-Melina-
Lauantaiaamuna heräsin ennen Niallia. Naurahtaen pukkasin tätä käsivarteen.
”Herää lihava. Mä tartten ruokaa”, ilmoitin. Niall vain mumisi vastaukseksi ja käänsi kylkeä. Tuhahdin ja nousin ylös. Katsoin itseäni Niallin peilistä. Olin todella kaunis näky. Hiukset sojottivat sinne ja tänne, jalassani olivat vaaleanpunaiset flanellihousut ja niiden kaverina valkoinen toppi, johon olin itse kirjoitellut kaikkean. Edessä esimerkiksi luki 'I'm BEST!' Takana luki 'Niall', jonka hän oli sinne pakottanut kirjoittamaan.
Haroin hiukseni jotenkuten järkevästi ja lähdin alakertaan. En tarvitse Niallia, osaan itsekin ottaa ruokaa.
”Huomenta”, Maura hymyili keittiöstä minulle.
”No huomenta”, hymyilin.
”Niall nukkuu?”
”Jep. Yritin kyllä herättää, mutta mokoma käänsi vain selkänsä minulle!”
”Tuttu tunne. Tule syömään”, Maura nauroi ja viittoi minut pöydän ääreen. Istuuduin puiselle tuolille ja nappasin leivän lasilautaselta muoviselle. Maura laittoi mukiini teeveden jonka sekaan itse laitoin teepussin.
”Missä olitte eilen?” Maura kysyi.
”Hmm... Kaupungilla ja illasta Harryn luona”, sepustin.
”Ette ole kuulleet mitään poliiseista, jotka etsivät niitä huligaaneja, jotka sotkevat joka paikan typerillä kuvilla?” Maura kysyi. Sydämeni hakkasi hulluna. Tiesikö nainen jotain meidän puuhistamme?
”Öh, ei me kuultu”, sanoin ja otin teepussin vedestä ja laitoin lautaselleni.
”He olivat tällä kertaa siellä vanhalla uimahallilla. Melkein kuulemma saatiin kaksi kiinni, mutta poliisit hukkasivat heidät metsään”, Maura sanoi.
”Aijaa...”
”Huomenta”, mumisi Niall takaani. Käännyin katsomaan poikaan joka taapersi kohti keittiön pöytää.
”No huomenta”, nauroin.
”Huomenta”, Maura hymyili. Niall lysähti viereeni haukotellen.
”Miten sä olet noin väsynyt?” kysyin.
”En mä tiedä. Lyhyet yöunet ja ankea herätys”, Niall sanoi ja virnisti lopuksi.
”Se oli kuules melkoisen romanttinen herätys, Horan”, huomautin räpytellen silmiäni.
”Jos se oli sun käsityksesi romanttisesta, niin mä todella säälin Ericiä”, Niall sanoi.
”Okei, minä poistun”, Maura nauroi ja lähti olohuoneeseen, jättäen meidät kahden keittiön pöydän ääreen.
”Älä aloita, Niall! Minä ja Eric ei olla menossa treffeille!”
”Miten vain”, Niall nauroi.
”Te olette ihan mahdottomia!”
Aamiaisen jälkeen pukeuduimme Niallin kanssa. Olin ottanut edellisenä iltana vaatteet myös seuraavaksi päiväksi. Otin siis laukustani viininpunaiset pillifarkkuni, joiden etutaskuissa oli kultaiset vetoketjut. Paitana oli harmaa, löysä toppi ja valkoinen neuletakki. Hiukset minä harjasin ja jätin auki, jonka jälkeen meikkasin.
”Louis pyysi meidätkin kaupunkiin. Mennään nuorisotalolle notkumaan”, Niall sanoi.
”Mennään vain”, sanoin samalla kun laitoin ripsivärin ripsiini, jonka jälkeen olin valmis.
”Ootko valmis?” Niall kysyi. Katsoin häneen ja nyökkäsin hymyillen. Niall oli pukeutunut sattumalta myös viininpunaisiin farkkuihin, mutta paita hänellä oli valkoinen poolopaita ja siinä päällä harmaa neule.
Alakerrassa minulla kenkinä olivat mustat converseni ja Niall laittoi valkoiset suprat. Takit heitimme vielä niskaan ja huikkasimme heipat, ennen kuin menimme autoon ja lähdimme kaupunkiin.
Nuoisotalolla menimme ystäviemme luo Fatboy säkkituoleille. Minä ja Niall ahtauduimme samalle säkille, koska niitäkin oli rajallinen määrä.
”Ja tämäpä yllättävää, Harry puuttuu”, Lolly sanoi. Me muut nauroimme.
”Hei tyypit!” kuului ovelta, mutta se ei ollut Harryn ääni. Katsoimme ovelle, ja sieltä sisään astelikin Eric.
”Ai hei, Eric”, Niall sanoi.
”Niin, mä pyysin Ericin myös, jos ei haittaa”, Louis nauroi.
”Ei tietenkään”, Liam sanoi. Eric istuutui vielä vapaana olevalle säkille.
”Eric, mä olen kuullut vähän juttua, että sä olet menossa tämän meidän Melinan kanssa ulos”, Zayn virnuili ja tökki minua kylkeen.
”Niin...” Eric sanoi hieman punastuen. Minä muljautin silmiäni.
”Kavereina. Onko se vaikea ymmärtää?” murahdin.
”Miten vain Mel”, Zayn nauroi.
”Öm, Melina? Voidaanko puhua kahden?” Eric kysyi väläyttäen samalla valkoiset hampaansa.
”Totta kai”, hymyilin ja nousin säkkituolilta, hieman vaikeroiden, mutta lopulta pääsin ylös. Menimme hieman kauemmas muista, toisen huoneen puolelle, oven karmille nojailemaan.
”Niin, mä ajattelin vain, että onko sulla jotain erikoisempaa suunnittelilla ennen kuin me mennään sinne elokuviin?” Eric kysyi hymyillen. Ensimmäistä kertaa kiinnitin todella huomioni hänen tummanruskeisin silmiinsä, joita voisi verrata sulavaan suklaaseen.
”Ei kai. Kuinka niin?”
”Mä ajattelin, että jos mentäisiin vaikka syömään ennen sitä?” Eric kysyi hieman ujosti. Hymy nousi huulilleni.
”Sopii”, vastasin.
”No hyvä... Öh, saat valita paikan ja...”
”Nando's”, vastasin heti. Eric naurahti.
”Okei. Ja, jos mä tulen hakemaan sua?”
”Joo. Käykö kuudelta? Elokuva kuitenkin alkaa kahdeksalta”, sanoin.
”Totta kai. Kerrot vain missä asut”, Eric nauroi.
”Tiedätkö missä Niall asuu?” kysyin, mutta Eric pudisti päätään. ”Tuu sit tuonne. Kirjoitan sen paperille”, naurahdin ja lähdin Ericin kanssa takaisin muiden luo.
Istahdin Niallin viereen, otin laukustani kynän ja pienen vihon, johon aloin rustata osoitettani, sekä puhelinnumeroni. Revin paperin irti vihostani ja ojensin hymyillen Ericille.
”Noniin, eipäs lähetellä lappusia muiden läsnäollessa!” Louis huudahti heiluttaen käsiään ilmassa.
”Kirjoitin vain osoitteeni ja puhelinnumeron”, nauroin.
”Todista!” Louis käski ja ojensi kätensä kohti Ericiä, joka nauraen antoi hänelle lapun. Louis tutkaili sitä hetken.
”Söpöä. Täällä on pusun merkki!” hän huudahti ja virnisti minulle. Minä puolestani irvistin hänelle.
”Joo, olen myöhässä”, kuului ovelta. Remahdimme makeaan nauruun. Harry sieltä laahusti sisään.
”Ei yllätä yhtään”, nauroin. Harry meni istumaan Lollyn viereen punaiselle säkkituolille ja huokaisi.
”Ja syy tälle myöhästymiselle on?” Niall kysyi.
”Äiti valitti siitä Sophia-jutusta. Hemmetin bimbo ei ymmärä sarkasmia”, Harry virnisti.
”Sä se jaksat kiusata sitä”, Lolly huokaisi.
”Mimmi käy kuumana!”
”Okei, en halua tietää”, Lolly puuskahti.
”No, olenko jäänyt mistään paitsi?”
”Et oikeastaan. Kunhan tässä istuskeltu ja kiusatti Ericiä ja Melinaa”, Liam virnisti.
”Ai niin. Meidän uudet sydänkäpyset”, Harry sanoi ja muodosti käsillään sydämen.
”Voi elämä”, mumisin ja painoin otsani kämmeneeni.
”Jätä Melina ja Eric rauhaan”, Lolly käski pukaten poikaa kylkeen.
Puoli kuudelta olin vaihtamassa vaatteita huoneessani. Halusin laittaa ylleni jotain hienompaa, mutta en liian tyrkkyä. Siispä päädyin mustiin pillifarkkuihin, joihin pujotin ruskean lettivyön, valkoisen tuubitopin, jossa oli mustia pilkkuja ja röyhelöity yläreuna sekä mustan bleiserin, jonka rinnuksessa oli tasku. Taskut olivat myös helmassa. Hihat olivat puoli pitkät.
Hiukset laitoin rennosti poninhännälle päälaelle. Sama meikki kelpasi, ei olisi aikaa sitä alkaa muutella.
Kengiksi valitsin kaapistani mustat avokas korkokengät. Tämä hyöty, että olin täysi tappi. Sain käyttää vaikka kuinka korkeita korkokenkiä, eikä pelkoa, että olisin lähelläkään Ericin pituutta.
Laukuksi otin pienen, mustan tikkilaukun, jossa oli pitkä, kultainen ketjuolkain. Sinne sujautin lompakon, huulirasvan ja kotiavaimet. Puhelimen laitoin taskuun.
Hiippailin pikkuhiljaa alakertaan. Menin äitini seuraksi olohuoneeseen.
”Minne sinä noin nättinä olet matkalla?” äiti kysyi hymyillen.
”Ulos”, vastasin.
”Niallin kanssa?”
”En, kun yhden Ericin. Se on yksi poika Niallin joukkueesta”, kerroin.
”Jaahas. Koskas tulet kotiin?”
”Varmaan puoli kymmenen jälkeen”, vastasin. Sitten säpsähdin, kun huomasin kellon olevan jo kuusi.
”Täytyy rientää! Nähdään”, sanoin ja kipitin ulos.
”Pidä hauskaa!” kuului vielä äidin ääni, kun läimäytin ulko-oven kiinni. Eric ajoikin juuri pihaamme mustalla, vastapestyllä autollaan, jossa näytti olevan beiget nahkapenkit. Hymy nousi huulilleni väkisinkin.
Eric nousi autosta hymyillen.
”En kai ole myöhässä?” hän kysyi.
”Et suinkaan”, nauroin ja kävelin apukuskin puolelle. Eric avasi minulle kohteliaasti oven. Samalla huomasin tällä olevan yllään harmaa collegepaita, jossa oli isokaulus ja valkoiset nauhat. Jalassa hänellä oli vaalean harmaat farkut, joita ylhäällä piti musta niittivyö sekä mustat vansit. Päässään hänellä oli punainen cap, joka sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Eric sulki oven, kun olin istunut sisään kunnolla. Sillä aikaa kun minä laitoin turvavyön kiinni, hän kiersi omalle puolelleen.
”En tainnut vielä sanoa, että olet tajuttoman kaunis, jälleen”, hän hymyili minulle käynnistäessään autoa. Tunsin punastuvani hieman kohteliaisuudesta.
”Kiitos. Et itsekään näytä hullummalta”, sanoin hymyillen.
Matkamme alkoi kohti Nando'sia, jossa söimme ja tutustuimme toisiimme. Eric sai minut koko ajan nauramaan ja se oli totta kai positiivinen asia. Tunsin ehkä jopa pientä vetoa häntä kohtaan.
Ruokailun jälkeen, jonka Eric oli maksanut, vaikka estelin, lähdimme kävellen elokuvateatterille, sillä aikaa oli riittävästi.
”Aika hassua, etten ole tiennyt susta, vaikka olet poikien kaveri. Olen kuitenkin Niallin kanssa päivittäin tekemisissä”, sanoin.
”Mä olen kyllä tainnut kuulla susta jotain pientä. Jos Niall on siis kertonut päivästään. Mutta jos olisin tiennyt, että Niallilla on noinkin kaunis kaverityttö, olisin ilmestynyt heti tänne”, hän nauroi. Minä naurahdin.
”No jaa.” Tunsin kasvojani kuumottavan ja samaan aikaan Eric otti varovasti käteni omaansa. Painoin kasvoni maata kohden hymyillen.
”Haittaako?” hän kysyi. Nostin katseeni poikaan hymyillen ja pudistin päätäni.
”Ei”, vastasin. Eric rohkaistui ristimään sormemme keskenään, jota en pistänyt pahakseni. Näinkin lyhyessä ajassa tunsin oloni hyväksi hänen seurassaan.
Elokuvamme alkoi tasan kahdeksalta. Keskityimme siihen, mutta välillä Ericin käsi hipaisi omaani, joka lepäsi hänen omansa vieressä leveällä käsinojalla. En pystynyt hillitä leveää hymyä, joka vallitsi kasvoillani. Katsahdin silmä kulmasta käsiämme, ja naurahdin, sillä Eric katsoi ilmeisesti samaa asiaa. Minä katsoin lattiaan hetken ja sitten rohkaistuin. Siirsin oman käteni Ericin puolenne ja siten saatoin ne yhteen katsoen Ericiin, joka katsoi minuun hymyillen.
Voiko näin nopeasti ihastua?
Elokuvan loputtua kävelimme käsikkäin takaisin autolle, välillä sanoen muutaman sanan elokuvasta, joka omasta mielestäni oli ollut todella hyvä.
”Onko sinulla kiire kotiin?” kysyin.
”Ei suinkaan”, Eri vastasi.
”Istutaanko tuonne hetkeksi?” kysyin ja osoitin puisia penkkejä suihkulähteen luona, joka oli valaistu led-valoin.
”Sopii.” Menimme penkille vieretysten. Ilma oli aika viileä, mutta en valittanut. Tahdoin olla vielä hetken Ericin kanssa.
”Kaunis ilta”, hymähdin katsoen taivaalle.
”Ei niin kaunis kuin sä”, Eric sanoi. Naurahdin vastaukseksi.
”Sä se jaksat kehua”, sanoin.
”Ei sun kanssa ole muuta vaihtoehtoa”, Eric nauroi. Minä naurahdin ja silitin kämmenelläni käsivarttani.
”Onko sun kylmä?” Eric kysyi.
”Vähän.” Hetken Eric selvästi pohti seuraavaa siirtoaan, joka minun ilokseni oli se, että hän kiersi kätensä ympärilleni. Siirryin ihan pojan kylkeen kiinni hymyillen ja painoin pääni hänen olalleen.
”Koska teillä on seuraavat harkat?” kysyin.
”Tiistaina. Entä sulla?”
”Maanantaina koulun jälkeen. Ehdin onneksi tyttöjen harjoituksiin”, vastasin hymyillen.
”Mitä sä huomenna teet?”
”En tiedä. Epäilen, että notkutaan nuorisotalolla”, naurahdin.
”Saanko liittyä seuraan?” Eric kysyi hymyillen. Naurahdin ja nyökkäsin.
”Etkös sä ole jo osa porukkaa?”
”Toivottavasti.”
”Sopiiko, jos jaan säkin sun kanssa?” kysyin hymyillen ja katsoin pojan ruskeisiin silmiin.
”Totta kai”, hän hymyili.
Eric ajoi minut kotiin, kun kello oli jo varttia yli kymmenen. Olimme jämähtäneet suihkulähteelle pidemmäksi aikaa kuin odotin, mutta meillä oli oikein mukavaa. Emme turhia pulisseet, lähinnä vain nautimme toistemme läheisyydestä ja seurasta. Eric oli todella hyvä kuuntelija, ja hän ymmärsi minua täysin. Hän oli melkein kuin Niall, mutta Niall oli minulle vain kuin veli. Ericistä toivoin ehkä jopa jotain enemmän.
Nousimme autosta ulos, Ericin avattua minulle oven ja emme oikein osanneet sanoa mitään. Sitten mitä päätin sanoa edes jotain.
”Kiitos illasta. Mulla oli tosi kivaa”, sanoin hymyillen katsoen ylöspäin Ericiin. Hän oli minua tavattomasti pidempi.
”Samoin mulla. Olisi kiva ottaa joskus uudelleen”, hän sanoi ja otti käteni omaansa. Hänen kätensä olivat ihanan lämpimät.
”Niin olisi”, hymyilin.
”Mel, tää tulee ehkä vähän äkkiä, mutta mä...” Eric aloitti, mutta vaikeni.
”Mutta sä mitä?” kysyin ja tunsin perhoset vatsassani.
”Mä... Mä taidan pitää susta. Tosi paljon”, hän sanoi ja puri söpösti huultaan.
”Mäkin pidän susta. Paljon”, hymyilin. Oli minun vuoroni purra huulta. Eric puolestaan hymyili ja silitti kämmenselkääni peukalollaan. Eric kumartui hieman minua kohti, asettaen kätensä kaulalleni. Hymyillen kohottauduin päkijöilleni, joka oli melkein mahdotonta niissä kengissä, ja saatoin huulemme ihanaan suudelmaan.