Niko x Jenna
Nikon POV
Kesä on kuumimmillaan, kuten myös festarikausi. Valmistaudun parhaimmillaan keikkaan, joka alkaa vartin päästä. Ei jännitä yhtään. Ollaan soitettu jo niin monta keikkaa, että tähän on totuttu.
Istun sinisen kontin ulkopuolella, sen eteen rakennetulla terassilla. Muut ovat jossain muualla.
Aleksi hengailee dj-piireistä tuttujen kollegoidensa kanssa, kaksikko Piina & Paniikki ovat uimassa ja Olli, sekä Tommi menivät Crew'n avuksi roudaamaan.
Minua pyydettiin mukaan uimaan, mutta tällä kertaa ei huvittanut.
On mukava olla kerrankin ihan yksin, omassa rauhassa ja nauttia helteestä. Vettä pitää vaan muistaa juoda, ettei lavalla käy köpelösti.
Backstagella on useita festarin työntekijöitä. Muutama pyörittää artisteille tarkoitettua ruokailualuetta, osa siivoaa ja loput kävelevät kameroiden kanssa, eli luultavasti pitävät huolta somesta.
"mooi, onko huono hetki?" Säpsähdän heleän naisäänen kysyessä minulta.
"ei täs mitään. mitäs oli mielessä?" Hymähdän.
"sopisko pieni haastattelu?"
Nuori nainen kysyy.
"ilman muuta, antakaa palaa. oon kyllä nyt yksin, haittaako se?" Kysyn.
"ei haittaa. tää kestää ehkä viis minuuttia, nii ei tarvita koko bändiä paikalle." Hän hymähtää.
"mun nimi on muuten Jenna."
"Niko, moi. varmaan tiesitki jo." Naurahdan.
Jenna naurahtaa, nyökäten. Tuo asettaa kameran muovijakkaran päälle kuvaamaan ja istahtaa viereeni kontin terassille.
"moikka jengi, meidän haastatteluun on saapunut Blind Channelista tuttu Niko Vilhelm." Jenna sanoo innokkaana.
"moromoro." Nyökkäilen kameralle.
"mä haluisin nyt kuulla sun lemppari kesäbiisin ja jonkun kivan tai ihanan kesämuiston sun elämästä." Jenna selittää haastattelun tarkoituksen.
"kesäbiisejä on ihan hitosti, mut ehkä kuitenki pariisin kevään kesäyö ja kesämuisto.. hmm. kyllä varmaan se on yks kivoimmista kesämuistoista, kun päästiin ekaa kertaa esiintymään kotikaupungin eli Oulun isoimpaan festariin qstockiin joku kymmenen vuotta sitte." Hymähdän.
"jes kiitos paljon vastauksista ja ihanaa kesää!" Jenna hymyilee.
"kiitos samoin ja hyvää kesää kaikille meidän faneille!" Vilkutan iloisesti kameralle.
Haastattelu päättyy ja kiitämme vielä toisiamme, kunnes Jenna lähtee omille teilleen.
-
Myöhään illalla hotellilla
Me ootetaan hissiä alas, että päästään ylimpään kerrokseen ihan meitä varten varattuihin huoneisiin. Dingdong. Merkki siitä, että hissi saapuu.
Ovet avautuvat ja yllättäen sen takaa paljastuu tuttu henkilö ja hänen seurassaan on joku, jota en tiedä. Nimittäin festarialueen työntekijä Jenna ja joku toinen mimmi.
"moi, hauska nähä taas."
Hymähdän
Muut bändiläiset kohottavat kulmiaan "hieman" kysyvinä.
"joo, me tultiin aulabaariin jatkaan iltaa. tulkaa teki jos uskallatte." Jenna hymähtää.
"ja hei, tässä on Maija, mun kollega"
Tervehdin tätä Maijaa, joka on tilanteesta hyvin hämillään, mutta tervehtii takaisin. Tytöt jatkavat matkaa ja me astumme tyhjään hissiin.
Hississä kiusallinen hiljaisuus purkaantuu, kun rumpali päättää avata suunsa.
"mitäs se oli?."
"sillävälin ko te muut olitte poissa, niin Jenna haastatteli mua siellä festarialueella. ei sen kummempaa." Naurahdan.
"aa no huh. mä jo luulin, että joku sun pano." Joonas huokaisee.
"hei! kuten hyvin tiiät nii mää en semmosia harrasta." Älähdän.
"joo etpä nii." Joel kuikuilee ympärilleen.
Isken tuota hellästi olkavarteen. Lopulta asia jätetään sikseen.
--
Makoilen yksinäni minun ja Joonaksen huoneessa. Tuo lähti Joelin kanssa festarien jatkoille, jotka on tarkoitettu artisteille. Olimme aiemmin päättäneet ettemme osallistuisi, mutta olisihan se ollut noloa jos meiltä ei olisi tullut minkäänlaista edustusta niihin bileisiin.
Onneksi meillä on bändissä luontaiset bileeläimet Piina ja Paniikki, jotka oikein mielellään ovat tällaisissa edustustehtävissä.
Havahdun koputukseen ovelta. Kenties Aleksi, joka on myös tylsistynyt yksinään hänen ja Joelin huoneessa. Pomppaan sängyltä ylös ja menen avaamaan oven.
"a-ai moi. miten sä tiesit, että oon täällä?." Kysyn lievästi pelästyneenä yllätysvieraasta.
"no se sun bändikaveri, Joonas vinkkaili mulle tuolla alhaalla että oot täällä. että jos otetaan kuppia täällä?." Jenna hymähtää.
Nyökkään ja päästän naisen sisään. Tutkimme yhdessä minibaaria, kunnes katseemme kohtaavat pari kertaa. Nolostun hieman ja päätän paeta tilanteesta nappaamalla nopeasti kaljan kaapista.
"mihis muuten jätit Maijan?." Kysyn.
"se meni jo huoneeseen, sen poikaystävä halus puhua facetimessa." Jenna vastaa.
"oke. onko sulla poika- tai tyttöystävää?." Kysyn varovasti.
"ei oo, oon ihan hetero btw et jos sitä mietit." Jenna hymähtää.
Nyökkään.
Rupattelemme mukavan tovin, kunnes kello alkaa olla jo aika paljon. Tämähän oli ihan mukavaa ja hieman energiaakin vievää..
"sä nukahat kohta pystyyn, nii taidan tästä lähteä ja jättää sut rauhaan." Jenna naurahtaa.
"joo, pappaa väsyttää." Naurahdan.
Jenna nauraa makeasti ja jotenkin todella suloisesti. Okei mitä hittoa minä?!? Nyt rauhotun.
Makaan selälläni sängyllä ja katson naista hymyillen, hänen hymyillessä takaisin. Hänen kätensä tarttuu varovasti olkapäähäni, josta tarraa kiinni ja heittäytyy istumaan päälleni.
Hetkinen, eihän tämän näin pitänyt mennä. Voi saatana.
Kikkelini on kuitenkin eri mieltä. Se jäykistyi samantien, kun Jenna tuli lähelle. Hengitämme nyt lähes toistemme suuhun, kunnes päätän vain mennä. Suutelen ahnaasti naista ja tuo vastaa siihen heti yhtä ahnaasti.
En tajua miksi kuhnailin ja pelkäsin. Ehkä siksi, että Jenna on vasta about parikymppinen ja itse pian kolmekymmentä. Mutta ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja sinkkuja, joten ketä me oikein satutetaan? Niinpä, ei ketään.
Paitani lentää lattialle ja sen kaveriksi tasaisessa tahdissa myös muutkin vaatteet. Pian olemme ilkosillamme, pelkkä peitto suojana ja suutelemme, välillä kielareiden muodossa. Jumalauta tässähän tulee hiki!
--
Puoli tuntia myöhemmin
Jenna vatkaa esinahkaani ja minä tuon klitorista. Itse en tunne vielä mitään, mutta nainen kiemurtelee kuin käärme vieressäni ja huokailee hiljaa. Hetken päästä vaimea huokailu muuttuu valtavaksi hyvänolonpurkaukseksi ja kovaääniseksi seksikkääksi huokailuksi.
Ei mene kauaa, kun tulen itsekin naisen käsille ja lakanoille. Kiva sotku hotellin siivoojilla..
Tuon kivan pienen aktiviteetin jälkeen alamme yrittää kokeilla sukupuoliyhdyntää. Aluksi Jennaa sattuu kovinkin paljon, mutta teen parhaani että siitä muuttuu pikkuhiljaa nautintoa. Ja niinhän siitä muuttuikin.
Kumpikin meistä huokailee ja ääntelee kovaan ääneen. Tää tuntuu niin saatanan hyvältä! Kumpa tää ei ikinä päättys.
--
2kk myöhemmin
Minun ja Jennan yhdestä ainoasta seksikerrasta tai no oikeastaan hairahduksesta on nyt pari kuukautta aikaa. Vaihdoimme numeroita, mutta meistä ei tullut mitään vakavaa. Emmekä juttele kovin usein, aina välillä kysytään kuulumisia ja sitä rataa.
Säpsähdän, kun yhtäkkiä Jenna soittaakin minulle. Mitä ihmettä?
Eihän se yleensä soita.. Onko jotain sattunut?
"moi, mikä meno?."
Vastaan puheluun.
"moi, ihan ok. tota, meidän pitäis puhua." Jenna sanoo hyvin vaivaantuneen oloisena.
"okei, mistä tarkalleen ottaen?." Kysyn hieman ihmeissäni.
"Niko mä oon raskaana."
Jenna huokaa.
Apua. Ei ei ei. Olishan se pitäny arvata, että ne e-pillerit ei riittäny ehkäsemään.. Perkele.
"oho.. tää tuli aika puskista."
Saan sanotuksi.
"niinpä." Jenna toteaa.
"no aijotsä pitää lapsen?"
Kysyn.
"emmä tiiä. en tiiä oonko ees valmis äidiksi tai että ootko sä valmis isäksi." Jenna sanoo.
"en tiiä itekään et oonko valmis. mut kuin pitkällä oot?" Kysyn.
"rv 8, eli aika pian pitäis tehä päätös." Jenna vastaa.
"no on tässä vielä pari viikkoa aikaa miettiä. jos tuut vaikka mun luo, niin jutellaan asiasta?." Ehdotan.
Jenna suostuu ja sovimme ajankohdasta. Sitten lopettelemmekin puhelun.
On tää aika hullua..
Se oli yksi ainoa hairahdus ja nyt siitä hairahduksesta syntyy ehkä lapsi..
--
Pari viikkoa myöhemmin
Jenna teki abortin. Parempi näin. Emme olleet todellakaan valmiita niin isoon elämänmuutokseen, emmekä olisi halunneet alkaa leikkiä mitään idylliperhettä. Ei meillä edes ole tunteita toisiamme kohtaan ystävyyttä enempää.
Lapsi on kuitenkin aina meidän lapsi ja olemme sopineet, että häntä saa muistella aina. Lisäksi teimme sanattoman sopimuksen siitä, että tuemme toisiamme tämän kaiken keskellä.
Toisaalta olisi ollut jännää nähdä miten pikkuniko olisi kasvanut. Meille olisi syntynyt poika. Mutta me molemmat tarvitaan vielä nuoruutta ja sen tuomia villityksiä elämään.
Isin poika ei kuitenkaan ikinä lähde muistoista, ei ikinä.
-
sanat: 1380
olen ihan sydän murtuneena seurannut fitnessvaikuttaja Ilona Siekkisen raskaustaipaletta. hänen lapsivedet menivät todella etuajassa, raskausviikolla 20. nyt vauvalla on enää niin vähän lapsivettä kohdussa, että raskaus ei välttämättä jatku vaan joudutaan keskeyttämään 💔 toivotaan kuitenkin parasta heille❤️
ja hei, Noksu!!! R A K A S T I N 😍🔥
hitto että oon ollu väsyny reissun jälkeen, mutta se on ollu kaiken sen arvosta. harmi vain, että jonotus oli hieman sekavaa, mutta päästiin kuitenkin kaikki sisälle ja aikataulussa. gc oli kyllä nappipaikka! 🤌🏻 se ei ollu nappi, että jäädyin ihan kalikaksi vaikka jonotettiin vaan tunti😭🥶
mut en oo tullu ainakaan vielä kipeäksi, eikä oo ollu mitään oireitakaan. menkat sen sijaan päätti räjähtää🥲 i love it ja sillee, mutta enivei, tampere oli parasta hetkeen! kiitos anhuuuu matka- ja keikkaseurasta🫶🏻💖
mut joo palatakseni tän osan aiheeseen. mun suurin unelmani on tulla äidiksi ja saada omia biologisia lapsia. sen lisäksi mulla on menettämisen pelko ja pelkään, että se mahdollisuus viedään multa joko luonnollisella tavalla(keskenmeno, raskaudenkeskeytys & lapsi syntyy kuolleena) tai sitten sillä tavoin, että mussa itsessäni on jotain vikaa. esim. lyhyys osoittautuu riskiksi kantaa lasta, lantio on liian kapea alateitse synnyttämiseen tai jotain muuta. pääasiassa yritän kuitenkin pysyä optimistisena tulevaisuuden suhteen ja ajatella, että vielä jokupäivä itken onnesta se pieni vastasyntynyt käärö rinnallani❤️
kiitos, että jaksoit lukea loppuun. hyvää yötä 🫶🏻