/Dracon pov:/
Säikähdin kun kuulin yhden vessan loossin oven aukeavan.
Diggory tuli ulos vessasta ihan punaisena. Mikä tota vaivaa?
"Ai, Diggory.." huokaisin.
"Malfoy" hän tuhahtaa.
"Joo, minähän se. Mitä sä täällä? Vielä ihan punaisena." nauran makeasti.
"Se ei kuulu sulle" hän vastaa mennessään pesemään käsiään.
Tuijotin hänen hiuksia jotka olivat ihan sekaisin ja kaulaa joka oli mustelmilla.
"Nyt mä tiiän miks sä olit tuolla..." sanon mietteliäänä.
"No?" hän kysyy hiljaisesti.
"Sulla oli hauskaa seuraa.." vastaan virnistäen.
"Mistä sä- tiedät?" Hän kysyy kääntäen katseensa minua päin.
Nyökkäsin päätäni hänen kaulaa kohti ja hän näytti tajuavan asian.
"Kuka?" kysyn häneltä viekkaana
"Yks tyyppi jota sä et tiiä." hän vastaa vähän vihaisesti.
"Vai niin, ei tarvii suuttua" sanon nostaen käteni ilmaan vitsaillen.
Hän sammuttaa hanan ja laittoi hiuksiaan paremmin märillä käsillä.
Miten Harryn kaltainen henkilö voi olla jonkun noin tunarin ihmisen kaveri? Varmaan tuo on pakottanut minun Harryn siihen...
"Mitä sä tuijotat?" Hän kysyy häijysti.
"Sähän tiedät että Harry on sun kaveri säälistä." Sanon katsoen häntä vakasti.
"Täh?" Hän kysyy totisena.
"Niin että Harry ei taho olla sun kaveri." sanon pitäen naurua.
"Mistä sä tollasta oot kuullu?" Diggory kysyy vihaisena.
"Harryltä itseltään." sanon hymyillen.
Näen kuinka Diggoryn silmät vetistyvät ja ilme muuttuu vihaisemmaksi.
"Milloin muka?" Hän kysyy ääni väristen.
"Eilen. Hän sanoi suorastaan vihaavansa sinua." sanon melkein nauraen.
"Tuo ei ole totta." Hän sanoo kyynel vierien hänen poskeaan pitkin.
"Miks mä valehtelisin?" kysyn
"Koska.. Koska... Sä oot vaan turha kuollonsyöjä joka ei tuu koskaan tuntemaan sitä että joku välittäis susta." hän sanoo vihaisesti.
"Sä et just-" sanon murtuneesti.
"Voi kyllä mä just sanoin sen, koska kukaan muu ei tuu ikinä sanomaan sulle sitä." Hän vastaa vihaisesti.
"Mä en oo kuolonsyöjä..ja kuule tietäisitpä kuinka moni välittää musta." vastaan tuntien silmieni alkavan kirveltää kyynelistä.
Diggory naurahtaa ja nojaa vessan altaisiin.
"No jos joku on väittäny että ne välittää susta nii ne valehtelee ja paljon, koska sä oot kuolonsyöjä." hän sanoo virnistäen.
"En ole.." vingun vihan hakaten korvissani.
"Voi että..kerran kuolonsyöjä aina kuolonsyöjä." hän naurahtaa.
Kyynel valuu poskeani pitkin leualle ja putoaa siitä lattialle.
Käännyn nopeasti ja menen ovelle.
Katson nopeasti Diggoryä joka katsoo lattiaan hymyillen. Vihaan häntä.
Lähdin ulos vessasta laittaen oven kovaäänisesti kiinni.
Oppilaita alkoi lähteä ulos suurestasalista ja jotkut menivät vasta sinne.
Vielä hetki kunnes tunnit alkaisit, vain hetki...
/Harryn pov:/
Lähdin ulos loosista ja kävelin Cedrickiä kohti.
Kun saavuin hänen eteen tuijotin häntä suoraan sieluun.
"Kuinka sä kehtasit sanoa noin Dracolle?" kysyn häneltä rauhallisesti.
"Se ansaitsi sen." hän vastaa kääntyen katsomaan minua.
"Ei ansainnu. Se on aina vihannu olla kuolonsyöjä ja Malfoy, idiootti!" huusin hänelle.
"No, tietenki sua kiinnostaa puolustaa sitä, koska sähän oot vaan mun kanssa säälistä." hän sanoo seistessään suorana minun edessä.
Tunnen vihan joka huokuu hänenstä. Näen kuinka hänen silmät ovat hieman punaiset, hän on varmaan itkenyt.
"Mä en oo ikinä sanonu sille et mä en muka välittäis susta." sanon hänelle
"Miten mä voin uskoo sen?" Hän kysyy vihaisena.
"Miksi mä olisin lähteny sun perään kun sä lähdit suurestasalista? Miksi mä kysyin sulta että miks sä löit seinää? Miksi mä oon melkein aina joka ikinen päivä kysyny sulta että miten menee?
Koska mä välitän susta. Koska mä rakastan sua... Millon sä sen älyät?!" saarnaan hänelle tuntiessani silmien alkaa kirveltää ja näön sumentua.
Hän kääntää katseensa lattiaan. Hänen sormet puristuvat hänen kaavun hihan kankaaseen niin että hänen rystyset ovat valkoiset.
"Ja mä puolustan Dracoa, koska mä rakastan myös sitä...jos se sua haittaa niin anna mennä ja jätä mut, taas..." sanon hiljaa kyyneleiden valuessa silmistäni.
"Harry mä- mä oon pahoillani. Mun piti sanoa jotaki vastaan. Mä en tahtonu uskoa sitä mitä Malfoy sano. Ja mä en ikinä jättäis sua ton takia." Cedric sopertaa tullessaan askeleen lähemmäs minua.
"Sun pitää pyytää anteeks Dracolta itseltään.." sanon kääntäen katseeni seinään.
Hiljaisuus jossa kuulee vain hanasta tulevien pisaroiden äänet ja sydämmen raskaat sykkeet, on liian ahdistava.
En tahdo olla tässä tilanteessa. Tunnen vihan, surun ja pettymyksen inhottavan sekoituksen.
En tiedä miten olla. Pitäisikö lähteä vai jäädä huutamaan toiselle kurku suorana ja naama punaisena.
Veri kuohuu korvissa ja sydän hakkaa rinnassa.
Tahdon pois. En tästä tulanteesta vaan koko paikasta, maasta, planeetasta, universumista.
Miettiessäni asioita tunnen vahvat kädet jotka kietoutuvat hellästi ympärilleni. Hänen lämmin keho nojaa minun kehoa vasten. Hän painaa päänsä hiuksiini.
"Harry, rakas. Pyydän, älä itke" Cedric sanoo hiljaisesti ottaen minusta paremmin kiinni.
Käännyin katsomaan häntä. Näin vain hänen kaulan ja rintakehän.
Kiedon myös omat kädet hänen ympärille ja painoin kasvoni hänen kaulaan.
"Mä rakastan sua..." hän sanoo hiljaa hiuksieni seasta.
Sydämmeni syke hiljenee ja veren kohina laskee. Rentoudun häntä vasten.
Kuinka helppo mutta samalla vaikea lause voi saada toisen ihmisen hyvälle mielelle. Kukaan ei voi tietää.
"Mäki sua..." mumisen hänen kaulaa vasten.
Hän irrottautui halista ja katsoi nyt minua silmiin. Tuo katse hänen silmissä on jotain niin ihanaa. Se näyttää että se ihminen oikeasti välittää sinusta.
Hän yhdistää meidän huulet hennosti.
Suutelen häntä hitaasti takaisin.
Suudelma oli herkkä ja rakastava. Ei mitään intohimoista tai mitään märkää. Vain pelkkää rakkautta.
Rakastan suudella näin vaikka rakastankin myös paljon kiihkeämpiäkin suudelmia, rakastan myös näitä.
Vetäydyn pois suudelmasta ja katson häntä. Hän katsoo minua.
Hymyilen heikosti hänelle. Hän hymyilee takaisin.
"Mä yritän sanoo anteeks Malfoylle." Cedric sanoo.
"Okei" vastaan
"Paljon kello on?" kysyin hetken kuluttua.
Hän ottaa puhelimen taskustaan ja katsoo kelloa. Hänen silmät suurenevat ja katsoo minua järkyttyneesti.
"Enää viis minuuttii.." hän sanoo
"Ja mulla on sitä ennustusta. Se luokka on ihan vitun kaukana!" rääkäisen kovaa.
Otin Cedrickiä kädestä kiinni ja lähdimme juoksemaan kohti käytävää jossa neidän molempien luokat olisivat.
Kun piti erkaantua Cedric pysähtyi hengästyneenä ja katsoi minua. Minä katsoin häntä myös hengästyneenä.
Hän hipaisi peukalollaan minun kämmenselkää ja lähti juoksemaan luokkaansa.
Minäkin lähdin pinkomaan kohti ennustusta. Mitäköhän tästäkin tunnista tulee.
/Tunnin jälkeen/
No eihän se sen ihmeellisempää ollut. Minulle enustettiin teen puruista että tulen kuolemaan. Aina sama.
Seuraavaksi olisi yrttitietoa. Ihan kiva tunti. Vaikka siellä kuulee huutoa ja kiljuntaa mutta silti iha mukavaa.
Kävelin ulko-oville.
Onneksi ulkona on hyvä sää jotta voi hetken hengähtää kaiken draaman jälkeen.
Kun olin ulkona joku tökkäsi minua olkapäähän.
"Harry.." hiljainen ääni sanoi selkäni takaa.
Käännyin katsomaan kuka se oli ja näin platinanblondin Luna Lovegoodin jonka käsissä oli Quibbler.
"Aa, moi Luna" tervehdin tyttöä.
"Moi...minä en enempää häiritse sinulla on jo kiire. Tahdoin vain nähdä sinut" Luna sanoo hennolla äänellään.
"Joo, niin on. Jutellaan joskus toiste." huikkaan ennen kuin lähden linnan taakse jossa yrttitiedon luokka on.
Menin rakennuksen ovelle jossa jotkut oppilaat myös olivat.
Tunnistin yhden blondin muitten joukosta, Dracon.
Olen katkera hänelle koska hän meni valehtelemaan Cedricille ja aika pahasti.
Hänen takia minä ja Cedric riitelimme.
En tykkää riitelystä.
Tunsin nuo jäänsiniset silmät minussa. Hän katsoo minua.
Käännyin katsomaan häntä ja olin oikeassa. Hän katsoi minua.
Hän ei katkassut katsetta vaan katsoi vaikka kuinka hänen posket punastuisivat.
Hänen katse kävi välillä minun huulissa sitten taas silmissä. Yhdessä vaiheessa hänen katse kävi minun kaulassa. Silloin hänen silmissä välähti jotain ikään kuin hän olisi hämillään tai vihainen.
Laitoin käteni kaulalle ja tunsin vihlovan kivun yhdessä kohdassa.
Oi ei- Cedric oli tehnyt mulle ihan kunnon jäljen ja nyt Draco huomasi sen.
Juuri silloin luokan ovi aukesi ja Professori Verso päästi meidät sisään.
/Taas tunnin jälkeen/
Tunnilla minulla ja Dracolla tuli välillä katsekontakteja mutta vain muutama.
Lähdimme ulos luokasta.
Läksyksi tuli kasvattaa joku outo myrkkykasvi tai ainakin tarkkailla sitä.
Kävelin ulkona ja pidin kädessäni kasvia. Nyt olisi hypäri.
Menin linnaan sisälle jotta voisin viedä kasvin makuuhuoneeseen.
Olin huoneen ovella takaani kuului hengähdys. En katsonut kuka se oli vaan menin vain huoneeseen.
Takanani hengittäjä oli Draco joka oli myös tulossa huoneeseen.
Laitoin kasviani pöydälle ja vilkuilin Dracoa joka laittoi kirjoja laukkuunsa.
"Mitä sun kaulassa on?" hän kysyy yhtäkkisesti kun olin lähdössä jo huoneesta.
"Ku- kuinka niin?" kysyn typeränä. Tiedän mitä tarkoitti mutta tahdoin esittää syytöntä.
"Tuo mustelman näköinen jälki?" Hän sanoo kylmästi.
"Häh?" sanoin typerästi ja lähdin vessaan katsomaan jälkeä.
Siinähän se oli. Aivan fritsun näköinen...noh..fritsu.
"Mistä toi on tullu?" ihmettelin äänen esittäen tietämätöntä.
Draco tuli minun taakse ja tuijotti jälkeä peilin kautta.
"Se näyttää fritsulle.." Draco huokaisi ihmetellen.
"No sitä se ei kyllä ole, koska ethän sä ole tehnyt mitään jos ei lasketa sitä et sä valehtelit Cedricille joten niin.." sanoin ajattelemattomasti.
Dracon ilme muuttui järkyttyneeksi ja samalla surulliseksi.
"Mistä ton oot kuullu." hän kysyi katsoen nyt minua ihan kunnolla.
"No- Cedric kerto." tokaisin ärtyneesti.
"Ööm..." Draco katsoi lattiaa.
"Draco, miksi sä sanoit niin?" kysyin häneltä pettyneesti.
Hän pysyi hiljaa..
"Draco?" kysyin vielä uudestaan
Ei vastausta
"Draco?!" kysyin vielä kovemmalla äänellä.
"Koska mun oli pakko, okei! Koska mä en tahtonu et sä oot sen kanssa niin paljon!" Hän rääkäisi ääni väristen.
"Paljon? Koulua on ollu vasta pari päivää! Me alettiin seurustelee eilen. Mitä helvettiä Draco?!" huusin hänelle.
"No, mä..." hän sopertaa
"Niin sinä! Sinä melkeen pilasit mun ainoan kaverisuhteen, koska sinun mielestä mä olin liikaa hänen kanssa." huusin nyt vielä kovemmin.
Draco nyyhkäisee ja peittää kasvonsa käsillään.
"Mä- sanoin väärin mut- mutta se sa- sano mua kuolonsy- syöjäksi" Draco itkee kyyneleiden virratessa hänen poskiaan pitkin.
"Niin.." sanoin hiljaisesti.
"Mä tiedän että- että mä o- oon paska ihminen mutta- mä en ois- ois tahtonu olla- kuo- kuollonsyöjä missään vaiheessa" hän änkyttää.
Hän yrittää pyyhkiä kyyneliä mutta se ei auta niitä tulee aina vain lisää.
"Mä tiedän.. Cedric sano ihan vitun pahasti sulle niinku sä myös hänelle" huokaisen
Hän nyökkää nyyhkyttäessään.
Menin häntä lähemmäs. Laitoin käteni hänen kädelle joka oli hänen kasvoilla.
Hän vähän säpsähti hieman mutta katsoi sitten minua surullisesti.
"Draco...anteeks kun mä huusin sulle.." sanoin hänelle myös itse tuntien silmien alkaa kirveltää kyynelistä.
"Se- se on okei" hän änkyttää.
Kyynel vierähtää poskelleni kuullessani nuo sanat. Hän sanoi noin minulle vasta.
Otin hänen molemmat kädet käsiini ja katsoin häntä.
Hän katsoi käsiään jotka olivat tiukasti kiinni minun huomattavasti suuremmissa käsissä.
"Draco, katso mua." Sanon hiljaa.
Hän käänsi katseensa minuun.
Punaiset ja turvonneet silmät jotka olivat täynnä kyyneliä ja surua.
Hänen huulet värisivät ja olivat punaiset.
Otin toisella kädellä hänen molemmista kämmenistä kiinni ja toisen laitoin hänen märälle poskelle.
Pyyhin peukalolla kyyneliä hänen poskelta.
Nielaisin kuolan suustani ja nyyhkäisin seuraavat kyyneleet pois jotka pyrkivät poskille.
Hymyilin hennosti Dracolle joka katsoi minua edelleen surullisesti.
Meni lähemmäs häntä ja hipaisin hennosti huuliani hänen huulia vasten.
Katsoin kun hän sulki silmät ja minäkin suljin omani.
Suutelin hänen huulia vähän ahnaasti.
Hän hengähti hiljaa ja suuteli takaisin.
Hänen kyynelien kostuttamat posket osuivat omiini.
Irottauduin hetkeksi pois suudelmasta jotta saisin happea ja suutelin häntä uudestaan.
Suudelma oli hidas ja kostea. Meidän huulet menivät samaa tahtia.
Dracon hengitys oli nyt normaali ja tasainen. Ei enää katkeileva ja nopea niin kuin kun hän itki.
Hän vetäytyi suudelmasta ja katsoi minua silmiin.
"Mennään ulos, mulla on hypäri" hän sanoo hymyillen.
"Mullaki on ja mennään vaan" vastaan myös hymyillen.
Menimme makuuhuoneeseen ja otimme meidän laukut ja Draco otti hänen puhelimen. (Minulla oli jo oma taskussa)
Menimme oleskelu huoneeseen jossa oli muutama ihminen. Me käveltiin hieman erillään toisistamme jotta emme tuottaisi epäillystä.
Kun saavuimme ulos menimme tietenkin mustajärven rantaan suurelle kivelle.
Istuimme siinä jutellen ja pussaillen.
"Tsik, Harry sä oot pöljä." Draco valittaa kun nauran hänelle.
"Mitä toisena vuotena sun hiukset oli söpöt." Nauran silmät vetistyen.
"No muistatko sun neljännen vuoden hiukset." hän muistuttaa virnistäen.
"Hei, siitä ei puhuta." minun hymy ja nauru hyytyi kuin seinään.
Nyt oli Dracon vuoro nauraa.
Katsoin häntä hymyillen hän näytti niin söpöltä.
En ole varmaan ikinä kuullut kun hän nauraa ihan kunnolla.
Hän lopetti yhtäkkiä naurun kun huomasi minun katsovan häntä.
"En kai vaan satuttanut?" hän kysyi hennosti.
"Häh, e- et. Et suinkaan. Katsoin vain, koska sä näytit niin ihanalle..."
"Aijaa..." Draco sanoi vähän punastellen.
Nauroin vähän hänelle ja suutelin hänen pää lakea.
Vetäisin häntä vähän lähemmäs minua ja hiplasin hänen käsivartta.
Hän nojasi päänsä minun olalle ja päästi ulos syvän huokauksen.
Katsoin häntä ja silitin nyt hänen hiuksia.
Katsoin kuinka hän sulki silmät ja rentoutui minua vasten.
"Mä rakastan sua" kuiskasin hänen korvaan.
"Mäki sua" hän vastasi unisena.
Aww, kuinka ihana.
Puhelimeni värähti taskussani.
Otin sen käteeni ja näin että Cedric oli laittanut viestiä.
Menin katsomaan mitä hän laittanut.
Harryn ja Cedricin keskustelu
Harry
Cedric
"Moi! Mitä teet?"
"Oon ulkona. Kuinka nii?"
"Mietin vaan. Ikävä :("
"No enää kaks tuntii sit on lounas. Me voitais istuu mun tuvan pöydäs"
"Joo, käy"
"Heippa!"
"Moikka, rakas!"
____________________________________
"Kuka se oli?" Draco kysyy unissaan
"Öö, Luna" sanon nopeasti laittaessani puhelinta takaisin taskuun
"Kuka Luna" Hän kysyy nostaen päänsä.
"Luna Lovegood" sanon hymyille.
"Aa..." Draco sanoo samalla laittaen päänsä takaisin olalleni.
Hän paransi asentoaan änkeämällä ihan minuun kiinni.
Katsoin järvelle.
Saisin olla hetken Dracon vierellä ennen kuin alkaisi tunti.
Katsoin häntä. Hän näytti rauhalliselta ja onnelliselta.
Toivottavasti hän ei saa tietää mun ja Cedricin juttua.
Ainakaan hetkeen...en tahdo murtaa hänen sydäntä miljoonaan osaan...
Mä en tiedä miten mä aina onnistun tekee näistä osista näin dramaattisia. En tuu varmaa koskaan tietämään.
Mutta toivottavasti oli iha siedettävä osa ja joo ei mulla muuta.
Baiii!
2089 sanaa<3