Kovikseks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

25

"Mitä?" kysyin hiljaa katsellen toisen kauniita kasvoja.

Joona ei vastannut vaan laski kätensä mun olkapäälle. Vilkaisin hänen kättään ja siirsin sitten katseeni takaisin häneen. Joona virnisti ja varvisti hieman, jonka jälkeen hän nojautui mua vasten ja painoi huulensa omiani vasten. Olipas hän aika halukkaalla tuulella selvästi. Ei nimittäin tainnut riittää se koulussa tapahtunut.
Vastasin varovaiseen suudelmaan hellästi. Meidän huulet liikkuivat rauhallisesti toisiaan vasten.

"A-anton...", Joona huokaisi, kun hän perääntyi musta vähäsen. Avasin silmäni, tarkensin katseeni häneen. Kallistin päätäni kysyvästi.

"Mä tykkään susta", hän sanoi kohdaten täysin silmäni,
"Mä olin tosissani silloin, kun olin kännissä."

"Mä uskon sua", sanoin huulilleni nousten virneen,
"Mä uskon paremmin kuin hyvin."

"Mut mä tiiän ettet sä varmaankaan tykkää musta samallalailla..." kurtistin kulmiani,
"Mä todellakin tykkään susta yhtä paljon. Jopa enemmän."

Joona pudisteli päätään perääntyen yhä enemmä musta.

"Joona", murahdin madaltaen äänensävyäni. Huomasin hänen hieman säpsähtävän muttei hän taaskaan katsonut mua. Mikä ihme sillä oikein oli? Miten nopeasti hänen mielialansa vaihtelivat?

Otin askeleita häntä kohden ja laskin käteni pojan lantiolle. En antanut Joonalle enempää miettimisaikaa, kun nostinkin hänet syliini. Reaktiomaisena hän kietoi jalkansa mun lantion ympärille ja katsoi mua tällä kertaa hämmentyneenä. Virnistin ilkikurisesti. Mun ajatukset olivat menneet ihan uusiksi ja se sai mut enemmän kierroksille.
Lähdin kuljettamaan häntä takaisin makuuhuoneeseen ja laskin jätkän sängylle, jonka jälkeen syöksyin suutelemaan ahnaasti hänen huuliaan. Joona henkäisi huuliani vasten samalla, kun lukitsin hänet käsieni väliin. Virnistin samalla, kun painauduin häntä vasten ja siirryin suutelemaan blondin kaulaa. Joona ei sanonut mitään vaan voihki allani. Se oli todella kiihottavan kuuloista.

"A-anton!" Joona älähti ja kietoi kätensä mun selän päälle.

"No mitä enkeli?" kuiskasin kiusoittelevasti. Näykkäisin lyhyemmän herkkää kohtaa kaulasta.
"Ah!"

Joona puristi käsillään selkääni, mutten antanut sen haitata, vaikka vähän sattuikin. Kunhan vain päivänsäteellä olisi nautintoa. Liu'utin huuleni takaisin hänen huulilleen ja syvensin suudelmaa aikalailla.
Hetken päästä tunsin Joonan housuissa selvän kohouman. Virne pyrki kasvoilleni uudemman kerran ja irrouttauduin hieman vastahakoisesti blondin huulilta.

"Sullapa taitaa olla taas ongelmia", virnistin kiusoittelevasti.

"Sä sen aiheutit", Joona sanahti katsellen mua kauniilla ruskeavihreillä silmillään. Katsoin jätkää käsieni alla lumoutuneena. Oliko hän edes todellinen?

"En voi sille mitään jos oon vaa nii kuuma."

"Anton!" Joona huudahti läpsäisten mua käteen ja alkoi sitten hihittää. Hän peitti kasvonsa käsillään ja jatkoi sydämellistä nauruaan. Se oli korvilleni kuin hunajaa ja sai sydämeni läpättämään entistäkin nopeammin.

"Mähän vaan sanoin sun ajatukset ääneen!" naurahdin ja kierähdin sitten Joonan päältä hänen vierelleen. Käänsin hymyilevät kasvoni kattoa kohden.

"Anton muuten...", Joona kuiskasi hetken päästä.

"No sano pois", sanahdin.

"M-mä oon pahoillani jos sä jo haluisit... mut mä en oo koskaan... tota... tehnyt mitään sellasta..." blondin äänensävystä oli tullut taas epävarma. Käännyin häntä kohden samalla, kun huulilleni nousi lempeä hymy,
"Ei hätää Joona. Mä en ikinä pakottais sua mihinkään ja jaksan kyl oottaa sua."

"Mä oon sulle vaan hidaste..."

"No et todellakaan oo!" älähdin ja sain Joonan katseen itseeseeni. Hänen silmänsä olivat hieman laajentuneet ja huulet raollaan. Jätkä katsoi mua hämmentyneenä.

"Mä oikeasti tarkoitan sitä. Sä et ole mikään este eikä mua vois kiinnostaa vittuukaan seksi. Tai siis tottakai mä haluan, mut en tietenkää pakota sua mihinkään mitä sä et halua. Kuule enkeli, me mennään sun säännöillä ja tahdilla ja, kun sä olet valmis niin mä lupaan toteuttaa sun pienimmätkin toiveen."

Joona katsoi mua hämillään suoraan silmiin, mutta pikku hiljaa hänenkin kasvoille nousi ujo hymy. Hän ei sanonut mitään vaan tuli aivan kiinni muhun ja pujotti kätensä mun oman lomaan. Hän puristi yhdistettyjä käsiämme saaden munkin huulille nousemaan onnellisen hymyn. Laskin vapaan käteni hänen hiuksiinsa ja silittelin niitä hellästi.

"Anton sä olet ihan liian ihana. Mitä mä tekisinkään ilman sua?" Joona painautui mua vasten enemmän ja sulki silmänsä.

Mitä mä tekisin ilman sitä? Niinpä, en mitään. Se oli mun synkän elämän valon pilkahdus. Se toi mulle elämäniloa ja auttoi jaksamaan päivästä toiseen.

Jooten jooh, tällästä😋
Musta tuntuu et teen Joonasta jotenki tosi synkän :( En haluis pilata huonoilla kirjoitustaidoillani Joonuskan ihanaa luonetta😔
Mut toivon et saitte tästä ees jotakin irti...

Kiitos, kun luit!❤