️‼️tämän osan alkuun varoitan, että puhutaan kuolemasta️‼️
Joonas x Lilia
Lilian POV
Taas. Vittu taas. Alan menettää pikkuhiljaa järkeni. Katson lohduttomana vessanpönttöä, joka on veressä. Vessanpönttöveden seassa makaa pienenpieni sikiö.
Kolmas keskenmeno vuoden sisällä.
Romahdan itkemään. Miksi Jumala ja ylemmät voimat ovat suoneet minulle tällaisen epätoivon kierteen? Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän?
"hei, rakas mikä hätänä?"
Käännyn vessan ovelle, jossa poikaystäväni ja juuri menetetyn lapsen isä seisoo huolestuneena.
"se meni taas kesken"
Sanon itkua tuhertaen
"ei voi olla totta"
Joonas huokaisee
Tuo ottaa minut halaukseensa. Jos jossain on hyvä olla, niin tässä. Vaikka olen ihan rikkinäinen ja surullinen. Minun turvani & tukeni.
--
Makaan sairaalahuoneessa tutkimuspöydällä. Joonas odottaa ulkopuolella, sillä nämä ovat vähän turhan intiimejä tutkimuksia miesten silmille.
Lääkäri saapuu huoneeseen.
"hyvää päivää, nimeni on Hilma Olonen ja hoidan sinua tänään. ilmeisesti keskenmenosta kyse?" Lääkäri kysyy
"joo, aamupäivällä tuli verta ja sikiö vessanpönttöön. kolmas keskenmeno vuoden sisään" Sanon ääni väristen
"aivan, niin justiinsa. no me tehdään nyt niin, että katsotaan ultraäänellä vatsasi sisälle ja mahdollisesti tehdään kaavinta, mikäli sisällesi on jäänyt jotain" Lääkäri sanoo hyvin empaattisesti
Nyökkään. Tuttua puuhaa tämä on, kun jo ennestään kaksi kertaa on joutunut kokemaan tämän.
Seurailen näytöltä vatsani tyhjyyttä, kun lääkäri tarkastelee sitä. Sen jälkeen hän kertoo tekevänsä kaavinnan, jotta mitään ylimääräistä kuolleesta sikiöstä
ei jää sisälleni.
"ultraäänikuvien perusteella sinun munasarjasi ovat todella ahtaat. ne voivat siis vaikeuttaa lapsen saamista. laitan tästä kuitenkin tiedon eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin ja saat sitten myöhemmin tietää paremmin" Lääkäri kertoo
"entä jos lasta ei tule millään?"
Kysyn toivottomana
"siinä tapauksessa suosittelisin kokeilemaan hedelmöityshoitoja, vaikka toki ihmeen tapahtuminen ei ole mahdotonta" Lääkäri sanoo
Nyökkään.
"noniin, se olisi tältä erää tässä. muista, että sinun on mahdollista hakeutua psykologin pakeille, mikäli koet sen tarpeelliseksi"
Lääkäri sanoo
"kiitos paljon"
Hymähdän
Lääkäri poistuu huoneesta ja laitan alushousut, sekä päällyshousut takaisin jalkaani. Hoitaja saapuu vielä jututtamaan ja antaa lääkereseptin, mikäli kipuja ilmaantuisi.
Poistun huoneesta ja samantien iskeydyn Joonasta vasten. Itken, taas. Ette tiedäkään, miten helvetin raskasta tämä on. Olemme toivoneet kovasti lasta, tai useampaakin lasta ja kaikki viedään pois. Unelmat ja haaveet heitetään roskiin.
Mutta vaikka olemmekin menettäneet kolme lasta, ovat he silti meidän lapsia. Enkelivauvoja. Kunpa edes jonain päivänä saisimme rainbow-babyn, eli sateenkaarivauvan. Rainbow-baby tarkoittaa vauvaa, joka syntyy keskenmenon- tai menojen jälkeen.
"mennään kotiin"
Joonas kuiskaa
--
Olin kertonut Joonakselle ahtaista munasarjoistani ja siitä, että ne vaikeuttavat lasten saantia.
Haluaisin kovasti yrittää kuitenkin uudelleen. Eihän sitä tiedä, jos onni osuisikin kohdalle. Mutta Joonas on eri mieltä. Hänen mielestään meidän pitäisi olla yrittämättä jonkun aikaa.
Toisaalta hän on oikeassa. Olisi ikävää turruttaa surua yrittämällä uutta lasta. Nyt on vain parempi surra rauhassa.
"haluatko, että kerrotaan pojille?" Joonas kysyy
"kerro. niillä on oikeus tietää"
Sanon
"mennään huomenna studiolle ja kerrotaan kasvotusten. i mean, olis ikävää laittaa vaan viestillä sellanen asia ja vielä kolmatta kertaa"
Joonas sanoo
Nyökkään.
--
Seuraavana päivänä studiolla
Istun Joonaksen vieressä sohvalla. Näperrän hupparini hihaa. Väsyttää kieltämättä ihan helvetisti.. Sanotaanko näin, että aikalailla pyörimiseksihän se meni viime yönä.
"tota.."
Joonas aloittaa
Muiden katseet kääntyvät meihin.
"me menetettiin meidän vauva" Joonas sanoo hiljaa
Huoneeseen laskeutuu hetkeksi syvä hiljaisuus, kunnes Niko avaa suunsa;
"ei oo totta, taas?"
Nyökkään kyyneleiden valuessa pitkin poskiani.
"hm, tuus tänne"
Niko sanoo empaattisesti
Rutistan solistia, itkien vuolaasti. Huomaan myös Joonaksen murtuneen ja Olli, sekä Tommi ovat tuota lohduttamassa.
"ei oo mitään hätää. te saatte vielä teidän ansaitseman lapsen ja vaikka useammankin" Niko kuiskaa minulle
"kiitos, että jaksat tsempata"
Sanon nyyhkyttäen
"tottakai"
Nikon pehmeä ääni vastaa
Irroitan otteeni Nikosta ja siirryn Joelin halaukseen.
"mä oon ihan paska lohduttamaan, mutta kyllä asiat järjestyy. tavalla tai toisella" Joel sanoo
"oot just hyvä noin"
Sanon
Halaan vielä muitakin erikseen ja lopulta keräännymme isoon ryhmähaliin. Nää jätkät on ihan korvaamattomia.
Muista bändin jäsenistä on tullut minulle hyvin läheisiä lyhyessä ajassa. Ei Joonas turhaan kehunut suhteemme alussa ystäviään hyviksi tyypeiksi. Sitähän he ovat. Oikeita kultakimpaleita.
Minulla itsellä ei hirveästi ole kavereita. Olen alunperin Jyväskylästä kotoisin, mutta suurinosa kavereista jäi sinne kun muutin opiskeluiden perässä tänne Helsinkiin. Pari kaveria minulle jäi ainakin pysyviksi kavereiksi muutosta huolimatta, tai niin luulin..
En ole varma mitä oikein tapahtui, mutta kun kerroin Joonaksesta, yhteydenpito heidän suunnaltaan loppui. He sanoivat, etteivät tahdo olla kanssani missään tekemisissä, koska poikaystäväni on kuulemma liian vanha.
Joo. Semmosia "kavereita"..
Jälkeenpäin olen ajatellut, että he ovat varmaan vain kateellisia, että seurustelen tunnetun henkilön kanssa. Ei se mitenkään erikoista ole. Olen ihan normaali ihminen ja ainakin vielä saanut olla rauhassa. En esiinny julkisesti sosiaalisessa mediassa tai muutenkaan Joonaksen kanssa, koska en koe sitä ainakaan tällä hetkellä sellaiseksi asiaksi, mitä haluaisin.
Ehkä sitten joskus, mutta ei nyt.
Tämä asia on juteltu läpi Joonaksen kanssa jo heti suhteen alussa. Tein selväksi, etten halua joutua tunnistetuksi saatikka jahdatuksi kadulla. Jo pelkästään poikaystäväni kärsii siitä niin paljon, että ihan pahaa tekee välillä..
Kunpa jotkut fanit ymmärtäisivät, ettei sellainen käytös ole okei.
--
Puoli vuotta myöhemmin
Keskenmenosta on aikaa nyt puoli vuotta ja olemme sen jälkeen useamman kerran yrittäneet uudestaan. Ei vain ole kertaakaan vielä tärpännyt.
Olen jo ties kuinka monetta kertaa tekemässä raskaustestiä. Jos nyt tällä kertaa olisimme onnistuneet. Voimia tämä on vienyt paljon ja ikäkin alkaa tulla vastaan.
Täytän kolmen vuoden päästä 30 ja vähän aikaa sitten kävin tarkemmissa tutkimuksissa munasarjojen ahtauteen liittyen. Siellä lääkäri kertoi, että kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen lapsen saaminen voi olla entistä haastavampaa.
Odotan kuumeisena raskaustestin tulosta, jonka juuri tein. Vaikka minusta kyllä tuntuu, että se on taas negatiivinen. Istun vessanpöntön kannen päällä hiljaa silmät kiinni ja toivon parasta, kun ei voi oikein muutakaan.
Viiden minuutin kuluttua puhelimeni ajastin soi ja tärisevin käsin nostan tikun käsiini lavuaarin reunalta. Käännän tikun ympäri ja valahdan lattialle, purskahtaen itkuun.
"Joonas!"
Huudahdan
Tuo saapuu lähes samalla sekunnilla vessaan ja näytän tuolle positiivista raskaustestiä.
"jes"
Joonas kuiskaa hymyillen
Halaan tiukasti miestä ja jaamme pari suudelmaa.
Vaikka taas menettäminen pelottaa, yritämme pysyä optimistisina. Ihan kaiken varalta täytyy varmaan varata aika varhaisultraan.
--
9 kuukautta myöhemmin
En ole ikinä ollut näin onnellinen. Meidän tuleva pieni poika köllöttelee masussani tyytyväisenä.
Vittu vihdoin ja viimein.
Tänään olisi tarkoitus käynnistää synnytys, sillä olen jo mennyt yli neljänkymmenen raskausviikon.
Lisäksi lantioni on munasarjojen takia ahtaantunut hieman, joten on tärkeää että vauva saadaan ulos normaalikokoisena eikä liian isona.
Saavumme sairaalaan ja minut ohjataan synnytysosastolle. Siellä pääsen vaihtamaan vaatteet ja minut viedään johonkin huoneeseen lepäilemään. Hoitaja asentaa tipan käteeni ja kertoo kätilön tulevan pian käymään.
Makoilen sängyllä, kun Joonas istuu vieressä tuolilla ja viestittelee bändin pojille. Nuo ovat todella innoissaan tulevasta uudesta ihmisestä. Niin ihanaa, että he ovat tässä matkassa vahvasti mukana.
Kätilö ilmestyy huoneeseen ja esittelee itsensä meille.
"hyvää päivää, mä olen Tiina Eriksson ja olen teidän kätilö. nyt tutkisin sinua hieman ja yritän varoen puhkaista kalvoja, jotta synnytys etenisi" Kätilö kertoo rauhallisesti
Nyökkään.
Ei mene kovinkaan kauaa, kun lapsivettä alkaa tihkua.
"noin. jonkin ajan päästä pitäisi alkaa supistaa, joten pääset nyt käyrille. sen avulla siis seuraillaan sydänääniä ja supistusten voimakkuutta" Kätilö sanoo
Saan vielä tietoa kivunlievityksestä, mikäli tahtoisin sellaista. Kätilö suositteli epiduraali- ja spinaali puudutuksia ja ilokaasua. En tiedä vielä mitä haluan, mutta se selviää sitten kun alkaa sattua.
Kätilö poistuu huoneesta. Hän tulee kuulemma jonkin ajan päästä uudestaan tarkistamaan tilanteeni.
•••
Puolen tunnin päästä olen päässyt synnytyssaliin ja sain ilokaasua kivunlievitykseksi. Se auttaa hyvin, itseasiassa paremmin kuin ajattelin.
Mongerran kivusta, samalla yrittäen ponnistaa. Valitsin ammeen ja vesisynnytyksen, koska sänky tuntui hirveän epämukavalta, olin missä asennossa tahansa.
Pitelen kiinni Joonaksen kädestä, nojaten ammeen reunaan. Imen samalla ilokaasua keuhkoihini, sillä supistukset ovat oikeasti aika helvetin kivuliaita.
"Lilia, sun täytyy ponnistaa nyt kunnolla" Kätilö sanoo
Lähden työntämään. Se sattuu kuitenkin niin paljon, että viskon ilokaasun pois ja huudan kurkku suorana. Ihan varmasti viereisiin saleihin kuului..
"ottakaa se pois!"
Kiljun paniikissa
Kätilö, sekä Joonas rauhoittelevat minua. Hengittelen hetken ja alan taas ponnistaa.
Ja niin, seuraavalla ponnistuksella meidän poikamme syntyi. Meidän oma lapsi, suorastaan ihme.
Kun ensi kertaa saan pienen nyytin rinnalleni, itken vain vuolaasti. Tätä hetkeä olen odottanut niin kauan ja vihdoin se tapahtuu. Kiitos Luoja.
Nyt minä olen vihdoin äiti ja me olemme vanhemmat.
-
sanat: 1315
tuli vähän pitkä, mutta sentään onnellinen loppu tarinalla ❤️🍼
mukavaa viikonloppua ❄️