-Niall-
Ajoin auton minun kotipihaani ja nousin autosta ulos. Otin takaluukusta jääkiekkovarusteet ja sitten lukitsin ovet.
”Niall, onko kaikki hyvin?” Melina kysyi.
”On, miten niin?” kysyin.
”En mä tiedä. Sä oot jotenkin outo”, Melina sanoi.
”Mä oon vain väsynyt. Mä meen nyt kotiin syömään ja nukkumaan, etten nuku huomennakin pommiin.”
”Niall, kello on kymmenen yli yhdeksän. Et kai sä oikeasti ole nukkumaan menossa?”
”Mä kertaan vielä ranskaa. Joudun varmaan uusia sen sanakokeen”, mumisin.
”Okei, no nähädään huomenna sitten”, Melina sanoi ja lähti kävelemään kotiin. Minä puolestani menin varustekassi olalla sisälle.
”Hei, miten meni treenit?” äiti kysyi innoissaan.
”Hyvinhän ne. Väsyttää vain”, sanoin.
”No varmasti Onhan siitä aikaa kun kunnolla olet luistellut ja pelannut. Vie pyykit pyykkikoriin niin minä voin viedä varusteet tuulettumaan takapihalle.”
”Kiitti”, sanoin ja otin kassista pyykit, jotka vein kodinhoitohuoneeseen.
Voitelin leipää keittiössä, kun Chris liittyi seuraani.
”Me menemme viikonlopuksi Gregin ja Denisen luo Irlantiin. Haluatko tulla mukaan?” hän kysyi.
”En mä taida. Me ollaan menossa yleisöjäälle lauantaina poikien kanssa”, sanoin, vaikka ei me mitään oltukaan sovittu.
”No, ensi kerralla sitten. Me lähdetään aamusta”, Chris kertoi.
”Okei.”
”Pidä talo pystyssä sen aikaa. Etkä järjestä mitään juhlia!”
”En tietenkään.”
”Noinko pahoin treeni sinut väsytti? Olet vaisu”, Chris nauroi.
”Joo varmaan. Ajattelin mennä ajoissa nukkumaankin”, sanoin.
”Ymmärrän kyllä”, Chris sanoi. Sain leipäni valmiiksi. Laitoin sen lautaselle, otin mehulasini ja lähdin yläkertaan. Ajattelin katsoa televisiota, sillä sieltä alkaisi lempisarjani puoli kymmeneltä.
Koulupäivä alkoi tuttuun tapaan kahdeksalta. Meillä oli matematiikkaa.
”Mitä Eric ja Melina jutteli eilen?” Liam kysyis minulta.
”Eric hommasi itselleen treffit”, hymähdin.
”Älä viitsi! Ihanko totta? Siis Melina suostui?” Liam oli ihmeissään.
”No miksei olisi suostunut? Melina ei taida itse toki tajuta tilannetta. Se selitti sen niin, että ne menee leffaan yhdessä, koska haluavat tutustua, sillä Eric kuitenkin liikkuu aika paljon meidän kanssa”, kerroin.
”Ja se ärsyttää sua koska...?”
”Ei se ärsytä mua!” tiuskaisin.
”No ei siltä vaikuta. Sä olet yli hermona!”
”Äh, en ole.”
”No ihan miten vain”, Liam puuskahti. Onneksi opettajakin tuli pian luokkaan, joten Liam jätti minut rauhaan. En minä ole mustasukkainen, en ärsyyntynyt enkä mitään. En tiedä miksi, mutta en pidä ajatuksesta, että Eric ja Melina alkaisivat hengailla, saatika olla yhdessä. Toki tottuisin ajatukseen. Luulisin.
”Siis sä menet sen kanssa ulos? Vähän siistiä! Eric on tosi komea”, Perrie kihersi, kun tytöt saapuivat pöytään.
”En mä sen kanssa ole minnekään treffeille menossa! Ihan vain kavereina”, Melina nauroi.
”Älä yritä, Melina! Eric on selvästi kiinnostunut susta. Enkä ihmettele yhtään, että on, sä olet liian kaunis”, Danielle sanoi ja istui vastapäätä Liamia.
”Vai on meidän pikku-Melinalla treffit”, Louis virnisti.
”Älkää jaksako. Eikö tyttö ja poika saa ennä elokuviinkaan ilman, että ne on treffit? Sitten olen ollu Niallin kanssa liian monesti treffeillä”, Melina nauroi.
”No joo, joo. Oli pakko kiusata”, Louis sanoi ja maistoi ruokaansa.
”Kauanko te olette Ericin tunteneet? Mä en sitä nimittäin muista nähneeni ikinä”, Melina kysyi.
”Ikuisuuksia! Tutustuttiin jollain pelireissulla, kun oli turnaus jossakin. Eric oli tosi symppis. Ei tullut sellaista oloa, että veljeilee vihollisen kanssa”, Zayn kertoi.
”Me ollaan nähty tosi harvoin, mutta ollaan toki netissä juteltu ja soiteltu. Peleissä tietysti nähty”, Harry sanoi.
”Kundit, mennäänkö lauantaina yleisöjäälle illalla?” kysyin vaihtaen sujuvasti puheenaihetta.
”Joo! Otetaan mailat ja kiekot mukaan, että päästään pelailemaan”, Harry ehdotti.
”Saadaanko mekin tulla?” Lolly kysyi nauraen.
”Totta kai”, virnistin.
”Mutta, mä meen illalla sinne elokuviin”, Melina sanoi.
”No me menään ilman sua, jos et pistä pahaksesi”, sanoin.
”En tietenkään. Mennään joskus toiste yhdessä”, Melina sanoi.
”Melinalla on tänään ekat cheerleading harjoitukset!” Perrie huudahti yht'kkiä.
”Mitä? Koska sä cheerleadingia oot alkanut harrastaa?” Louis kysyi ihmeissään.
”No mä hain joukkueeseen ja eilen sain tietää, että pääsin sinne”, Melina kertoi hymyillen.
”Saatko säkin sitten semmoisen asun?” Danielle kysyi hymyillen.
”Joo saan. Tosin vasta myöhemmin. Musta otettiin eilen mitat ja ne lähetettiin sille ompelijalle.”
”Hyvä sun kulkea minihameessa ja napapaidassa! Sä oot niin hyväkroppainen”, Perrie huokaisi.
”Olet säkin. Sä vaan tykkäät pukeutua haiseviin jääkiekko varusteisiin”, Melina nauroi.
”Ei ne haise!”
”Niallin omat haisee ainakin!”
”No Niall ei jaksa laittaa niitä tuulettumaan”, Liam nauroi.
”Se olettaa, että Maura hoitaa kaiken sen puolesta”, Harry virnisti.
”Anne ainakin hoitaa sun puolesta!” huomautin.
”Ei se niitä laita. Se on niin hienohelma”, Harry puuskahti.
”Niall, tuutko sä katsomaan mun harkkoja?” Melina kysyi kahdelta, kun koulu loppui.
”Joo, tuun mä. Pakko tulla katsomaan, kun sä teet spagaatin”, nauroin.
”Tytötkin tulee. Ne on suuressa salissa”, Melina kertoi.
”Mä käyn viemässä kirjat lokeroon, ja tuun sitten.”
”Okei! Nähdään pian. Mun täytyy mennä, ettne myöhästy”, Melina sanoi hymyillen ja lähti hölkkäämään ulos koulun pääovista, kohti suurta salia, joka oli koulun viereisessä rakennuksessa. Minä puolestani lähdin lokeroille viemään ylimääräiset kirjat pois.
Suuressa salissa minua odottelivatkin jo cheerleaderit sekä Lolly, Perrie ja Danielle.
”Hei, Niall! Säkin tulit”, Danielle hymyili.
”Joo, mä lupasin Melinalle. Käyhän sekin mun treeneissä”, hymyilin ja menin istumaan penkille, joka oli seinän vieressä.
”Melinalle annettin jokin puku, jota se on nyt vaihtamassa ylleen”, Lolly kertoi.
”Niall!” kuului samassa huudahdus. Melina sieltä juoksi saliin, yllään punaiset shortsit ja punainen toppi, jonka leveät olkaimet olivat sini-puna raidalliset. Topin etukappaleella oli joukkueen logo. Jalassa hänellä oli punainen ja sininen polvisukka sekä lenkkarit. Hiukset olivat tiukalla nutturalla päälaella.
”Hei! Sait uuden asun”, sanoin.
”Joo. Tämä ei ole se mikä on sitten kilpailuissa ja peleissä, vain treenipuku”, Melina selitti.
”Joo, tiedän”, nauroin. Olinhan monen monta kertaa nähnyt cheerleaderit tanssimassa jäähallilla.
”No totta kai. Nyt täytyy mennä!” Melina nauroi ja juoksi joukkueen luo.
Ensin joukkue lämmitteli ja venytteli kunnolla, ettei lihakset revähdä, kun he alkavat pomppia ja heitellä toisiaan.
Melinan päästyä harjoituksista, menimme kotiin valmistautumaan iltaan. Päätimme lähteä viimeistelemään tekeleemme uimahallin taa.
”Mä oon kokonaan unohtanut tilata ne kaikki värit! Mun täytyy hoitaa se tänään”, Melina puuskaisi.
”Joo, en mäkään ole muistanut”, sanoin. Melina vaihtoi ylleen maalausvaatteensa ja sitten pääsimme lähtemään.
”Kytät! Kuului Harryn huuto. Katsahdin tien suuntaan ja pakkasin tavarani. Koko porukkamme lähti juoksemaan pois. Piilouduimme muutaman puskan taa, josta näimme tilanteen.
”Hetkinen, missä Marilla on?” kysyin.
”En minä tiedä”, Lolly sanoi.
”Se oli sun vieressä!”
”Jäikö se sinne?” Perrie kysyi.
”Kyllä sen nyt olisi pitänyt nähdä, kun me kadotaan!” Zayn huomautti.
”Ei, Marilla vaihtoi paikkaa! Se on toisella seinällä”, Lolly sanoi hädissään.
”Ei ole totta!” huudahdin ja nousin.
”Et mene! Jokainen huolehtii itsestään!” Liam huomautti.
”Marilla on siellä! Se on meidän kaveri!”
”Mä en saanut mennä Lollya etsimään tehtailla, joten et saa sinäkään Melinaa.”
”Lolly oli turvassa! Marilla ei ole! Ihan sama mitä sanotte, mä en anna sen jäädä kiinni!” sanoin ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin ikinä jaloistani pääsin.
”James!” Zayn huusi perääni, mutta minä en kuunnellut. En antaisi Melinan jäädä kiinni, ainakaan yksin.
Löysin tytön toiselta seinältä, kuulokket korvilla. Repäisin ne tämän päästä.
”Mitä nyt?” hän kysyi säikähtäneenä.
”Kytät on täällä!” ilmoitin. Sitten kuului hiekan rapinaa seinämältä, jolla me olimme olleet. Revin Melinan mukaani. Tämä sai napattua tavarat kuitenkin mukaansa. Kiersimme rakennukset toiselle seinälle, sille jossa emme vielä ole olleet. Sieltä löysimme mielen kolon, jonne mahduimme sivuttain menemään. Melina ensin ja sitten minä. Ehdimme juuri ajoissa, kun toinen poliisi meni pian ohi, mutta ei nähnyt meitä. Siellä oli niin pimeää ja meillä oli mustat vaatteet. Melina otti kädestäni kiinni tärisevin käsin ja puristi sitä lujaa.
”Mä en anna sun jäädä kiinni”, sanoin hiljaa. Melina katsoi minuun ja nyökkäsi.
”Tulkaa esiin kakarat! Tiedämme, että olette täällä lähellä!” toinen poliisi karjui turhankin läheltä piilopaikkaamme.
”Kun mä sanon 'hep', sä juokset niin lujaa kuin jaloistasi pääset”, sanoin.
”Mitä sä sitten teet?” Melina kysyi hiljaa.
”Juoksen”, naurahdin. Kun kuulin poliisin askelien kaikkoavan, kurkkasin piilostamme varovasti. Poliisit olivat toisella päädyllä, joten pääsisimme helposti muiden luo. Vedin Melinan mukaani seinämälle ja siitä hiivimme hiljaa kohti toista päätyä.
”Hei! Tuolla!” poliisi huusi huomattuaan meidät.
”Hep!” huusin ja sitten lähdimme juoksuun. Juoksimme kuin murhaaja jahtaisi, kohti puskia, joiden takana muutkin lymysivät. Harhautimme poliisit jäljiltämme, ja sitten menimme puskien taa.
”Ootko sä ihan hullu?” Harry tiuskaisi minulle.
”Pää kiinni nyt!” sanoin ja painoin pojan maahan, puskan suojiin. Poliisit kävelivät jonkin matkan päässä meistä.
”Äh, karkuun pääsivät. Lähdetään, George”, toinen sanoi.
”Vielä joskus ne huligaanit saavat maksaa teoistaan”, toinen, eli George, murahti. Kaksikko loittoni ja me henkäisimme helpotuksesta. Tajusin myös, etten olut hengittänyt koko aikana. Kai pelkäsin, että se kuului poliisien korviin.
”James, älä ikinä enää tee tuolla tavalla!” Louis sanoi.
”Jokainen huolehtii itsestään!” Lolly huomautti.
”Melina ei kuullut poliisesista!” puolustauduin.
”Marilla kuunteli musiikkia! Oma moka! Ei toki pahalla, Marilla”, Zayn sanoi. Melina naurahti ja huitaisi ilmaa käellään huolettomasti.
”Typerä olin, kun kuulokkeet laitoin. James, kiitos”, Melina sanoi hymyillen.
”Olisitte voineet jäädä kiinni!” Danielle sanoi.
”Jos mä en olisi mennyt, Marilla olisi jäänyt kiinni!” huomautin.
”Missä te edes olitte?” Harry kysyi.
”Siellä pienessä välikössä. Juuri ja juuri mahduttiin”, kerroin.
”Sä oot niin urpo”, Liam nauroi.
”Lähdetäänkö jo?” kysyin. Muut nyökkäsivät vastaukseksi.
Ajoin tuttuun tapaan kotipihaani.
”Niall, voinko tulla sun luo yöksi? Musta tuntuu, että nukkumisesta ei yksin tule mitään. Jäi kammot poliiseista”, Melina sanoi huultaan purren. Naurahdin.
”Totta kai voit”, vastasin. Melina hymyili ja ilmoitti tulevansa pian. Käytyään ensin kotona. Nyökkäsin ja menin itse sisälle.
Tajusin, että kello oli jo yli puolenyön, joten äiti ja Chris nukkuivat. Hiivin keittiöön syömään ja odottamaan Melinaa.
”Kiitos kun pelastit mut sieltä”, Melina sanoi hiljaa. Makasimme sängyssäni valmiina nukkumaan.
Kyllä, nukumme samassa sängyssä ja kyllä, olemme vain kavereita.
”En mä ois voinu antaa sun vain jäädä kiinni.”
”Sä oot kyllä paras ystävä ikinä”, Melina sanoi. Tyttö oli selkä minuun päin ja minä pidin tätä tiukasti otteessani. Melinan käsi oli omani päällä.
”Samoin, Mel”, hymyilin ja annoin tytön päälaelle suukon.