Komisario Warner otti johdon kuulusteluissa. Vanessan todistus Samuelia vastaan oli uskottava, mutta sama piti paikkansa myös pojan kertomuksesta. Miehen oli nyt punnittava, oliko hänen käsissään lapsimurhaaja, vai brutaali naismurhaaja - kumpikin ensi olettamalla epätodennäköisiä epäiltyjä.
Hän kuunteli poikaa, pommitti tätä kysymyksillä ja harrasti ristikuulustelua. Välillä kertoja epäröi ja mietti kulmat rypyssä vastausta, mutta kouluarvosanana hän olisi saanut kiitettävän.
Samilla oli vuosia aikaa eritellä totuutta, tarkkailla Vanessan käytöstä ja kehitellä teorioita. Hän osoitti, että ilman uhkauskirjeitä naisella ei ollut konkreettisia todisteita väitteensä tueksi, ja myönsi suoraan olevansa niiden lähettäjä, mutta tarkoitus oli vilpitön.
Vanessa oli opportunisti. Hän huomasi tilanteen kiristyvän ja löydettyään sattumalta kirjeet, päätti käyttää niitä omaksi hyödykseen. Epäilemättä hän pelkäsi, että nyt jo teini-ikään ehtinyt poika voisi olla vaikeampi hallita kuin pikkupoika, ja Sam saattaisi tulla esiin tietoineen, ellei hän ehtisi iskemään ensin. Sen jälkeen pojan puolustelut ja väitteet olisivat hyvin epäuskottavia.
Vivien Eaton tunsi saaneensa tarpeeksi vastauksia. Hän oli ollut oikeassa epäillessään, että Samuel Joslin tiesi murhaajan henkilöllisyyden ja motiivit, mutta hiljaa pysyminen johtui vain suojeluhalusta nuorta vierasta kohtaan.
Se herätti vielä viimeisen kysymyksen, joka oli pyörinyt hänen mielessään heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
- Uskotko, että Vanessa oli kutsun takana? Hän kysyi vaimeasti.
Sam nyökkäsi.
- Olen varma siitä.
- Mutta miksi? Halusiko hän vain varmistua, etten todellakaan muista mitään? Vai osasiko hän jollain kumman keinolla varautua kaikkeen tähän? Mutta sittenkin, eikö olisi ollut parempi pitää silminnäkijä poissa?!!
Sekä Catherine, että Samuel avasivat suunsa yhtaikaa, mutta nainen antoi pojan aloittaa.
- Sinun onnettomuutesi jälkeen isä kielsi kaikkia menemästä raunioille, ja me tottelimme. Uskon Vanessan ymmärtäneen aika pian, että äiti oli pudottanut sormuksen, ja se voisi yhdistää rauniot tämän kuolemaan.. Mutta koska kukaan ei saanut mennä sinne, hän oli luottavainen, ettei sitä löytyisi.
Sitten elokuvatiimi otti yhteyttä ja kysyi lupaa raunioiden käyttöön kuvauspaikkana. Vanessa on jokseenkin vainoharhainen ja ylivarovainen ja alkoi ehkä pelkäämään, että jostain sattuman oikusta sormus löytyisi ja herättäisi kysymyksiä. Hän tunsi isän hyvin ja tiesi tämän tunteista ex-vaimoaan kohtaan, joten ehkä hän todella osasi aavistella tapauksen pintaan nousua.
Muistatko, kun vähän saapumisesi jälkeen joku näkyi liikuskelemassa raunioilla? Se oli uskoakseni juuri Vanessa. Hän varmaan kävi itse etsimässä sitä aiemminkin, muttei onnistunut löytämään, joten teki suunnitelman B.
- Joka oli minä? Vivien varmisti, edelleen ymmällään. - Mutta??
- Vuosien mittaan pariskunta on ollut yhteydessä minuun ja pysynyt myös ajantasalla siitä, että muistinmenetyksesi on pysynyt ennallaan, tytön isoäiti puuttui puheeseen. - Hän oli siis melko luottavainen, että sinä et tajuaisi mitä oli meneillään, vaikkakin se oli vähän uhkapeliä.
- Joten miksi sitten..?
- Minun vuokseni. Varmistamaan, että minä pysyn hiljaa, Sam vastasi vuorostaan. - Hän tiesi, että sinä olet heikko kohtani, ja hän aikoi tuoda sinut varmuuden vuoksi meille ja pitää kuvaannollista veistä kurkullasi, jotta minä en lipsauttaisi mitään. Hän on laskelmoiva ja hyvä lukemaan ihmisiä, you know.
Viv punastui hieman.
- Heikko kohtasi? Koska olimme hetken aikaa kavereita? Mutta emmehän me edes tunteneet kunnolla! Emmekä ole tavanneet kymmeneen vuoteen.
Samuel vaihtoi katseita Catherinen kanssa.
- Totta, mutta on olemassa vielä yksi peruste, hän aloitti ja veti syvään henkeä.
- Sinä olet minun siskopuoleni.
Poika antoi sanojen upota tyttöön ja näki lukemattomien tunteiden kulkevan hänen kasvojensa poikki.
- Mitä? Vivien haukkoi henkeä. - Tarkoitatko, että sinun äitisi ja minun isäni..? Hän käännähti isoäitinsä puoleen. - Tiesitkö sinä?
Vanha nainen nyökkäsi liikuttuneena.
- Kuinka kauan?
- Itse asiassa Vivien otti yhteyttä Jamesiin ja Lilyyn silloin, kun te suunnittelette vierailua tänne ja kertoi asiasta. Minulla on se kirje tallessakin. Julkiseksi asia tuli vasta, kun Vanessa huomasi Samuelin silmien olevan saman väriset, kuin sinun isälläsi, ja laski yhteen yksi plus yksi.
Viv liu'utti kämmenensä pitkin kasvoja ja voihkaisi. Tämä kaikki alkoi olla hänelle liikaa.
- Mutta Martha sanoi, että Lily ja James olivat hulluina toisiinsa alusta lähtien, eikä kukaan olisi tohtinut mennä heidän väliinsä, hän vetosi.
- Se piti paikkansa melkein. James kertoi, että Vivien oli eräänä päivänä ottanut alkoholia ja sen rohkaisemana tullut tunnustamaan hänelle rakkautensa ja yksi asia oli johtanut toiseen.. Se oli virhe, ainutkertainen virhe, mutta johti Samuelin alkuunsaamiseen, Mrs Eaton paljasti.
- James kertoi siitä Lilylle, ja tämä antoi anteeksi, mutta luonnollisestikin välit Vivieniin viilenivät. He eivät olleet yhteydessä aikoihin. Silti he nimesivät tyttärensä Vivin mukaan, ikään kuin merkiksi, että antoivat anteeksi.
- Eikö isä arvannut, että Sam oli hänen poikansa?
- Vivi meni heti sen jälkeen yhteen markiisin kanssa ja vakuutti lapsen kuuluvan hänelle. Uskon hänen halunneen vain turvatun tulevaisuuden lapselleen, eikä hän kehdannut tunkeilla enempää Jamesin ja Lilyn elämään.
- Martha oli oikeassa, sinulla todellakin on oikeus Eaton -nimeen, vaikket olekaan markiisin biologinen lapsi, Vivien naurahti päätään ravistaen.
- Ironista, huh? Sam vastasi pyöräyttäen silmiään.
- Minä luulen, että tarvitsen vähän raitista ilmaa, tyttö tokaisi.
Komisario oli paennut paikalta heti kun haistoi puheen menevän henkilökohtaisuuksiin, joten Vivienin poistumisen jälkeen Sam ja tämän isoäiti jäivät kahdestaan.
Nainen tarttui pojan käsiraudoitettuun käteen ja katsoi syvälle silmiin.
- Ehket saanut koskaan kuulla, mutta James välitti sinusta kovasti ja halusi tutustua sinuun. Hän jopa neuvotteli Vivienin kuoleman jälkeen, että olisit muuttanut Edinburghiin, mutta markiisi piti sitä huonona ideana. Hän uskoi, että olit saanut tarpeeksi muutoksista hetkeksi aikaa. Tietenkään hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä Vanessa puuhaili.. James piti kuitenkin itsensä ajantasalla kuulumisistasi loppuun saakka, ja minä jatkoin siitä. Olen pahoillani, ettet oppinut tuntemaan isääsi.
Poika pyyhkäisi kasvojaan hihaansa ja toivoi, ettei Catherine huomaisi kuinka paljon sanat olivat koskettaneet häntä. Vanhus kuitenkin huomasi ja tiukensi lempeää otettaan nuoren kädestä.
- Kerro isästäni? Sam pyysi ääni tummana.
- Hän oli hieno mies. Rehellinen ja vastuuntuntoinen, mutta silti eläväinen ja sai kaikki hymyilemään. Älykäskin hän oli. Huomaan sekä sinun, että Vivienin perineen hänen terävyytensä. Sinä olet saanut hänen silmänsä, Vivienillä taas on ruskehtavan vihreät, sekoitus kumpaakin vanhempaansa.
- Kun tämä kaikki on ohi, olet tervetullut luoksemme, leskirouva toivotti kohta varovasti. - Voin kuvitella, että Oakwood Courtissa voisi olla aika kiusallista kaiken sen jälkeen, mitä on tehty ja sanottu.
Poika nyökkäsi hitaasti.
- Todennäköisesti. Minun pitää miettiä.. Lähden kouluun heti kun tämä sotku on selvitetty, mutta lomalla voisi olla mukava tulla tutustumaan teihin, hän mietiskeli ja katsahti ovelle, jonne hänen siskopuolensa oli kadonnut.
Frank Warner valitsi sen hetken kävellä takaisin sisään.
- You all right? Hän tiedusteli nähdessään kahdet liikuttuneet kasvot.
Nainen irroitti kätensä pojasta ja nyökkäsi hymyillen.
- Minä uskon sinua, komisario kävi suoraan alkuperäiseen aiheeseen. - Valitettavasti en kuitenkaan voi päästää sinua vielä vapaaksi, hän totesi sitten.
Kaksi ihmistä huokaisi pettyneinä, vaikkei uutinen mikään yllätys ollutkaan. Tietenkään mikään ei ollut yksinkertaista.
- Meillä ei ole mitään todisteita Mrs Eatonia vastaan, paitsi uusi silminnäkijäkertomus henkilöltä, joka istuu syytettynä, sekä ihmeparannuksen muistinmenetyksestä saanut teinityttö, joka ilmeisesti on vieläpä syytetyn verisukulainen?! Kuka jury nielisi sellaista?
- Meidän pitäisi virittää ansa Vanessalle, Sam pohti ääneen. - Koittaa saada hänet puhumaan.
- Se ei tule olemaan helppoa, Catherine vastasi. - Kaikesta päätellen se nainen on hyvin älykäs ja epäluuloinen.
- Mutta hän ei osaa aavistaa mitään, Sam vetosi toiveikkaasti.
- Se ei välttämättä pidä paikkaansa, ovensuusta kuului nolostunut tytön ääni. - Minä saatoin lähtiessä avata suutani enemmän kuin tarpeen. Hän ehkä tulkitsi jonkun lausahduksen vihjaukseksi..
Sam voihkaisi ja löi päätään pöytään. Kaikki uppoutuivat omiin ajatuksiinsa.
- Tämä on kuin sotaan valmistuisi, komisario mutisi apeana ja neuvottomana.
- Ja minun pitää olla ylihuomenna kotona aloittamassa uusi kouluvuosi, Viv murehti.
Neljä ihmistä katsahti neuvottomana toisiinsa. Tilanne näytti toivottomalta.
He olivat oikeassa. Myös Oakwood Courtissa oltiin valmistautumassa "sotaan".