En olettanu että näinkin nopeesti kehittelen jatkoa tälle ylisöpölle pätkälle! <3
Kyseessähän on siis suora jatko tälle Aleksin kaksoiselämä tarinalle, missä paljastui että Aleksilla on salattu tytär Ava!
(Löytyy edellisen Oleksi kirjan puolesta välistä: 1/5 Kaksoiselämää, 2/5 Kerro mulle kaikki, 3/5 Totuus kaikesta, 4/5 Kaksi isää, 5/5 Tässä on Ava)
... ... ...
a/n: Avasta on tullut nuori 13, kohta 14 vuotias naisen alku, mitä tapahtuu kun Olli ja Aleksi adoptoi perheesen 3 vuotiaan Veetin?
[ Ava Adalmiina Matela & Veeti Oliver Matela ]
Aleksi:
Miran kuolemasta oli jo kulunut reippaaasti aikaa ja Avasta oli tulossa kaunis nuori nainen, oltiin pärjätty suht hyvin Ollin kanssa, mutta tuo nuori neiti koitteli kyllä välillä hermoja.
Ava ois voinu pitää Miran sukunimen, mutta oli helpointa vaihtaa se samaan mikä oli muulla perheellä, eli nyt oli perhe: Matela
Ava ei ollut enää meidän ainoa lapsi, oltiin adoptoitu kolme vuotias poika jonkan perhe oli hylännyt vauvana, siitä asti tuo oli kiertänyt kodista toiseen, mutta nyt se oli loppu! Ei enää ikinä!
"Ava tuu käymään täällä.." huusin eteisestä, olin lähdössä Veetin kanssa puistoon ja toivottavasti tuo väsyy ja nukahtaa paluumatkalla
"Mitä?" Ava kysyi kun tuli eteiseen
"Kun Olli tulee kotiin, voisitko sanoo sille että laittaa pyykkikoneen päälle.." sanoin
"Miks et laita viestiä sille?" Ava kysyi
"No just siks, tekisit joskus niin kun pyydetään.." sanoin
"Fine.." Ava sanoi ja lähti huoneeseensa
Ava nähtävästi koetteli taas mun hermoja, Ollille tuo oli kuin enkeli, mut mulle tuo osotti mieltään. Ehkä siks koska olin biologinen isä ja Olli adoptio isä, mut isä kuitenkin.
Veeti istu jo rattaissa, avasin oven ja mentiin hissiin.
Ulkona paisto aurinko ja oli lämmin, lähdettiin kohti lähipuistoa. Työnsin rattaita ja höpötin samalla Veetin kanssa ja tuo vaan nauro.
"Oo sit varovainen rakas.." sanoin kun päästiin puistoon ja jäin penkille vahtimaan. Veeti oli kehityksessä vähän edellä ja se osasi jo kävellä pieniä pätkiä ilman tukea.
"Voi pieni, iskä auttaa.." sanoin ja nostin itkevän Veetin syliin, se oli kompastunu ja nyt koitin lohduttaa tuota.
Tiesin että sain katseita, tiesin että mut oli tunnistettu. En ollu pitkään aikaan välittäny turhasta huomiosta, suurin osa faneista ja ei faneista tiesi että ollaan yhdessä Ollin kanssa, osa ehkä tiesi lapsistakin.
Kotimatkalla Veeti lopulta nukahti rattaisiin, toivottavasti Ava oli tehny mitä olin pyytäny.
Olli:
Piti kiirettä hoitaa lasten asioita, varsinkin Veetin. Ei se ollu vielä pitkään asunu meillä, mutta tuntu omalta siitä huolimatta.
"Moi, tulin nyt.." huikkasin
"Iskä käski laittaa pyykkikoneen pyörimään, mä lähen kavereille.." Ava sanoi kun marssi eteiseen
"Et noissa vaatteissa, toiset housut.." sanoin
"Ai nyt sua sit kiinnostaa? Fine, vaihdan housut.." Ava sanoi
Ava oli alkanut koetella sekä mun että Aleksin hermoja, ehkä Veeti sotki sen unelman olla ainoa lapsi perheessä
"Joko voin mennä?" Ava yritti uudestaan
"Kymmeltä kotiin, ellei ennemminkin.." sanoin
"Joojoo, mä meen nyt.." kuului kun ovi kolahti, kävin laittamassa pyykkikoneen päälle ja jäin odottamaan Aleksia ja Veetiä.
"Moii.." kuului kun ovi kävi
"Mun rakkaat.." sanoin ja halasin Aleksia, Veeti nukku rattaissa.
"Mä vien tän parvekkeelle.." Aleksi sanoi ja vei rattaat parvekkeelle
"Jätä vähän auki että kuullaan jos on hätä.." sanoin
"Mites Ava?" Aleksi kysyi
"Kiukuttelee, mut päästin kaverilleen.." sanoin
"Ne pyykit?" Aleksi kysyi
"Pyörii.." vastasin
"No ees jotakin.." Aleksi sanoi ja huokaisi
"Se on se kuuluisa teini ikä.." sanoin
... ... ...
Semmonen alotus tälle jatkolle, erilainen mut silti ihan perus kirjotus <3
545 sanaa!
Mietin et missä kohtaa alan julkasta tätä, no tässä tää nyt sit on! Tää on kirjotettu sillon kun kirjotus vielä luisti ja ideat vaan tuli jostakin!
Seuraavan Jikon lopetus hyvässä vauhdissa, pari pikkujuttua ja se on julkasu valmis, tosin mennään tän kanssa eka ;)