Varjo

1. Havainto

Ilta hämärsi ulkona ja istuskelin keittiössä juttelemassa ystäväni Aliisan kanssa päivän tapahtumista videopuhelulla. Olimme käyneet kaupungilla syömässä ja shoppailemassa päivällä, ja takana oli mahtava, mutta myös fyysisesti uuvuttava päivä.

          Ilta oli alkanut aivan normaalisti ja oleskelin kotona. Katsoin ulos ikkunasta, kuinka ilta tummui edelleen. Aurinko oli jo laksenut. Aika vieri ja tunnelma oli jutellessamme mukava ja rento. Muistelimme myös ylä - aste aikoja, jolloin olimme tavanneet ja vähän kaikkea, mitä tuli mieleen, kunnes huomasin Aliisan katseessa jotakin omituista. Kysyin, miksi hänestä tuli niin vaisu ja tuijotteli koko ajan taakseni tietokoneeni ruudulla. Hän kysyi epävarmalla äänellä: "Ooksä yksin?" Vastasin myöntävästi, sillä asuinhan minä yksin eikä talouteeni kuulunut edes lemmikkejä. Odotin hänen jatkavan.
         Hän sanoi hieman ihmettelevällä äänellä: "Ihan ku mä oisin nähny sun takana liikuvan jotain..." Katsoin hieman hämilläni taakseni, mutta en nähnyt siellä mitään erikoista. Katsoin Aliisaa epäuskoisesti ja tuhahdin, pelotteliko hän vain minua. Katselin vielä muualle talooni, huomaamatta mitään ihmeellistä. Makuuhuone takanani ammotti tyhjyyttään, samoin eteinen ja olohuone, minne juuri ja juuri näin keittiön pöydästä.

         En uskonut Aliisaa. Luulin, että hän vain kuvitteli. Kun lopetimme videopuhelun, päätin mennä jo nukkumaan, sillä olin todella väsynyt. Laitoin valot pois ja suljin silmäni. Minulla oli kuitenkin hieman outo tunne, jonka takia en oikein saanut nukutuksi. Tuijottelin kattoa kuunvalossa, joka tuli raitoina sisään sälekaihtimieni välistä. Oliko Aliisa todella nähnyt takanani jotain? Hetken asiaa pohdittuani päädyin silti ajatukseen, ettei talossani oikeasti ollut ketään. Aliisalla on aina ollut vilkas mielikuvitus.

           Varmistuttuani asiasta tarkistin silti oven ja ikkunoiden tilanteen. Ne olivat lukossa.

          Käännyin kyljelleni ja suljin silmäni. Pian olin syvässä unessa.