Kaksosten tupla voima

Part.1 "Taas nähdään"

Amalian nk

Lähdettiin just Emilian kanssa ulos kiertämään rakasta koti kaupunkia Turkua. Ei varmaaan yllättä että törmättiin muutamaan kaveriin ja ihan joihinkin randomeihin jotka silti moikkas. Elämä on ollu tylsää muutamat viime päivät ja viikot kun oltiin vähän kipeitä ja tottakai eri aikoihin. Oisin varmaan huppänny meidän kämppän ikkunasta joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa jos ei oltais päästy tänään ulos. Kevät on hyvässä vauhdissa jo Turun seudulla ja varmaan muutenkin Suomessa. "Hei mihin te katositte KAHEKS VIIKOKS!" jaahas tais Robin löytää meidät. "No varmaan aasin peppuun" naurahdin saaden nuoren miehen hymyilemään entistä leveämmin jos se oli enää mahdollista. "Joo sinne me aina hävitään jos tulee ikävä seura kyllä kelpaa" nauroi kaksoseni normaaliin tapaansa. "No taidan jättää väliin" Robin naurahti itsekin nauroin kun hullu keskellä katua. "Älä nyt tukehdu nauruun sentää" Emilia huolestui kun en heti saanut henkeä kun lopetin nauramisen. "Joo en en kiva että huolehdit vanhuksesta" heitin ihan perus hauskan jutun. "Hahahahahaha" tekonaurua naurava ihminen jota kutsuin siskokseni kuitenkin piti vitsistäni. "Älkääs nyt olko noin mukavia toisillenne" Robin sanoi sarkastisesti.

Hello taas pitkästä aikaa.
Kirjottelin nyt inspiraation puuskassa. En sano että kirjotasin tätä ja muita kirjoja enää samalla tavalla aktiivisesti mutta ei keskittyä siihen nyt.

Halusin sanoa että ei oo hauskaa kun keskeytetään kirjotaminen. Kirjoitin nimitäin vaan 45 minutia-hetken ajatus tauot ja syömään käskeminen. En pidä mun ajatuksien häiritsemisestä. Mutta ehkä päästän teidät tekemään kaikes tyhmää ja 'erittäin tärkeää'. Moikka kuullaan tulevaisuudessa. XD mun pitkien sanojen addiktio ei oo hävinny minnekään😂😂🤣