Nothing without you

Taasko?

Kaunis vaalea kiharainen pikkutyttö istui isänsä vieressä ja kuunteli isänsä pianonsoittoa. Oli jouluaatto vuosi 1828. 

"Isi." Alice sanoi ja kurotti pieniä käsiään isäänsä kohti, sillä halusi istumaan isänsä syliin ja painelemaan pianon koskettimia. 

Nikolai nosti Alicea vyötäröltä ja asetti syliinsä istumaan. Alice kurotteli isänsä sylistä pianon koskettimia. Kävelin heidän luokseen ja istuin heidän viereensä. 

Alice oli niin isänsä tyttö. Hän rakasti isäänsä enemmän kuin minua. Alice oli isänsä silmäterä. 

Nikolai soitti pianolla joululauluja ja lauloin mukana. Alice istui isänsä sylissä ja taputti käsiään yhteen. 

Pian ovet avautuivat ja isoon tanssiais-saliin saapuivat kuningataräitini Victoria, sekä Nikolain sisko Alexandra. Alice halusi pois isänsä sylistä ja lähti juoksemaan vaappuen heitä kohti. Alice halusi äitini syliin ja äitini halasi tiukasti Alicea sylissään. Alice halusi pian halata myös Alexandraa. Alice tarttui Alexandran pitkiin vaaleisiin kiharoihin ja kikatti. 

Istuimme tanssisalissa oleville punaisille sametti sohville joiden keskellä kohosi kaunis koristeltu joulukuusi. Alice katsoi silmät suurina erivärisiä kimaltavia kuusenkoristeita. 

"Oletteko miettineet sisarusta Alicelle?" Alexandra kysyi hymyillen hyppyyttäen Alicea sylissään.

"Olen aina halunnut meille ison perheen." Nikolai vastasi siskolleen ja asetti kätensä vyötäisilleni. Hymyilin ja minulla oli onnellinen olo, koska kertoisin Nikolaille illalla yllätykseni

"Ehkä me silti vielä odotamme hetken ennen kuin hankimme seuraavan lapsen." Nikolai sanoi siskolleen ja petyin hieman mitäpä jos hän ei ilahtuisikaan yllätyksestäni. Veimme Alicen lastenhuoneeseen syömään lastenhoitajan kanssa. Alice ei olisi millään halunnut lähteä seurastamme. 

Me aikuiset menimme syömään ruoka-saliin. Ruokapöydälle oli aseteltu paljon eri ruokia. Muun muassa perunaa, Wellingtonin pihviä,fasaania, hanhea sekä ruusukaalia. Juttelimme tapahtumista ja siitä kuinka minulla oli paljon tehtäviä tehtävänä heti joulun jälkeen. Puhuimme myös Alexandran syntymäpäivästä joka olisi helmikuussa. Hän täyttäisi 18-vuotta. Alexandra asui nykyään Lontoossa, josta oli nopea puolentoista tunnin matka Windsoriin, jossa minä ja Nikolai asuimme. Alexandra asui Lontoon keskustassa Clarence Housessa. Clarence House oli äitini entinen koti, mutta äitini oli muuttanut pysyvästi Balmoralin linnaan Skotlantiin Cecilian luokse. Tökin ruusukaalia haarukallani ja näin kuinka Nikolai katsoi minua kysyvästi, sillä ruokahaluni ei ollut kovin suuri. Pöytään tuotiin myös jälkiruokia kuten; Joulu vanukasta, piparkakkuja ja Trifleä. Kun olimme syöneet maittavan jouluaterian lähdimme vielä hetkeksi viettämään iltaa oleskelu saliin. Nikolai soitti joululauluja pianolla ja me muut lauloimme. Lopulta äitini lähti ensimmäisenä nukkumaan, sillä ei enää jaksanut juhlia. Alexandra, Nikolai ja minä jäimme vielä juttelemaan ja viettämään hauskaa iltaa. 

Hetken päästä kun olimme juoneet brandyä ja laulaneet lisää joululauluja salin oveen koputettiin.

Paronitar seisoi ovella ja niiasi minulle syvään.

"Teidän kuninkaallinen korkeutenne prinsessa kutsuu teitä luokseen." Paronitar sanoi ja katsahdin Nikolaita. 

Yleensä Nikolai meni nukuttamaan Alicen, koska Alice tahtoi isänsä yleensä vierelleen. 

"Anteeksi, Alexandra minun pitää mennä katsomaan tilanne. Nikolai nähdään huoneessamme kohta." sanoin hyvästit Alexandralle ja suutelin Nikolaita kun lähdin tyttäremme huoneeseen.

Paronitar avasi minulle lastenhuoneen oven ja näin Alicen istumassa kehdossaan itkien.

Kävelin hänen luokseen ja nostin syliini. Hän katsoi minua itkuisilla sinisillä silmillään ja istuin alas tuolille ja tuuditin häntä sylissäni.

"Äiti." Alice sanoi ja painoi päänsä rintaani vasten. Alice harvoin osoitti mitään kiintymystä minuun, yleensä hän valitsi Nikolain meistä kahdesta. Toisaalta asiaan varmasti vaikutti se, että olin kuningatar ja minulla oli hyvin vähän aikaa Alicen kanssa ja Nikolai taas yleensä vietti aikaa vain Alicen kanssa. Olin todella onnellinen, että Alice edes tajusi, että olin hänen äitinsä välillä pelkäsin, että hän pitäisi lastenhoitajaa äitinään. Mutta juuri tällä hetkellä Alice halusi minut äitinsä luokseen. Tuuditin hänet uneen ja laskin takaisin kehtoon. Peittelin hänet ja suutelin häntä otsalle. Avasin ovet Alicen huoneesta jotka johtivat suoraan meidän huoneeseemme. Laitoin Alicen ovet hieman raolleen ja näin Nikolain istuvan sängyllämme. Hänellä oli jo yövaatteet päällä. Hän piti kädessään sanomalehteä. Hän kohotti katseensa kun riisuin punaisen mekon päältäni ja vaihdoin valkoiseen yömekkooni. Nousin sänkyyn ja istuin Nikolain viereen ja hän asetti kätensä vyötärölleni. 

"Oletko kunnossa?" hän kysyi minulta ja laski lehden peiton päälle.

"Miksi en olisi?" kysyin häneltä.

"Et syönyt paljoa illallisella?" Nikolai sanoi ja siirsi kätensä kiharoihini.

"Ruokahaluni ei ole kovin hyvä tällä hetkellä." sanoin hänelle ja halusin niin kovasti kertoa yllätykseni ja nähdä Nikolain reaktion.

"Minun pitää kertoa sinulle jotain." sanoin Nikolaille ja katsoin häntä silmiin.

"Mitä?" Nikolai kysyi ihmeissään ja katsoi minua ihmeissään.

"Odotan lasta." sanoin ja siirsin käteni vatsani päälle. 

"Taasko?" Nikolai kysyi ihmeissään ja pelkäsin, että hän suuttuisi tai olisi pettynyt.

Nyökkäsin hänelle myöntävästi ja hänen kasvoilleen syntyi suuri hymy. Hän nosti minut ylös sängyltä ja pyöritti ympäri ilmassa. Hän laski minut alas ja suuteli minua intohimoisesti huulilleni. Hän suuteli minua myös vatsaan ja katsoi minua suoraan sinisillä silmillään joista paistoi vilpitön ilo ja onni. 

"Rakastan sinua." sanoin kun makasimme vierekkäin sängyllä ja katsoimme toisiamme.

"Minäkin rakastan sinua, enkä voisi elää ilman sinua. En olisi mitään ilman sinua." Nikolai sanoi ja tarttui käteeni.

Hän oli minun elämäni, en pystynyt hengittämään ilman häntä. 

- My heart is, and always will be yours-  Jane Austen