/Dracon pov:/
Minä ja Harry ollaan seurusteltu nyt noin alle kuukausi.
Kaikki on mennyt hyvin lukuun ottamatta riitoja siitä kuinka paljon Harry ja Diggory ovat kahdestaan.
Harry ei paljoa puhu minulle käytävillä tai luokassa.
Ehkä hän vain tahtoo edelleen että meidän suhde pysyy salassa.
Kyllä hän minulle puhuu huoneessamme, mutta suurimmaksi osaksi sekin on vain kinastelua.
Kerroin Pansylle mun ja Harryn suhteesta.
Hän sanoi olevansa onnellinen minun puolesta mutta näytti vähän oudoksuvalta.
Olen huomannut kuinka Blaise pitää Harryä silmällä. Ja tuijottaa aina häntä murhaavasti kun hän on Diggoryn kanssa.
Se saa minut aina vihaiseksi ja surulliseksi kun näen Diggoryn kuljettamassa kättään Harryn harteille tai lantiolle. Tiedän että hän ei tahdo minun olevan Harryn kanssa, koska tiedän myös että hän tietää meidän suhteesta.
Minulla on ikävä Harryä sillä tavalla.
-
Kävelin ees taas minun ja Harryn huoneessa sänkyjen edessä.
Silmiäni polttaa. Olen itkenyt ne ihan turvoksiin.
Tahdon puhua Harrylle kuin normi ihminen. En kuin hullu. En niin kuin minun isä puhui äidilleni.
Huoneen ovi avautuu.
Kipitän nopeasti vessaan ja laitan oven lukkoon.
Tunnistan askeleiden kuuluvan Harrylle. Nyt olisi tilaisuus puhua hänelle mutta en tahdo hänen näkevän minua tällaisena.
Mitä minä ajattelen? Hän on minun poikaystävä. Mitä helvettiä?
Avaan vessan oven varoen kurkaten mitä hän tekee.
Hän istuu sängyn reunalla puhelin kädessä näyttäen väsyneeltä.
Hän hiukset ovat sekaisin kuin aina.
Kauluspaita ja suorat housut päällä. Hänen solmio ja kaapu olivat lattialla.
Kävelen ulos vessasta ja istun oman sängyn reunalle niin että olen vastapäätä Harryä.
Hän vain istuu siinä ja katsoo puhelintaan.
Tahdon sanoa jotain mutta tuntuu kuin en saisi sanoa mitään.
"Aijotko vain istua siinä ja tuijottaa?" Hän yhtäkkiä ärähtää.
"Ööm- Häh?" kysyn tyhmänä.
"Aijotko vain tuijottaa siinä typeränä?" hän kysyy.
"Siis... Kuulin mä mitä sä sanoit, mutta yllätyin vain. Ja en aijo.." sanon hiljaa.
Hän laskee puhelimensa viereensä. Laittaa kätensä nojaamaan polviin ja katsoo minua.
Tuo katse ei ole se mitä olen nähnyt lähi päivinä. Se on kiltti ja luotettava katse. Jos niin voi sanoa.
"No...Miks sä tuijotit mua?" hän kysyy matalalla äänellä.
Tunnen heikon kylmän väreen menevän minun selkärankaa pitkin.
Nyt ei saa sanoa mitään väärää.
"En mä tiedä." vastaan hiljaa katsoen lattiaa.
"Sano miksi." hän sanoo vihaisemmin.
"Enkö mä mun omaa poikaystävää saa katsoa?" kysyn ääni väristen.
En tiedä miksi mutta minua jotenkin pelottaa.
Hän nousee seisomaan ja kävelee minun luokse.
Sydämmeni hakkaa kovempaa rinnassani aina kun hän tulee lähemmäs.
Hän vain jäin seisomaan siihen ja katsoin minua. Varmaan sitä kuinka säälittävä minä olen.
"Katso mua." hän sanoo napakasti.
Kännyn katsomaan hän kyyneleet silmissä ja huuli väpättäen.
Hänen katse ei muutu hän vain katsoo terävästi minua silmiin.
"Sulla ei oo tarvetta pelätä mua. Sä voit katsoo mua mut älä niin kauan." Harry sanoo hiljaa kumartuen lähemmäs minua.
Hän laittaa viileän kätensä minun poskelle. Hänen peukalonsa likkuu hiljaa minun huulille.
Hän painaa minun alahuulta alas.
Minä vain katson häntä tuntien kyyneleen valuvan poskelle. Ei mua enää niin paljoa pelota se vain valui.
Nielaisen tyhjää.
"Miksi sä muuten itkit?" hän kysyi minulta.
En tahdo sanoa että hänen takia. Me varmaan alkaisimme siitä vain riitelemään. Joten parasta että valehtelen.
"Alko vain itkettää. En tiedä miksi." vastaan käänteän katseeni seinään.
Silmiä alkoi taas kirveltää. Kyyneleet. Kyyneleet taas pyrkivät silmiin.
"Draco, sä voit sanoa mulle." Harry sanoo istuessaan minun viereen.
En minä voi. Hän suuttuisi.
"Kyllä minä sen tiedän, mutta mua oikeasti alkoi vain itkettää. Okei?" sanon painaessani minun kynnet kämmeniini.
"Okei. Mutta muista että sä voit puhua mulle." hän sanoo tullen lehemmäs minun kasvoja.
Liikuin kauemmas hänestä.
Harryn katse muuttui vähän surulliseksi.
"Draco?" hän kysyi hiljaa.
"No?" sanon räpläten minun sormia.
Hän hengitti syvään ja laittoi hänen käden minun käden päälle.
"Välttelekkö sä mua?" hän kysyi vakavana.
Tuijotin vain meidän käsiä.
Hänen kosketus tuntui turvalliselta mutta samalla oudolta.
"Mun mielestä sä välttelet mua."
Nyt mä sanoin väärin 110%.
"Miten mä välttelen sua?"
"Sä et enää puhu mulle ja kun sä puhut niin sä huudat ja me riidellään ja me ei olla suudeltu melkeen kuukauteen." Sanoin nyt katsoessani häntä.
Silmät taas kostuneina ja huono tunne rinnassa.
"Anteeksi mä en tiedä mikä mulla on ollu. Mä oon tosi pahoillani. Anteeksi kun mä unohin mun oman p-poikaystävän tunteet."
miksi hän änkytti.
"Unohikko nä et mä oon sun poikaystävä?" kysyin häneltä entistä surullisempana.
"En. En missään nimessä. Minä vain-" katkaisin hänen lauseen melkein huutamalla.
"Sinä vain olet ollut Diggoryn kanssa." nyt kyyneleet valuivat silmistä.
"Draco älä aloita riitaa" Harry sanoi turhautuneen kuuloisena.
"Sä et vain tahdo kohdata sitä totuutta että- että sun kaveri pilaa sun suhteen." itkin hänelle.
"Hän ei pilaa meidän suhdetta!" Harry huusi minulle.
Nousin seisomaan hänen eteen ja tuijotin häntä. Ehkä noin millisekunnin hiljaisuus rikkoutui kun aloin taas huutamaan hänelle.
"Sinä vain puolustat häntä! Ymmärrän että hän on sinun ainoa kaveri mutta se ei oikeuta sua unohtamaan sun poikaystävää! Poikaystävää joka rakastaa sua, joka tahtoo olla sun kanssa ja joka vain tahtoo hänen poikaystävän!" huusin hänelle kyynelten virratessa minun poskilla ja kurkku karhiana.
Hän nousi seisomaan vihaisena ja samalla surullisena.
Hän näytti pelottavalle. Hän oli niin pitkä minuun verrattuna, niin valtava.
"Minä puolustan häntä, koska hän on minun kaveri JA minä rakastan myös sinua joten älä luule että minä en välittäisi sinusta!" Hän samalla tullen minua koko ajan vain lähemmäs ja lähemmäs.
En saanut sanoja suusta.
Hän rakastaa minua?
Harry tarttuu minä käsistä ja työntää minut seinää vasten.
"Veikö kissa kielen?" Hän kysyi matalalla äänellä joka teki minulle asioita ja hän tiesi sen.
Päästin vain pienen vinkaukselta vaikuttavan äänen.
"Pelottaako sua? Pelkäätkö sä mua?" hän virnisti ivallisesti.
"E-en" vinguin.
Tuntui kuin minulla ei olisi sisuskaluja vain perhosia.
Kihelmöivä tunne jota olin kaivannut vaelsi minun koko kehon läpi.
Hän nyt tarttui minun ranteista ja nosti minun kädet minun pään päälle ja piti minun ranteista kiinni yhdellä kädellä.
Kasvoni olivat kuumat siis aivan tulikuumat.
Hän tuli niin lähelle minua että hänen huulet hipoivat minun huulia.
"Älä punastele, Malfoy" hän nauroi minun huulia vasten ja irrotti otteensa minun ranteista.
Jäin seinää vasten tuijottaen häntä.
Hetken kuluttua en enää kestänyt.
Laitoin käteni nopeasti hänen poskille ja suorastaan paiskasin minun huulet hänen huuliin.
Hän suuteli heti takaisin.
Suudelma oli ahne ja sekava.
Jos joku näkisi se ei näyttäisi suudelmalta enemmän... En osaa edes selittää että miltä se näyttäisi.
Hän otti minun lantiosta kiinni ja käänsi meidät niin että minun selkä oli kohti sänkyä.
Kuljetin käsiäni kohti hänen takaraivoa siihen asti että minun sormet oli hänen korvien kohdalla.
Harry kaatoi meidät hänen sänkyyn mutta jatkoi suutelemista.
Nyt upotin sormeni hänen hiuksiin.
Harry painoi jo oman kovana olevan kalun minun kalua vasten.
Äänähdin ja juuri silloin Harry sai liutettua oman kielensä minun suuhun.
Suudelmasta tuli entistä ahneempi ja kuumempi.
Aloin avaamaan hänen kauluspaitansa nappeja.
Kun olin saanut ne auki laitoin käteni hänen rintakehälle.
Hän siirtyi suutelemaan ja puremaan minun kaulaa kunnes hän pääsi minun g-pisteen kohdalle.
Hän alkoi imeä siitä kuin hullu syö puuruo.
Voihkin hiljaa hänen korvaan koko ajan.
"Shh" Harry sihisi minun kaulaa vasten ja laittoi kätensä minun suun eteen. Hän alkoi vain imeä kovempaa.
Henkäilin hänen kättään vasten.
Mun kaulaan jää paha jälki....
-time-skip- (en jaksa kirjottaa aina make out paskaa)
Kävelen yöllä Harryn kanssa käytävällä. Emme saaneet unta joten tultiin tänne hiippailemaan.
Harry otti hänen oudon näykymättömyys viitan mukaan jos vaikka Voro tulisi vastaan.
"Mennäänkö ulos?" Harry kysyi kun oltiin melkein ulospääsyn kohdalla.
"Okei" sanoin ottaessani häntä kädestä kiinni.
Rakastin olla näin Harryn kanssa pitkästä aikaa. Mulla on ollut tätä ikävä.
Me mentiin ulos jossa oli aika pimeä mutta kyllä siellä vielä näki. Kuu valaisi sen verran että ei ollut ihan säkkipimeää.
Me vain käveltiin ja käveltiin täydessä hiljaisuudessa pitäen käsistä kiinni.
Oli hiljaista. Tosi hiljaista.
Päädyimme huispaus kentälle jota oltiin jo kunnostettu. Nyt siellä oli jo katsomo kunnossa muttä itse kenttä ja tornit olivat huonossa kunnossa.
Aina kun miettii sotaa minut valtaa pieni tai valtava ahdistava tunne. Tunne kuin joku katselisi minua koko ajan.
Menimme istumaan katsomoon luihuisten puolelle.
Se ei tuntunut samalta miltä ennen tuntui en tiedä miksi.
Harry varmaankin huomasi minun ahdistuneisuuden kun hän katsoi minua vakavasti.
"Draco? Mikä on? Onko kylmä? Mä voin antaa mun kaavun jos sulla on kylmä." Hän huolehti.
"Ei. Ei mulla ole kylmä. Mä vaan-... Äh ihan sama" sanoin katsoen kentälle päin.
"Sano mulle. Mikä.sulla.on." Hän sanoi pätkissä jotta sanat menisivät minulla mahdollisimman perille.
"No mä-" lauseeni jäi kesken kun Harryn puhelin soi.
Hän otti puhelimen taskustaan ja katsoi kuka soittaa.
Diggory
"Miksi se soittaa tähän aikaan?" kysyin vihaisena.
"En minä tiedä" Harry sanoi myös vähän vihaisen kuuloisena.
En kuullut mitä Diggory sanoi Harrylle mutta kuulin tietenkin mitä Harry sanoi.
/Harryn pov:/ Cedric Harry
Vastasin Cedricille.
Miksi ihmeessä hän soittaa tähän aikaan?
"Moi?"
"Hei, rakas. Sori ku mä soitan näin myöhää mut mun on pakko kysyy yks juttu."
"No, kysy pois."
"Mua häiritsi tänään kuinka surullinen tai poissaoleva sä olit niin mikä on?"
Mietin hetken mitä vastata.
Katsoin Dracoa ja hän näytti ärtyneeltä.
"Mulla oli vain niin ikävä Dracoa. Me ei oltu puhuttu hetkeen niin joo."
Katsoin taas Dracoa ja näin kuinka hän hymyili pienesti mutta ei katsonut takaisin.
"Aha"
"Niin. No, oliko muuta?"
"Öö joo oli. Olin myös kysymässä että tulisitko mun huoneeseen hetkeks mulla on tylsää."
"No, voin kai mä. Mutta en heti."
Tuntui jotenkin väärältä.
"No, kello on jo melkein yks yöllä nii jos aijot käyä nii nyt ois varmaan paras. Paitsi jos tahot nukkuu mun kanssa.?"
Hän sanoi tuon juuri sellaisella äänellä kuin hän vihjaisi jotain.
"Hmm, vai niin. Enpä ny tiiä. Tai sit huomenna?"
"Sekin käy- tai no ei käy ku mä lupasin mennä mun kavereitten kaa kirjastoo."
"No sit. Mä sanon Dracolle et mun pitää käyä siel."
"Ai sä oot Malfoyn kaa?"
"joo?"
"Okei, no tuu tänne yksin"
"Joo, mä tuun."
"Joo. Heippa, oot rakas."
"Heippa."
-
En voinut sanoa "niin säkin" tsik.
Laitoin puhelimen takaisin taskuun ja käännyin katsomaan Dracoa.
Hän katsoi minua takaidin kysyvällä ilmeellä.
"Minne sun pitää mennä?" hän kysyi.
"Cedricin huoneeseen. Sillä oli jotain asiaa." vastasin noustessani seisomaan.
Otin Dracoa kädestä kiinni ja autoin häntä nousemaan ylös.
"Sanoko mitä asiaa silla on?" Draco kysyi kun kävelimme kohti linnaa.
"Ei sanonu. Sano vaan että tärkeetä."
"Okei."
Hiljaisuus.
Me vain kävelimme ja olimme turvat kiinni. Emme edes pitäneet käsistä kiinni.
Kun saavuimme oleskeluhuoneeseen otin Dracoa kädestä kiinni.
"Anteeksi, Draco. Mä lupaan mä tuun nukkumaan sun viereen ja sä heräät mun vierestä mun halauksesta. Mä lupaan." Sanoin katsoen häntä syvälle silmiin.
"Ei se mitään. Tuu nukkumaan viereen. Sä voit herätä ennen mua vaikka se onkin harvinaista." hän sanoi naurahtaen söpöä nauruaan.
"Okei." vastasin ja suutelin nopeasti hänen huulia.
Ja lähdin kohti Cedricin ja jonkun Cedricin kaverin huonetta.
Kun olin ovella vedin syvään henkeä ja astuin huoneeseen. Laitoin oven kiinni perässäni.
"Moi, Harry" Kuului Cedricin ääni minun viereltä.
Käännyin katsomaan häntä ja olen varma että punastuin.
Hänellä oli päällään harmaat kollarit joiden alta pilkisti mustalla resorilla olevat boxerit.
Hänellä oli pyyhekuivat huikset ja minun antama ketjukoru.
"U-um moi." vastasin nopeasti kääntäen katseeni nopeasti lattiaan.
Kuulin hänen naurahtavan.
Hän käveli minun eteen ja otti minun leuasta kiinni jotta hän näkisi minun kasvot.
"Me ollaan ihan kahden. Okei?" hän kumartui lähemmäs ja kuiskasi minun korvaan matalalla äänellä. "Eli ei haittaa vaikka minä olen näin, vai mitä? Tai vaikka jos sinä olisit näin?"
Kylmät väreet vaelsi minun koko kehon.
Katsoin häntä silmiin.
"Sä olet noin. Mä en." sanoin napakasti.
Hän taas naurahti ja käveli sängylleen.
"Mä en varsinaisesti miettiny sua kun mä pukeuduin näin. Mä vaan tulin just suihkusta." hän sanoi katsoen minua.
"Sä tulit muutenki." sanoin virnistäen.
Cedricin silmät suurenivat kun sanoin noin.
"Tuhma." hän sanoi esittäen että loukkaantui.
"Niin mä oonki. Tosi tuhma." sanoin kävellen samalla hänen eteen.
Laitoin käteni hänen hiuksiin.
Hyh, ne on märät.
Liuotin käteni hänen takaraivolle ja vedin hellästi hänen hiuksia.
Hänen pää taipui taakse päin.
Hänen kasvot olivat suoraan minua kohti.
"Miks sä teet näin mulle?" kysyin häneltä tullen samalla lähemmäs.
"Ai miten?" hän kysyi hiljaa pysyen vain paikoillaan kuin koira.
"Näin että mä vaan teen sinulle tällaisia asioita ilman mitään selitystä."
"Koska sä oot tuhma? Tai sitten mä oon niin kuuma?" hän vastasi virnistäen viekkaasti.
"Se jälkimmäinen." sanoin ja suutelin hänen huulia.
Juuri kun hän suuteli minua takaisin hän vetäytyi pois.
"Tuo maku. Ei ole sun." hän tuli minua lähemmäs ja haistoi minun rintakehää. "Eikä myöskään tuo haju."
Hän tuijotti minua vihaisesti ja samalla kysyvästi.
Otin käteni pois hänen hiuksista ja kuivasin ne minun kaapuun.
"Kenen kanssa sä oot maannu?" Cedric kysyi vihaisena.
"En mä oo maannu. Mä vaan.. Mä vaan..." yritin sanoa mutta ei onnistunut hän oli niin vihainen niin mua pelotti että hän rajähtää.
Tänkö tunteen takia Dracokaan ei puhunut minulle?
Tyhmä, tyhmä Harry.
"Sano." hän sanoi nousten seisomaan minun eteen.
"Mä- Mä vaan tein fritsun Dracolle, okei!?" rääkäisin katsoen suoraan Cedrickiin.
"Ja?"
"Ja me pidettiin pieni make out sessio?" sanoin katsoen nyt häntä hyvin varovaisesti.
Hän ei näyttänyt enää vihaiselta. Hän näytti surulliselta ja pettyneeltä.
"Ymmärrän. Hän on myös sinun poikaystävä joten ymmärrän." hän sanoi istuen takaisin sängylle.
"Äläkä sano anteeksi, koska sun ei tarvitse." hän sanoi juuri silloin kun olin sanomassa anteeksi.
"Cedric, älä ole surullinen. Mä tahon myös tehdä niin sinun kanssa ja olen tehnyt. Monesti." Sanoin istuen hänen viereen.
Hän ei leppynyt.
"Ced."
Ei vastausta.
"Ced." laitoin nyt käteni hänen reidelle.
Hän kääntyi katsomaan minua katsoen nyt rest in bitch face naamalla.
"Tuo oli huono päätös sinulta, Potter." hän sanoi ennen kuin kaatoi minut sängylleen ja alkoi suutelemaan minun huulia ahneesti.
"Minä saan tuon ällöttävän Malfoyn maun sinun suusta" hän sanoi vasten minun huulia.
"Vai niin." sanoin hengähtämällä.
- (te saatte nyt enemmän harco make outtii lol. Ette nyt vaan jatkossa :D)
Cedric oli nukahtanut.
Minä laitoin paitaani kunnolla, koska Cedric oli ylimpiä nappeja availlut.
Tarkistin minun kaulan ja ristakehän että onko hän tehnyt mitään häpeällistä.
Nappasin kaapuni hänen sängyltä ja laitoin sen päälleni.
Tarkistin minun puhelimen ja Dracolta oli tullut yksi viesti.
"milloin sä tuuuuuuuuut???"
Suloista. Ajattelin kun laitoin puhelimeni takaisin taskuun.
Suutelin vielä Cedricin otsaa ja lähdin.
Kävelin minun ja Dracon huoneelle ja avasin oven.
Draco oli jo nukkumassa kun menin huoneeseen.
Laitoin oven hiljaa kiinni ja aloin ottamaan vaatteita pois jotta voisin itsekkin alkaa nukkumaan.
Kun sain vaatteet pois että minulla oli vain boxerit menin pesemään hampaat.
Kun pesin hampaita kuulin huoneesta askelia. Draco heräsi.
Hän käveli kohti vessaa ja avasi oven.
Hän näytti hyvin väsyneeltä.
Olin juuri silloin valmis ja sylkäisin vaahdon pois suustani.
"Miksi sä olet hereillä?" kysyin virutellessani hammasharjan.
"Mä heräsin. Sun askeliin." hän sanoi haukoitellen välissä.
"Anteeksi." sanoin ja kävelin hänen luo.
"Mennään nukkumaan."
"joo" hän vastasi taas haukoitellen.
Otin häntä kädestä ja kävelytin meidät hänen sängylle.
Hän meni ensin sinne makoilemaan tukien itseään pystyssä kyynärpäällään.
Menin hänen viereen makoilemaan ja nyt hänkin makoili.
Laitoin käteni hänen ymärille ja annoin hänelle tilaa tulla lähemmäs minua.
Hän laittoi päänsä minun rintakehälle ja jalan minun jalkojan päälle.
"Vihdoin sun vieressä" hän kuiskasi melkein jo nukkuessaan.
"Niin. Vihdoin" vastasin kun hän jo oli nukahtanut sikeään uneen.
Katsoin hetken häntä ja nukahdin sitten itsekkin.
Pitkästä aikaa taas kirjotin.
Kesäloma jo kohta loppuu. Itken.
Mulle tullee niin paska luokka. Niinku OIKEESTI.
Mutta ei mulla muuta. Baiiiiiiiiii!
2475 sanaa<3