vihaan esiintymistä!”
”No tiedän kyllä... Sori. Oon ehkä vain väsynyt.”
”Samoin. Ja mun täytyy mennä nyt. Meetkö huomenna Ericin kyydillä?”
”Niin muuten, voinko tulla sun kanssa? Eric osaa kyllä koululle ilman muakin.”
”Totta kai, Mel. Varttia vailla kahdeksan”, sanoin hymyillen. Melina hymyili leveästi ja nyökkäsi.
”Silloin sitten. Öitä, Ni”, Melina sanoi ja halasi minua. Vastasin haliin ja toivotin myös hyvät yöt. Melina lähti kotiinsa ja minä menin omaani iltapalalle ja suihkuun.