Ava:
"Mä lähen käymään kaupungilla.." huusin ennen kun löin oven kiinni
Kävelin suoraan lähimpään apteekkiin ja kävin raskaustestin, myyjä ehkä vähän katto pahasti.
Nyt piti löytää joku paikka missä tehdä tää, tajusin että mulla oli iskän (Olli) avaimet niiden treenikselle, ehkä meen sinne.
Unohdin että täällä piti avainten lisäks sammuttaa hälytys, jota en tehny. Painelin vessaan, luin ohjeet ja tein testin, nyt piti odottaa.
"Kuka täällä on?" kuului äkkiä
"Turha yrittää mitään, mulla on musta vyö judossa!" kuului
"Ava, mitä sä täällä? Onks toi se mitä mä luulen.." Joonas sanoi ja lähesty mua
"Pelottaa.." sanoin
"Voi rakas, sun pitää kertoo nyt sun vanhemmille, kyllä mäki tuen tuli mitä tuli, mut niiden on pakko tietää.." Joonas jatkoi
"Saanko soittaa.." Joonas kysyi
"Oota, haluun tietää eka mitä tää sanoo.." sanoin
Aika kulu turhan hitaasti, lopulta mun puhelin pirahti ja nostin testin ja katoin sen.
"Joonas, mämä.." sanoin ja tipahdin lattialle itkemään
"Ei oo totta, mä soitan jätkille.." Joonas sanoi
Olli:
"Mitä Jonttu?" vastasin
"Sun pitää tulla Allun kaa treenikselle, kyse on Avasta.." Joonas sanoi
"Um, mitä?" sanoin
"Näät sit, mut koitan rauhottaa Avan.." Joonas sanoi
"Okei, ollaan kohta siellä.." Mut Veeti tulee mukaan.." sanoin ja lopetin
"Allu, vaiha Veetille vaatteet, lähetään treenikselle.." huikkasin
"Mitä on käyny?" Aleksi kysyi
"Ava, sillä on joku hätä, Joonas on sen kanssa.." sanoin
Treenis
"Tultiin, missä ootte?" huhuilin
"Täällä.." kuului, jätettiin Veetin rattaat eteiseen ja lähdettiin vessaan mistä ääni tuli
"Mikä hätänä?" Aleksi sanoi ja syöksy Avan luokse
"Mitä tää on?" kysyin
"Anteeks, mut se vaan tapahtu.." Ava itki Aleksia vasten
"Mitä on tapahtunu, kerro.." Aleksi jatkoi ja halasi Avaa
"Ava kerto mulle yhden jutun ja lupasin olla hiljaa, mut koska tilanne käänty tähän niin on pakko kertoo.." Joonas sanoi ja nosti altaan reunalta tikun.
Sillä sekunnilla tajusin mistä oli kyse, käänsin tikun ympäri ja tulkitsin sitä. Ja kyllä olin tehny tän saman jokus teininä sekoilun jälkeen. Nyt oltiin saman edessä, ainoo vaan että kyseessä oli oma lapsi.
"Aleksi, sun pitää nähä tää.." sanoin
"Et oo tosissas, Ava rakas mitä sulle on käyny?" Aleksi kysyi
"Mä en tiiä, olin sillon niin humalassa että en tiiä mitä tapahtu.." Ava sanoi, nutta alko itkeä uudestaan
"Onks se nyt sit positiivinen?" Aleksi varmisti, nyökkäsin
"Lähetään kotiin ja mietitään miten tää hoidetaan, mutta pitää olla nopee että keretään tehdä päätös.." sanoin
"Ava rakas, saanko kertoo Nikolle? Ja sitku oot valmis niin Joelille ja Tommille.." Joonas sanoi, Ava nyökkäsi varovasti.
Aleksi:
Mä en voinu uskoa tätä, joku oli tehny pahaa mun rakkaalle tytölle ja nyt se kostautuu. Ihan kun tilanne ei ois ollu paha jo alkoholimyrkytyksen takia.
Ava nukku takapenkillä ja Veeti seurasi kun maisemat vaihtu.
"Pitää alkaa selvittää miten tästä mennään eteenpäin.." sanoin, Olli käänty muhun ehkä vähän surullisena
"Tähän taitaa olla vaan yks vaihtoehto.." sanoin ja puristin rattia
"No Ava sen lopulta päättä, mut ei taida olla muutakaan.." Olli sanoi
Loppu matka kulu hiljaisuudessa, kävin päässä vaihtoehtoja, mikään ei tuntunu oikeelle. Silti tiesin mitä tässä tilanteessa piti tehdä.
"Ava rakas, meidän pit.." aloitin kun päästiin kotiin, mutta Ava paineli suoraan sen huoneeseen
"Anna sille hetki, tai mä voin yrittää.." Olli sanoi
"Miks se puhus sulle, jos ei mulle?" sanoin, Olli oli hiljaa.
Nappasin Veetin rattaista ja riisuin ulkovaatteet pois ja vein syömään keittiöön, ilmeisesti Olli kuitenkin yritti päästä Avan luokse.
Mun päässä pyöri edelleen vaihtoehdot, en todellakaan ala tässä kohtaa isovanhemmaks eikä Ava äidiks. Tilanne ei todellakaan ollut paras mahdollinen.
... ... ...
Avan pahin pelko toteutu, rannalla tapahtu jotain pahaa.
570 sanaa!
Ai että ihana keli ulkona, tommosta loska paskaa ja märkää! :D