Mestariteos

Luku 1 - Alessandro

"Vaikkei suorittaisi lukiota kolmeen vuoteen, niin ei se tarkoita että on tyhmä. Haluan ottaa vain rennosti", Elena selitti pari vuotta nuoremmalle siskolleen aamiaispöydässä. "Olet vain katkera, kun et itse osaa irrotella", hän lisäsi. 

"Alat olemaan aika vihamielinen tämän asian suhteen", pikkusisko Nina mumisi. 

"Itse kritisoit minua jatkuvasti. Sinulle ei varmaan tekisi pahaa käydä niissä kotibileissä, joita se sinun kaveriporukkasi järjestää."

"En ota elämänneuvoja henkilöltä, joka reputti pitkän matikan ensimmäisen kurssin kahdesti", Nina sanoi kopeasti ja jätti keittiön. 

Elenalla oli ollut vasta pari päivää sitten ylioppilasjuhlat. He söivät vieläkin leipäkakkua aamiaiseksi ja jääkaappi oli täynnä ruisnappeja, jotka oli täytetty mitö herkullisimmilla täytteillä. Kun hän meni huoneeseensa, niin siellä oli kasapäin lahjakasseja ja kaikkea uutta. Suuressa maljakossa kukki useampi ruusu. Naulakosta riippui upouusi ylioppilaslakki. Elenalla olisi tasan viikko aikaa nauttia juhlien jättämästä ihanasta tunnelmasta. Hän oli nimittäin lähdössä matkalle Italiaan kavereidensa kanssa. He viipyisivät Roomassa tasan viikon. He olivat suunnitelleet matkalle kaikenlaista kivaa; nähtävyyksiin tutustumista, uusia ruokia, yöelämää... Loppujen lopuksi, he kolme olivat kaikki sinkkuja. 

"Italialaiset miehet on niin kuumia", Hanna kehui. He olivat juuri saapuneet hotelille, jossa heitä oli ollut vastassa nuorehko mies jonka valkoisen paidan läpi näkyi selkeät vatsalihakset. 

"Mikset tutustu häneen hieman paremmin", Olivia vinkkasi. 

"Kyllä mä vielä siihen tutustun. Onhan meillä koko viikko aikaa", Hanna huokaisi ja kaivoi matkalaukustaan uusia vaatteita. "Huh, täällä on niin kuuma!"

"Hei mitäs tehtäisiin? Aurinko laski juuri. Mitä jos mentäisiin syömään ja tutustuttaisiin tähän lähialueeseen hieman?" Elena ehdotti samalla, kun sovitti punaista kesämekkoa päälleen. 

"Joo, kuolen nälkään", Olivia sanoi. "Tässä lähellä taisi olla se pitsapaikka?"

"Mennään vaan sinne", Hanna nyökkäsi. 

Heidän hotelli oli ihan Vatikaanin vieressä. He kulkivat ravintolaan, joka oli lähellä muureja. Se oli kotoisa paikka, jossa pitsat olivat erikoisenmuotoisia, mutta hyviä. He tilasivat pitsat ja nauttivat paikan tunnelmallisuudesta (tämä ravintola on oikeasti olemassa ja se on hyvä, suosittelen). Vaikka oli jo myöhä, niin asiakkaita tuli sisään ja pian koko paikka oli täynnä. 

"Hei, pitäisikö ottaa vielä jälkiruokaa?" kysyi Oliviaa, jolla oli vielä hieman pitsaa jäljellä.

"En tiedä... " Elena mietti. Siinä samassa ravintolaan astui nuori mies, jonka seuralaisena oli kaksi muuta miestä. Mies pisti heti Elenan silmään. Ei siksi, että tämä oli ruma. Oikeastaan, hänellä oli hyvin ihastuttavat piirteet, komeat. Hänellä oli suora punaruskea tukka ja vaalea iho. Hänellä oli melko suuret silmät, joiden ruskean värin takana hehkui puhtaan kullan sävyinen kiille. Hänen vaaleanpunaisilla huulillaan kareili pieni hymy. "Ei, kun voidaan sittenkin ottaa! Otetaan joo!" Elena kiirehti sanomaan. 

"Okei?" Hanna kurtisti kulmiaan. 

Elena oli lukinnut omat silmänsä tuohon mieheen, joka nauroi kahden kaverinsa kanssa. Hienoa, Elena oli täällä vasta toista tuntia ja hän oli jo iskenyt silmänsä mieheen. Mutta ongelmana oli se, ettei hän koskaan uskaltanut tehdä aloitetta. 

"Elena, oletko ihan kunnossa?" Olivia kysyi ja lopetti vanukkaansa syömisen (se vanukas on tosi hyvää) ja tarkkaili kaveriaan. Hanna liittyi Oliviaan. Sitten he huomasivat, ketä hän tuijotti. 

"Onpa komea", Hanna kehui. "Mene puhumaan sille!"

"Mitä? Enkä varmaan! Se istuu kavereidensa kanssa, mitä minä muka sanoisin?" Elena pisti vastaan. 

"Elena, tällä matkalla sä nappaat ittelles kuuman italialaisen miehen. Me autetaan", Olivia hymyili. Elenan ystävät alkoivat pitää kovaa meteliä pienessä pöydässä ja pian mieskolmikkokin katsoi, mistä meteli oikein tuli. Elenan ja komean muukalaisen katseet kohtasivat hetkeksi. Elenan onnistui hymyillä tälle. Mies hymyili takaisin. Kiitos Hannalle ja Olivialle, he kaikki kuusi päätyivät kävelemään Rooman illassa. Selvisi, että tämän miehen nimi oli- 

"Alessandro", hän esitteli itsensä "Ja tässä on ystäväni Thomas ja Eric. He ovat Saksasta. Lupasin esitellä heille Roomaa", Alessandro kertoi. He kaikki tulivat hyvin toimeen. Hanna kyseli yli-innokkaasti kysymyksiä saksalaisesta kulttuurista ja Olivia roikkui jo Thomasin käsivarressa. 

He saapuivat pimeälle Pietarinkirkon aukiolle. Muutama vartija lymyili pylväiden takana ja joku jopa nukkui siellä. Kymmeniä turisteja liikkui aukiolla ottamassa kuvia ja ihailemassa. Pian he tekivät samaa. 

Elenalla meni hyvin Alessandron kanssa. Hänestä tuntui, että hänellä olisi mahdollisuuksia tähän mieheen. Alessandro katsoi noilla kuultavilla silmillään Elenaa. Hän ei ollut paljoa pidempi, kuin Elena, mutta pituusero oli silti huomattava. Alessandron kasvot olivat pian hyvin lähellä ja heidän nenät hipaisivat. 

Mitään sen suurempaa ei kuitenkaan tapahtunut. 

"Onko sinulla jo joku?" Elena kysyi huolestuneena. 

"Ajattelin kysä samaa. Ei ole", hän vastasi puoleensavetävällä korostuksellaan. 

"Ei minulla ole... Oikeastaan, minulla ei ole koskaan ollut mitään vakavaa", Elena myönsi punastellen. 

"Outoa, olethan sentään niin kaunis", Alessandro sanoi hiljaa. 

Heidän kasvonsa lähenivät taas. Toinen puoli Alessandron kasvoista oli kokonaan varjon peittämä, mutta silmä kiilui silti. Hän hymyili hieman. Näin läheltä Elena huomasi, kunka virheetön Alessandron iho oli. 

"Alessandro", Elena kuiskaa ja paijaa kädellään hänen sileää tukkaa. 

"Elena", hän kuiskaa takaisin. 

Elena sulkee silmänsä ensin ja pian Alessandron lämpimät huulet kohtaavat Elenan pehmeät huulet. Suudelma alkaa varoen. Alessandron kädet matkustelevat Elenan pienellä torsolla ja pysähtyvät alaselälle. Elena vetää Alessandroa lähemmäksi ja suudelma syvenee. Alessandron kieli hipaisee Elenan alahuulta ja suudelma muuttuu lähes intohimoiseksi. Aika tuntuu pysähtyvän ja turistien äänet vaimenevat. Kun heidän vartalonsa ovat tiukassa kosketuksessa, Elena tunsi halujensa heräävän eloon. Kun hänen rintansa painautuivat Alessandroa vasten, niin hän halusi enemmän. Hän aikoisi saada enemmän. 

He avasivat silmänsä hitaasti ja sillä hetkellä Elena tiesi, että haluaisi olla Alessandron kanssa. 

Alessandro katsoi rakastavaisesti kaunista naista edessään. Tällä leidillä ei ollut hajuakaan, mihin hän pistäisi itsensä.