Kuutamo

Ensimmäinen täysikuu

Remus Lupin tuijotti tyhjyyteen. Normaalisti hän ei vajonnut transsiin professori Binnsin pitämillä taikuuden historian tunneilla niin kuin useimmat, mutta nyt hän oli kerta kaikkiaan liian väsynyt. Täysikuu nousisi taivaalle huomenna, ja Remus muuttuisi taas ihmissudeksi. Hirviö. Kerran kuussa. Remus oli ollut seitsemän, kun häntä purtiin. Hän ei ollut kuunellut isäänsä ja oli lähtenyt ulos, keskellä yötä. Ihmissusi oli ollut metsässä odottamassa, kun Remus oli juossut sinne riemuissaan siitä, että oli onnistunut kielloista huolimatta pääsemään ulos. Kun hänen isänsä oli ehtinyt paikalle, oli ollut liian myöhäistä.

"Läksyksi, kolme jalkaa pergamenttia ihmissusien vastaisista laeista, niiden hyödyistä ja haitoista", professori Binns narisi. Remus hätkähti ja alkoi pakata kamppeitaan.

"Miksi noin surkea ilme, Remus?" Sirius ja James ilmaantuivat hänen vierelleen laukut olalla.

Remus kohautti olkapäitään. "Väsyttää vain."

"Sinä se sitten olet aina väsynyt", Sirius huomautti. Peter liittyi ystäviensä mukaan seuraamaan keskustelua.

"No ei nyt aina," James sanoi mietteliäästi. "Ehkä... noin kerran kuussa, semmoinen ajanjakso kerrallaan." Remus irvisti päänsä sisällä. Hänen ystävänsä tunsivat hänet liian hyvin.

"Mitäs piditte tunnin aiheesta?" hän kysyi vaihtaakseen puheenaihetta.

"Mikä se oli?" Sirius kysyi uteliaana.

Remus vaivaantui hieman muistaessaan aiheen itsekkin.
"Öö, ihmissusien vastaiset lait."

"Ihmissusia", Sirius sanoi ja värähti. "Pahoja, verenhimoisia lapsensyöjiä." Siriuksen sanat satuttivat.
Mutta toisaalta, Remus muistutti itseään, Sirius ei tiennyt.
Eihän se mielipide siitä mihinkään muuttuisi, vastasi pieni ääni Remuksen takaraivossa.
Kylläpäs, hän saisi uuden näkökulman.

Remus keskeytti päänsisäisen taistelun ja sanoi:
"Ei kaikki ihmissudet ole pahoja."

"Ovatpas", Sirius vastasi itsepäisesti

"Sinulla on liian jyrkkä mielipide."

"Näh, Sirius ei pidä niistä vain, koska hänen perheensä suorastaan rakastaa ihmissusia, koska niistä on apua pimeyden velhoille", James sanoi.

"Enpäs", Sirius sanoi

"Kylläpäs."

"Enpäs."

"Kylläpäs!"

Remus pyöräytti silmiään. "Nyt pää kiinni, molemmat", hän sanoi turhautuneena.

"Minä en vihaa ihmissusia, vaan lähinnä pelkään", tähän asti hiljaa ollut Peter sanoi. Ei auttanut.

"Voitaisiin lähteä huomenna yöllä hiipparoimaan. Kartta ei ole vielä valmis, mutta voimme käyttää näkymättömyysviittaa", James sanoi heidän istuessaan vanhan tammen juurelle.

"Ei viitan alle mahdu kaikki", Sirius huomautti järkevästi. "Kaksi vain, tai ehkä kolme."

"Minä voin jäädä pois", Remus sanoi ahdistuneena ja rääkkäsi aivojaan yrittäessään keksiä hyvän tekosyyn.

"Miksi muka? Tulee jännempää jos ei olla kaikki viitan alla."

"No... minä en kuitenkaan pääse mukaan."

"Miksi muka? Kuka nyt on kuollut?" Remus käytti usein tekosyynään hautajaisia tai muuta vastaavaa, kun hän jotui täydenkuun aikaan kulkemaan tunnelia pitkin rääkyvään röttelöön.

"Öhmm, ei kukaan. Minun, tuota, äitini on sairas."

"Taas?" kysyi Peter.

"Ei hän kyllä laiturilla näyttänyt kovin huonovointiselta", James huomautti.