Oli keskiviikko. Minua harmitti, ettei James opettanut minua tänäänkin, koska tarvitsin juttuseuraa. Lisäksi olin pyytänyt häntä auttamaan muotinäytöksen järjestämisessä. Hän tiesi, että rakastin muotisuunnittelua ja vielä enemmän vaatteiden luomista, joten hän oli luvannut järjestää kaiken kuntoon viikonloppuun mennessä. Minun työkseni oli jäänyt ainoastaan mallien hankkiminen ja vaatteiden luominen alusta loppuun.
"Huomenta Ava. Näytätpä sinä virkeältä tänään", Isabella tervehti istuessaan viereeni Suuressa salissa.
"Tänään on hyvä päivä", vastasin ja hymyilin ystävälleni.
"Onko sinulla viikonlopuksi suunnitelmia? Ajattelimme toisten kanssa, että voisimme tehdä jotain kivaa yhdessä", Isabella uteli.
"Itseasiassa on. Siitä tulikin mieleen, oletko kiinnostunut mallin urasta?" kysyin.
Isabella katsoi minua selvästi yllättyneenä kysymyksestäni. Hän mietti hetken jotain ja nyökkäsi.
"Se on pienestä asti ollut unelma-ammattini, mutten tiedä olisiko minusta sellaiseksi. Suuri katsojamäärä saa minut hermostumaan", Isabella kertoi.
"Oikeasti? Mitä jos pidettäisiin viikonloppuna muotinäytös - ihan vain meidän kahden, Lilyn ja Alexandran kesken? Voisit kokeilla mallin elämää", ehdotin ja yritin kuulostaa siltä, ettei minulla ollut mitään suurempia suunnitelmia.
"Se voisi olla kivaa. Jos se käy tytöille, niin pidetään ihmeessä se muotinäytös", Isabella hymyili.
Hämmästyksekseni Lily ja Alexandra suostuivat heti ilman sen suurempia epäilyksiä. Nyt minulla olisi mallit. Enää pitäisi hoitaa asut ja esiintymispaikka.
"Täällähän te olette", Sirius virnisti Kelmien istuessa viereemme.
Katsoin automaattisesti Jamesia, joka viittoi kaiken olevan järjestämistä vaille valmista. Hämmästyin miten nopealiikkeinen hän oli. Nyt oli vasta keskiviikko. Nyökkäsin hymyillen ja käännyin sitten vieressäni istuvan Siriuksen puoleen.
"Oliko teillä jotain tärkeämpää asiaa?" kysyin ja Siriuksen kasvoille levisi ilkikurinen virne.
"Itseasiassa oli. Onko sinulla suunnitelmia viikonloppuna?" Sirius uteli ja minun olisi tehnyt mieli nauraa ääneen.
"On. Miten niin?" utelin.
Siriuksen ilme oli valahtanut aavistuksen verran kuullessaan, että minulla oli jo suunnitelmia. Nyt hän kuitenkin sai ilkikurisen katseensa takaisin ja katsoi minua virnistäen.
"Minulla olisi ollut tekemistä meille kahdelle", hän vastasi.
"Anteeksi Sirius, mutta minulla on jo muuta tekemistä, kuten sanoin. Ehkä joku toinen kerta", virnistin ja näin, että muita tyttöjä ja Kelmejä nauratti.
"Meidän pitää kiirehtiä, jos haluamme ehtiä tunnille. Professori McGarmiwa ei pidä siitä, että hänen tunnilleen tullaan myöhässä", Lily sanoi ja nousimme ylös.
Kelmit jäivät kuitenkin istumaan. Katsoimme tyttöjen kanssa heitä kysyvästi.
"Ettekö te tule?" ihmettelin.
Kelmit vilkaisivat toisiaan ja katsoivat sitten Lilyä. Tyttö ei aluksi tajunnut sitä, mutta nähdessään Kelmien katseet hän kohautti olkiaan.
"Tämän kerran, mutta Avan vuoksi", hän huokaisi.
Jamesin kasvoille syttyi innostunut virnistys, mutta hän ei sanonut mitään. Jättäydyimme molemmat viimeisiksi, koska meillä oli asiaa tosillemme.
"Missä tilanteessa järjestelyt ovat?" kysyin hiljaa.
"Kaikki on jo käytössä hoidettu. Saan kaiken lauantaihin mennessä valmiiksi", James lupasi.
"Entä vaatepuoli?" hän uteli.
"En ole aloittanut vielä, mutta ideoita kyllä riittää", vastasin ja katsoin Remusta, joka oli kääntynyt katsomaan meitä olkansa yli.
"Mitä te kuiskitte?" hän uteli katsoen meitä virnuillen.
"Salaisuuksia", virnistin ja harpoin parilla askeleella tyttöjen luokse.
"Tulisipa lauantai pian", huokaisin ja tytöt nyökkäsivät.
"Meillä tosin ei ole mitään todelliseen muotinäytökseen sopivia vaatteita, mutta tuskin se haittaa, jos me vain pidämme hauskaa", Lily huokaisi.
"Älkää huoliko. Minä järjestän kaiken", hymyilin.
Tytöt katsoivat minua kysyvästi, mutten kertonut sen enempää.
***
"Läksyksi tulee tehdä kolmen jalan pituinen aine siitä, miksi animaagien pitää rekisteröityä", McGarmiwa määräsi,
"Ja Black?" hän kutsui.
Sirius vilkaisi opettajaansa ensin hämmästyneenä, mutta käveli sitten naisen luokse. Olin jo lähdössä luokasta, kun McGarmiwan ääni keskeytti minut.
"Neiti Springfield, yksityinen oppituntisi on nyt. Jääkää tähän luokkaan", McGarmiwa sanoi, katsoi Siriusta varoittavasti ja lähti pois.
"Hetkinen...sinäkö muka opetat minua? Jamesin minä vielä ymmärrän, mutta sinua en", ihmettelin.
"Mitä? Opettaako Sarvihaarakin sinua? Tämäpä iloinen yllätys. Pitääkin kysyä häneltä miten eilinen oppitunti sujui. Hän vaikutti kummalliselta eilen - ja tänäänkin", Sirius virnisti.
"Hänellä on syynsä kummallisuuteen. Joko aloitetaan?" kysyin haluamatta keskustella mistään turhanpäiväisestä.
Sirius nyökkäsi ja taputti paikkaa vieressään. Istahdin tuolille ja katsoin Siriusta odottavasti.
"James opetti sinulle loitsuja, minä perehdytän sinut muodonmuutoksiin. Huomenna tulet varmaan opettelemaan pimeyden voimilta suojautumisen jaloa taitoa", hän kertoi.
Nyökkäsin ja kehotin Siriusta näyttämään ensimmäisen tehtäväni. Hän käski minua muuttamaan tulitikku neulaksi. Aluksi ajattelin, että loitsu olisi helppo, mutta ilmeisesti aliarvioin muodonmuutokset. Vaikka kuinka yritin, en saanut tulitikkua muuttumaan neulaksi. Huokaisin turhautuneena ja lepuutin kättäni.
"Tekniikassa on jotain vikaa. Näytä vielä kerran", Sirius pyysi ja huokaisin.
"Yritätkö tappaa käteni?" valitin.
"En, mutta haluan saada sen siihen kuntoon, että joudun viemään sinut sairaalasiipeen. Sitten sinun pitää palkita minut auttamisesta", Sirius virnisti ja minulla kesti hetki tajuta, että hän vitsaili.
"Kokeile nyt vain", Sirius pyysi ja tottelin mukisematta.
Olin vasta nostanut sauvani loitsua varten, kun Sirius tarttui minua kädestä ja pysäytti minut.
"Ei ei ei. Tuo menee väärin. Katso."
Katsoin, miten hän sulavasti muutti tulitikun neulaksi ja takaisin. Minua ärsytti, kun en osannut edes yhtä helpoimmista muodonmuutosloitsuista. Sirius teki samalla tavalla kuin James, eli opetti minulle kädestä pitäen, miten minun pitäisi toimia. Yllätyksekseni se toimi. Hetken kuluttua osasin muuttaa tulitikun neulaksi ja vieläpä takaisin. Siriuksen kanssa oli lähes yhtä helppoa kuin Jamesin kanssa. Minua häiritsi vain se, että aina kun Sirius ei neuvonut minua, hän tuijotti minua liiankin tiiviisti.
Tunnin loputtua olin oppinut tulitikun muuttamisen lisäksi kaksi muuta loitsua. En ollut uskonut, että taikominen olisi näin vaikeaa. Kun katselin tunneilla muiden loitsintaa, tiesin, että he olivat paljon minua edellä. Loitsiminen näytti niin helpolta, kun katsoi muiden tekemisiä. Minua harmitti, etteivät vanhempani kertoneet minulle noituudestani. Olisin voinut olla samalla tasolla muiden kanssa. Tunsin oloni petetyksi ja hylätyksi. Yritin turhaan pidätellä kyyneleitäni, koska en olisi halunnut itkeä Siriuksen edessä.
"Ava? Oletko kunnossa?" Sirius kysyi, mutten vastannut.
"Hei, teinkö jotain väärin?" Sirius kysyi huolestuneena ja siinä vaiheessa kohotin katseeni häneen.
Siriuksen kasvoilla oli todellakin huolestunut ilme. Tajusin, että olin tavallaan samanlainen kuin Lily. En ollut odottanut Siriuksen pystyvän tuollaiseen. Olin itsekin ennakkoluuloinen. Minua hävetti kamalasti ja päätin tästä lähtien olla arvioimatta muita pelkän ulkokuoren perusteella.
"Ava. Vastaa minulle", Sirius pyysi.
"Minä...se on ihan typerä juttu", mutisin nolona, mutta Sirius ei antanut asian olla.
"Kerro vain. Ei ole olemassa typeriä juttuja, jos ei lasketa meidän Kelmien toilailuja", Sirius virnisti sanan "Kelmi" kohdalla.
"Minua harmittaa se, että vanhempani pimittivät noituuden minulta", kuiskasin häveten itseäni.
"Älä ajattele heitä Ava. He tekivät väärin, mutta minä tiedän miksi", Sirius sanoi ja katsoin häntä hämmentyneenä.
"Perheesi kuului Kuolonsyöjiin", Sirius murahti.
"Mihin?" ihmettelin.
"Etkö sinä...ai niin. Unohdin. Kuolonsyöjät ovat pimeyden velhoista koostuva ryhmä. Heidän johtajansa on Voldemort, jonka päätavoite on tehdä kaikista alamaisiaan. Kuolonsyöjät eivät välitä siitä, mitä kenellekin tekevät Ava. He voivat kiduttaa, tappaa...", Sirius alkoi selittämään.
"Entä vanhempani? Mikseivät he sitten kertoneet minulle asiasta?" ihmettelin.
"Ava, olen kuullut sinusta aiemmin. Ennen kuin edes tulit tänne. En vain aluksi tiennyt, että se olit sinä. Minunkin vanhempani ovat Kuolonsyöjiä. Ovat aina olleet. Koko Blackin suku muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuuluu heihin. Erosin perheestäni pari vuotta sitten ja asun nykyään Jamesilla...", Siriuksen selitys jäi kesken, kun hän jäi miettimään jotain.
"Entä minä? Missä olet kuullut minusta?" kysyin ja Sirius hätkähti.
"Kuulin kerran pienempänä - olin silloin ehkä 12-vuotias - miten vanhempani puhuivat jostain Springfieldeistä ja siitä, miten nämä olivat paenneet maasta vuosia sitten. Äiti sanoi, että heillä oli minun ikäiseni lapsi, joka oli silloin vasta muutaman vuoden ikäinen. Kuulemma nämä Springfieldit, jotka olivat siis vanhempasi, olivat kääntyneet Voldemortia vastaan ja lähteneet sitten pakoon tätä", Sirius kertoi.
Kuuntelin tarinaa hämmentyneenä. Mikseivät he olleet kertoneet minulle mitään?
"Entä Miranda-täti? Onko hänkin kuolonsyöjä?" kysyin hiljaa.
"En tiedä. Kysy rehtori Dumbledorelta. Hän tietää yleensä kaiken", Sirius totesi ja ehdotti sitten, että lähtisimme syömään ennen päivän viimeisiä tunteja.
Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kohti Suurta salia, kunnes minun oli pakko kysyä Siriukselta yksi kysymys.
"Eikö sinulla - tarkoitan meillä - ollut joku tunti äsken, kun me harjoittelimme?"
Sirius pudisti päätään ja vastasi:
"Meillä oli hyppytunti, mutta ensiviikolla Rohkelikolla on tähän aikaan huispaustreenit, joten meidän pitää harjoitella myöhemmin."
"Mitä huispaus on?" kysyin, koska asia oli jo pidemmän aikaa häirinnyt minua.
Sirius katsoi minua tuskastuneena ja mutisi:
"Etkö sinä ole kuullut edes huispauksesta?"
Sitten hän alkoi selittämään mitä huispaus oli (ilmeisesti velhojen urheilua), sen sääntöjä ja kaikkea mahdollista, mitä pystyi keksimään. Kun pääsimme Suurelle salille asti, Sirius oli juuri kertomassa siitä, miten oli yhdissä harjoituksissa onnistunut lyömään Jamesia lyöjän mailallaan, minkä vuoksi James joutui sairaalasiipeen.
"Missä sinä olet ollut Anturajalka?" James kysyi tajuamatta aluksi, että minä seisoin Siriuksen vieressä.
"Viettämässä aikaa Avan kanssa", Sirius virnisti ja mulkaisin häntä.
Kelmit katsoivat meitä kysyvästi. Huokaisin ja pujahdin Suuren salin ovelle.
"Hän opetti minua tänään", ilmoitin ja lähdin sitten kävelemään ystäviäni kohti.
Lily, Alexandra ja Isabella olivat jo ehtineet aloittamaan lounaan, joten istuin heidän seuraansa ja keskityin ottamaan ruokaa.
"Miten tunti meni?" Isabella kysyi uteliaana ja odotti ilmeisesti minun kertovan, kuka minua tällä kertaa opetti.
"Ihan hyvin ottaen huomioon, että Sirius oli opettajanani", vastasin välinpitämättömästi.
Alexandralla meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun ja hän katsoi minua kuin tärähtänyttä.
"Black opetti sinua?" hän melkein huusi.
"Ole kiltti hiljempaa. Ei se ole niin ihmeellinen asia", yritin, mutta Alexandra ei antanut olla.
"Kuule, jos joku noin hyvännäköinen - ja samalla myös raivostuttava - poika tulee opettamaan sinua, syynä ei voi olla pelkästään opettamisen halu", hän paasasi.
"Toisin sanoen, Alexandra ei usko, että Black haluaa vain opettaa sinua. Totta puhuen olen samaa mieltä. Se poika suunnittelee jotain", Lily totesi.
"Käyttäkää edes etunimiä Kelmeistä, jos ette muuhun pysty. Ette te siihen kuole", tuhahdin ja nousin ylös.
"Istun ensi tunnilla poikien kanssa", ilmoitin ja syöksyin ulos Suuresta salista.
Minulle tuli ahdistunut olo aina, kun tytöt puhuivat Kelmeistä tuohon sävyyn, epäluuloisesti ja torjuvasti. Kelmit olivat yhtä lailla ystäviäni - ainakin omasta mielestäni - joten en kestänyt sitä, että tytöt haukkuivat heitä. En minä kestäisi sitäkään, jos Kelmit haukkuisivat tyttöjä. En tajunnut mikseivät nuo seitsemän voineet olla ystäviä, tai edes yrittää tulla toimeen keskenään.
"Ava odota!" kuulin Jamesin äänen ja pysähdyin odottamaan, että Kelmit tulisivat luokseni.
"Mitä nyt? Miksi lähdit niin nopeasti?" James kysyi huolestuneena.
"Minun piti...käydä ulkona ennen tuntia", valehtelin, koska minulla ei ollut aikomustakaan kertoa Kelmeille äskeisestä välikohtauksesta.
"Ava älä valehtele meille. Me nähdään kyllä, että jokin painaa mieltäsi", Remus huokaisi.
"No ehkä painaakin, mutta ei se välttämättä kuulu teille!" suutuin ja käännyin kannoillani rynnäten pois paikalta.
***
Astuin luokkaan ja etsin katseellani istumapaikkaa. En halunnut istua tyttöjen, enkä Kelmien viereen, joten istuin tyhjän pöydän ääreen. Tein katseellani selväksi, etten halunnut ketään seuraani, mutta siitä huolimatta jotkut istuivat pöydän ääreen. Kohotin ärtyneenä katseeni, mutta hätkähdin, kun huomasin keitä he olivat. Regulus, Bellarix, Narcissa ja Lucius. Vilkaisin ensin tyttöjä, sitten Kelmejä ja lopulta käänsin katseeni takaisin Luihuisiin.
"Liikut vääränlaisissa porukoissa Ava. Vanhempasi olivat Luihuisia ja lisäksi myöhemmin myös Kuolonsyöjiä. Et kai halua tuottaa heille pettymystä kääntymällä Pimeyden Lordia vastaan?" Bellarix aloitti silkkisellä äänellä.
Katsoin häntä kuin typerystä.
"Vanhempani kääntyivät Voldemortia vastaan, joten en usko, että heillä on mitään sitä vastaan, että oleskelen tällä paremmalla puolella", vastasin kylmästi.
Bellarix hätkähti, mutta veti sitten yhtä kylmän ilmeen kasvoilleen.
"Älä sano hänen nimeään!" hän sähisi.
"Voldemort!" ärähdin niin lujaa, että koko luokka säikähti sitä.
"Onko täällä jotain ongelmia?" professori Kuhnusarvio kysyi tullessaan paikalle.
"On professori. Nuo neljä eivät tee sitä, mitä käsketään", vastasin ja osoitin Luihuisia.
"Kymmenen pistettä pois Luihuiselta. Töihin siitä vätykset", Kuhnusarvio nuhteli ja Luihuiset alkoivat valmistaa päivän lientä mulkoillen minua vihaisesti.
Siis kaikki paitsi Regulus, joka näytti pelkästään huvittuneelta käytöksestäni. Mulkaisin häntä pahasti ja aloin suunnittelemaan vaatteita lauantain muotinäytöstä varten. Käytin koko tunnin piirrellessä huomauttaen aina välillä Luihuisille siitä, että he tekivät jotain väärin. En edes tajunnut sitä kunnolla ennen kuin Narcissa huomautti asiasta minulle.
"Luulin, ettet tiennyt vielä mitään liemistä", hän sanoi yllättyneenä ja huomasin muidenkin pöydän Luihuisten katsovan minua hämmentyneenä.
"Enhän minä tiedäkään", vastasin ihmetellen, miksi nuo neljä oikein tuijottivat minua.
"Jos et olisi neuvonut meitä, emme olisi saaneet täydellistä lientä aikaiseksi", Lucius huomautti ja vilkaisin heidän noidankattilaansa.
En tiennyt liemistä mitään - omasta mielestäni - mutta huomasin kyllä, että liemi oli tasaisen yönsinistä aivan kuin professori Kuhnusarvio oli kertonut sen pitävän olla.
"Mutta...", änkytin.
Bellatrix katsoi ensin muita Luihuisia ja loi sitten minuun katseen, jota en ollut odottanut. Hän hymyili ystävällisesti ja kysyi:
"Haluaisitko auttaa meitä toistekin? Voisit tulla meidän ryhmäämme."
Katsoin Luihuisia epäröiden. Mitä jos tämä olisi vain jokin juoni saada minut heidän puolelleen?
"Minä...mietin asiaa", sanoin lopulta.
Bellatrix nyökkäsi ja katsoi minua päästä varpaisiin.
"Kiva tyyli", hän sanoi ja lähti sitten hakemaan professori Kuhnusarvion katsomaan lientä.
"Tuo oli uutta. Bellatrix haluaa tutustua Rohkelikkoon", Lucius virnisti.
"Miten niin?" ihmettelin, koska eihän Bellatrix sellaista ollut sanonut.
"Bella ei yleensä puhu Rohkelikoille tuolla tavalla, jos ymmärrät mitä tarkoitan", Narcissa hymyili ja minusta tuntui, että Luihuiset voisivat jopa olla ystävällisiä.
"Sinä piirrät hyvin", Narcissa kehui ja osotitti piirrustuslehtiöni sivua, johon olin piirtänyt kuvia muotinäytöksen vaatteista.
"Kiitos", mutisin ja sulloin vihon laukkuuni.
Tunti päättyi ja olin jo lähdössä ulos luokasta, kun professori Kuhnusarvion ääni keskeytti minut.
"Neiti Springfield? Tulisitko käymään?" hän kutsui ja nielaisin.
Taisin olla vaikeuksissa. Kävelin hitaasti opettajan pöydän luokse ja katsoin opettajaani.
"Erinomaista. Neiti Black kertoi avustasi. Olet ilmeisesti luonnonlahjakkuus liemissä", professori Kuhnusarvio kehui ja punastuin.
"Kiitos. En tiennyt, että osaan jotain ilman opetusta", mutisin.
"Ensi tunnilla voit osallistua tuntiin samalla tavalla kuin muutkin. Huomaan, että pärjäät jo nyt paremmin kuin suurin osa täällä. Voit mennä", Kuhnusarvio sanoi ja pakenin paikalta.
Olin hämmentynyt siitä, että osasin jotain ilman, että minulle oli opetettu mitään. Vieläpä ilman, että itse tajusin asiaa aluksi. Luokan ulkopuolella minua odottivat tytöt ja Kelmit. Huokaisin ja katsoin heitä kysyvästi.
"Pari selvitettävää asiaa", Lily sanoi ja ehdotti, että menisimme ulos.
***
(2146 words)
Yllätykset taitavat olla jokapäiväinen asia Avan elämässä. Ensi luvussa Ava huomaa osaavansa jotain muutakin kuin liemien valmistusta. Mitä se on? Sen saatte tietää myöhemmin. :)