Me oltiin lähdetty Joonaksen kanssa selvittämään Joelin olinpaikkaa, joka osoittautuikin heti alkuunsa helpoksi tehtäväksi kun miehen puhelin kuului olevan kiinni. Kai siltä oli taas akku loppu. Me ei siis saatu siihen yhteyttä eikä meistä kummallakaan ollut ajatustakaan siitä missä se olisi voinut edes olla.
Siihen lopputulokseen mä olin tullut et sen kämpiltä oli ehkä parasta aloittaa. Joonaksen veikkaus saattoi hyvinkin osua naulan kantaan, sillä Joel oli ollut melko erikoisessa mielentilassa kun mä sen viimeksi olin nähnyt. Ja meistä jokainen tiesi mikä oli Joelin tapa tehdä loppu vaivaantuneesta olotilasta. Silmät oli syytä pitää auki ettei mennyt ohi jos se sattui hoipertelemaan vastaan tai sammuneen ojan pohjalle...
Joonas oli soittanut jo meidän koko lähipiirin läpi, kysyäkseen tiesikö kukaan Joelista mitään mut kaikilta irtosi yhtä mitäänsanomaton vastaus.
Kunhan vain sillä olisi oikeasti asiat hyvin ja sen viesti olis ollut pelkkää humalaista sekoilua. Ensi kertaa ikinä mä oikeasti toivoin niin.
Sen säätökin oli vielä niin uusi tuttavuus et me ei oltu edes nähty sitä saati tutustua joten siltäkään ei voitu kysyä. Eihän me edes tiedetty sen nimeä!
Mitä lähemmäs me päästiin sen kämppää, sitä vakuuttuneempi mä siitä olin et kaikki ei olleet niin kuin olis kuulunut olla. Ja se pelotti mua hieman...
Tässä kohtaa hyvä uutinen oli se et Joonakselta löytyi vara-avain Joelin asuntoon. Meidän ei siis tarvinnut alkaa häiriköimään naapureita huutelemalla sen oven takana josko se vaikka suvaitsis tulla avaamaan..
Me astuttiin rappukäytävään ja kipitettiin kohti Joelin asuntoa. Mä jäin koputtelemaan sen ovelle sillä välin kun Joonas lähti hakemaan omasta kämpästään Joelin antamaa avainta. Mieluummin ehkä ensin kokeili hyvällä kun ryntäsi sisään vain lupia kyselemättä..
Yksi helvetin hutikuti tämäkin jos se ei ollut kotona. Vei vain turhaa aikaa sen etsinnöiltä.. hitto miten ärsyttävää!
Joonas katsoi mua odottavasti läväyttäen oman asuntonsa oven kiinni. Mä nyökkäsin ihan kuin oltais jotain suurempaakin etsintäoperaatiota oltu toteuttamassa. Timanttinen kyttäkaksikko Porko&Moilanen...
Se avasi oven ja oli astumassa juuri sisään kun joku sai mun mieleni muuttumaan. Yleensä Joel ei kääntynyt mun puoleen jos sillä oli jotain ongelmia joten nyt kyse saattoi olla jostain meidän kahden välillä tapahtuneesta. Siihen mä en halunnut sotkea Joonasta enää tämän enempää...
"Venaa tässä jooko. Mä käyn kattomassa" totesin hymyillen ja Joonas nyökkäsi. Se jäi ulkopuolelle odottelemaan kun mä astuin sisään.
Huhuilin Joelia eteisessä ja vedin ovea kiinni perässäni, vastausta saamatta. Yksi saatanan työmaa tämäkin... sillä miehellä oli parempi olla kaikki hyvin tai sitten joku sai kärsiä. En mä tiedä kuka ja millä perusteella mutta saipahan vain...
Mä menin peremmälle pimeään asuntoon ja jatkoin sen huhuilua. Sama kaava toistui ja seinät kaikui vain tyhjyyttään. Missä hitossa sä oikein olet?!
Makuuhuoneesta loisti hento valon kajastus jota kohti mä lähdin suuntaamaan. Sinnekö sä olit mennyt sammumaan..? Kerrankin se oli osannut suunnistaa humalassa sänkyyn! Ja vielä kaiken lisäksi omaansa! Ellei se ollut kuukahtanut lattialle.. ei vielä kannattanut tuulettaa.
Työnsin oven auki ja etsin katseellani asunnon haltijaa. Vaatteet lojui lattialla miten sattuu mut jätkää ei näkynyt missään. Olis sitä varmaan joskus kannattanut siivotakin.. ainakin ennen kuin joku näätä pesii sun likaisten vaatteiden sekaan..
Katsoin sängylle ja näin pilkahduksen vaaleista hiuksista, mykkyräisen peiton alta. Se sai hymyn mun huulille. Siellähän se eksynyt lammas oli. Täysin turvassa oman peittonsa alla.
"Joel" sanoin kysyvästi.
En mä vastausta odottanut mut kokeilinpahan nyt onneani. Jos se edes joskus olis ollut myötämielinen muakin kohtaan.
Käännyin lähteäkseni jotta Joonaskin pääsis tietoisuuteen siitä et karkuri oli löytynyt.
"Niko.." kuulin hiljaisen äänen ja sitä seuranneen peiton kahinan.
Mä käännyin sen suuntaan ja hymy mun huulilla hyytyi kun mä näin sen kalpeat kasvot. Ne ei olleet pelkästään kalpeat. Ne oli veriset ja pahasti ruhjeilla. Mutta se mikä vielä senkin ohi vei mun huomioni, oli sen vasen silmä. Joku oli lyönyt sitä.
***
Draama jatkuu :))