Herään herätyskellon piipitykseen. Nousen ylös ja vedän päälleni valkoiset farkut ja valkoisen adidaksen T-paidan. Harjaan blondit hiukseni ja laitan ne nutturalle sen jälkeen meikkaan kevyesti. Lähden raahaamaan isoa matkalaukkua alakertaan. Melkein kaikki huonekaluni lähtivät jo meidän toisella omalla lentokoneella. Tänään lentäisimme itse hienommalla koneella New yorkiin. Olemme todella rikas perhe. Isäni omistaa amerikan lentokoneet. Mutta jotta töitä olisi helpompi tehdä muutamme Amerikkaan. Ennen lähtöä käymme vielä mummilla.
"Sieltähän minun tyttöseni tulee, tuleppas tänne Elviira minulla on sinulle lahja vielä ennen muuttoa", mummi sanoo. Kävelen mummin luokse halaan häntä ja katson sen jälkeen häntä kysyvästi. Mummi ojentaa minulle hienon valkoisen kellon. Otan oman mustan kelloni pois ja kokeilen sitä. Heti kun työnnän kellon käteeni se muotoutuu täydellisesti ranteeni ympärille. "Pidä siitä huolta ja turvassa, sillä tuo kello on kultaakin kalliimpi ja moni haluaa sen", mummi sanoo. Nyökkään pienesti ja siirryn kauemmaksi.
"Lentomme pitäisi nousta ilmaan tasan kello 10.23 jolloin meidän pitää olla koneessa tasan kello 10.03 jolloin olemme täsmällisesti aikataulussa", sanon kun kello on 9.53 ja olemme lentokentällä. Kävelemme yksityislentokoneitten odotus puolelle. Laitan kuulokkeet korville ja alan kuuntelemaan matkasoittolistaa.
"Hyvät matkustajat saavumme New yorkin lentokentälle hyvää päivänjatkoa kiitos". Se oli merkki minulle. Laitan kuulokkeet ja puhelimen pikkureppuun jonka heitän olalleni. Kävelen portaita pitkin jättimäiselle lentokentälle.
Joku opas johdattaa meidät sokkeloisen lentokentän läpi taksiin.
Avaan auton oven olemme rannalla ison rantatalon edessä. Juoksen heti sisään kaikki huonekalut ovat jo minulle varatun huoneen sisällä. "Mitä pidät?" isä kysyy. "Se on ihana", sanon samalla kun avaan parvekkeen oven josta aukeaa kaunis näköala. Loppu illan järjestelen huonettani ja saan sen jopa melkein valmiiksi. Vaivun tyytyväisenä uneen.
Eli tässä oli eka osa. Tekstiä parantavaa palautetta saa antaa. Eka osa oli ehkä vähän lyhyt, mutta välillä tulee pitempiä ja välillä lyhyempiä.
YOU ARE READING
Ajan vankina
Random"April?" sanon. "Niin?" "Selviänkö minä tästä?" kysyn. "Tietysti", hän vastaa. "Oletko valmis?" hän kysyy. Ääneni hiukan tärisee, kun vastaan "kyllä". Välillä tuntuu kuin aika pysähtyisi, tai kuin palaisit ajassa johonkin muistoon.15 vuotias tyttö...
