ennen kuin pääsette lukemaan, mainitsen että tässä one shotissa on molempien osapuolien näkökulmaa :)
Niko x Joonas
Nikon POV
Olli istahti viereeni teekupin kanssa ja kuiskasi korvaani, että on huolestunut Joonaksesta.
"mikä sua huolestuttaa?"
Kuiskaan takaisin kysymykseni
"no siis se on kauhean etäinen nykyään, eikä puhu omista asioistaan ollenkaan. se ei oo yhtään Porkon tapasta" Olli kuiskaa
Totta. Ollilla on pointtinsa. Olin minäkin huomannut Porkon käyttäytyvän vähän oudosti ja saaneen ruhjeita ja mustelmia, mutta en siinä tilanteessa osannut ajatella, että jotain voisi olla pielessä..
"toi on kyl totta. mutta toisaalta ei me oikein voida tehdä asialle mitään. Joonas on aikunen ihminen ja vastuussa itsestään" Totean
Olli nyökkää hieman haikeana, mutta hörppää sitten teetään. Asia jäi siihen, ainakin toistaiseksi.
Nykyhetkeen, 2 viikkoa myöhemmin
Olen studiolla yksinäni ja odottelen muita saapuvaksi. Soitan pianoa, se on minulle terapiaa. Saan siitä myös inspiraatiota. Esimerkiksi opetella soittamaan uusia lauluja.
Jonkin ajan päästä ovi käy.
"mooi"
Kuuluu tervehdys eteisestä
"helou"
Vastaan
Tunnistan äänen Joeliksi.
Tuo rojahtaa sohvalle ja huokaisee kovaan ääneen. No mikäs sillä on..
"kaikki ok?" Kysyn
"mulla joo, mut ei Joonaksella"
Joel mumisee
"siis mitä sä tarkotat?" Kysyn hämmentyneenä
Niin siis Joel ja Joonas ovat seinänaapureita. Nuo asuvat molemmilla tahoilla yksin, vaikka oikeastaan Porkon poikaystävä Valtteri käytännössä asuu tuon luona, vaikka hänelläkin on oma kämppä.
"no mä oon viimeaikoina kuullu sieltä sen kämpästä, kun ne tappelee ja se huuto on ollu välillä ihan kamalaa.. eilen illalla kuitenki tajusin mistä tässä kaikessa on kyse" Joel sanoo
"kerro mitä?!"
Kysyn hädissäni
Joel katsoo minua vakavana, suoraan silmiin ja avaa suunsa;
"Valtteri hakkaa Joonasta"
Meinaan tipahtaa sillä sekunnilla pianopenkiltä suoraan maahan.
Ei saatana..
"Olli tiesi. se tiesi, että Joonaksella on joku hätänä. ne mustelmat ja ruhjeet, mitä sillä oli. ne jotka se selitti tulleen millon mistäkin tapaturmasta ja mä tyhmä olin niin sinisilmänen kokoajan, että uskoin kaiken. enkä mä edes ottanut Ollia tarpeeksi vakavasti" Huokaisen
"älä syyllistä itteäs. tärkeintä on nyt se, et Porko saadaan pelastettua sen tyypin kynsistä" Joel sanoo
"no mut miten? ei me voida sinne asuntoon niin vaan mennä" Kysyn
"ei niin. siks meiän täytyy kehittää suunnitelma" Joel sanoo
"ihmettelen vaan, miten Joonas on jääny tollasen tyypin kanssa parisuhteeseen" Sanon
"niin no, veikkaan että Valtteri on manipuloinu sen jäämään ja Porko on uskonu kaiken mitä sille on sanottu. se nyt on vähän liian sinisilmänen" Joel huokaa
Nyökkäilen.
...
Samaan aikaan Joonaksen asunnolla
Joonaksen POV
Vihaan elämääni. Vihaan poikaystävääni. Tai voiko sitä edes sellaiseksi enää kutsua..
Pikemminkin ihminen, joka tekee elämästäni pelkkää helvettiä.
Me alettiin seurustelemaan vuosi sitten. Törmättiin sattumalta baarissa ja jatkettiin siitä tänne mun luokse. Ilta oli mukava. Meillä oli myös paljon yhteistä.
Seuraavana päivänä alettiin seurustella. Tiedän, nopeaa toimintaa. Me olimme niin rakastuneita toisiimme, että se tuntui silloin kaikista parhaimmalta ja luonnollisimmalta vaihtoehdolta.
Valtteri oli maailman ihanin poikaystävä, kunnes jotain tapahtui hänen päänsä sisällä. En tiedä mitä.
Yhtäkkiä vain hänestä kuoriutui kontrolloiva ihminen ja pian sen jälkeen myös väkivalta astui kuvioihin. Väkivalta minua kohtaan.
Olen hartaasti toivonut, että Joel seinän takana olisi tajunnut mitä täällä tapahtuu. Tietysti kertoisin itse jätkille, mutta en voi. Minua nimittäin uhkailtiin kuolemalla, jos kerron kellekään..
Parempi siis pitää turpansa kiinni.
Ajatuksieni läpi näen, kuinka Valtterin suu liikkuu. Hän huutaa minulle. Taas. Ilman syytä, kuten aina.
"kuunteletko sä?!"
Tuo tiuskaisee
Nyökkään, koska en halua puhua hänelle yhtään mitään.
"PUHU SAATANA!" Valtteri karjuu
Kyyneleet nousevat välittömästi silmiini. En pidä huutamisesta yhtään, oikeastaan pelkään jos joku korottaa ääntään.
Studiolla muut ovat ihmetelleet, kun olen säikkynyt Nikon tai Joelin karjumista äänityskopin ulkopuolella. Se on ollut vähän kiusallista..
"kuuntelen"
Sanon itku kurkussa
"hyvä. mutta nyt tästä hyvästä ansaitset selkäsaunan"
Valtteri sanoo
Ei taas!
Vinkaisen, kun hän alkaa tukistaa hiuksiani ja riepottelemaan minua, kuin mitäkin räsynukkea.
"LOPETA!" Huudan melkein itkien
Valtteri käskee minua pitämään turpani kiinni ja tottelemaan häntä..
--
Nikon POV
Joel soitti poliisille matkalla kerrostalolle. Meille selvisi, että Valtteri on heille entuudestaan tuttu kaveri ja kuulemma vaarallinen.. Pitihän se arvata.
Siitä syystä ainakin kaksi poliisipartiota lähti jo valmiiksi tulemaan paikanpäälle, jotta se äijä ei pääse karkaamaan.
Astun rappukäytävään sisään edeltä ja Joel tulee perässä. Kylmät väreet käyvät läpi kehon. Tämä ei ollut selkeästi turhaa, kun kehonkielikin on sitä luokkaa.
"LOPETA!"
Mun sydän jättää yhden lyönnin välistä, kun kuulen Joonaksen huudon ylhäältä. Ryntäämme rappuset ylös, sillä nyt ei olisi aikaa odotella mitään hissiä.
"onneks Joonas anto mulle varaavaimensa" Joel kuiskaa
Tuo työntää avaimen hiljalleen ja varoen lukkoon ja lähtee avaamaan ovea. Annan Joelin kurkata sisälle ensin, tuo katsoo minua sitten huolestuneena. Pääsen itsekin kurkkaamaan.. Voi luoja.
Käsi lävähtää välittömästi suun eteen. Näky on kamala. Verta on jokapuolella ja näen, kuinka Valtteri todella hakkaa Joonasta.
Lähes välittömästi Joel ryntää väliin ja kiskaisee Valtterin pois Porkon kimpusta. Joonas juoksee suoraan syliini ja parkuu minua vasten, varmaankin osittain kauhusta ja helpotuksesta.
"jumalauta sä et koske Joonakseen enää ikinä!" Kuulen Joelin huutavan, kun talutan Joonasta ulos asunnosta Joelin asuntoon
"Niko.."
Joonas inahtaa
"shh, ei oo enää mitään hätää. sä oot nyt turvassa" Sanon rauhallisesti
Istutan tuon sohvalle ja juotan vettä. Voi rakas..
--
1vko myöhemmin
Olen juuri nukahtamaisillani, kun ovikello soi. C'moon, kello on ykstoista illalla..
Huokaisun kera nousen sängystä ja kömmin kohti eteistä avaamaan oven. Hieman yllättäen sen takaa paljastuu.. Joonas.
"mitäs sä täällä tähän aikaan?" Kysyn
En saa vastausta. Seuraan hämmentyneenä, kun tuo tulee sisälle, sulkee oven perässään ja tiputtaa takin lattialle.
Porko suorastaan syöksyy minua päin ja alkaa suudella minua intohimoisesti. Vastaan suudelmiin. Ne tuntuvat niin kivoilta!
Havahdun hetken päästä siihen, että olemme ilkosillamme päällekkäin sängyssä ja kielet käyvät toistemme kurkuissa.
"Niko.. m-mä rakastan sua, oon aina rakastanut" Joonas sanoo
"mäkin rakastan sua"
Kuiskaan
"mun pelastava enkeli"
Joonas hymyilee
Emme luopuneet toisistamme koko yönä!
-
sanat: 953
hyvää helmikuuta, sekä runebergin päivää ja saamelaisten kansallispäivää! 🩶
ootteko runebergin torttujen ystävä? ite en oikein sen alkoholin (rommin), takia välitä. on tietty alkoholittomia torttuja, mutta ei ne oikein maistu siltikään mulle 🫤