"Joo, joo, mä tulen, rauhoit-", sanon kiihtyneenä auringon porottaessa niskaani, kunnes kompastun ja seuraavaksi olenkin mahallani maassa. Kiroan ja nousen nopeasti ylös vain nähdäkseni kännykkäni pirstaleina edessäni. Perkele. Paras ystäväni ja samalla myös kämppikseni Miley on kutsunut vuokrataloomme ystäviään ja haluaa minun tapaavan heidät. En saanut edes tietää heidän nimiään, ties mitä julkkiksia sitten ovatkaan. Kolme näistä neljästä on kuulemma jo paikalla, yksi vielä matkalla, joten minun pitäisi tulla vauhdilla kotiin shoppailureissultani. Yritä nyt tässä sitten kävellä nopeasti korkokengillä varmaan sadan asteen helteessä ilman juotavaa kauppakasseja raahaten. San Franciscon kesä. Vaikka on ilta, kuumuutta riittää silti.
Ehdin kävellä vain parikymmentä metriä, kunnes eteeni pysähtyy kalliin näköinen auto. Ovi aukeaa ja ulos katsoo tummahiuksinen nuori mies. Pysähdyn ja jäädyn paikalleni suu auki.
"Olivia?"
Kiljaisen ja ryntään halaamaan miestä. Calum naurahtaa ja rutistaa minut itseään vasten. Seisomme siinä varmaan 5 minuuttia ennen kuin erkanemme.
"Mihinkäs oot matkalla?" Calum kysyy hymyillen.
"Muutaman kilometrin päähän mun ja mun kaverin vuokratalolle. Se on kutsunut sinne neljä jotain sen kaveria ja haluaa että mä tapaan heidät", kerron naurahtaen. Calumin ilme muuttuu sillä sekunnilla.
"Miley Smith?" tämä kysyy ja nyökkään hämmentyneenä. Calum palauttaa hymyn kasvoilleen ja halaa minua uudelleen.
"Tule ihmeessä kyydissä!" poika hihkaisee saaden minut hölmistymään entistä enemmän. Sitten päässäni syttyy lamppu ja hyvä etten ala kiljumaan innostuksesta.
"Onko muutkin siellä?" kysyn intoa puhkuen saaden vastaukseksi virnistyksen ja nyökkäyksen. Juoksen nopeasti toiselle puolelle autoa ja hyppään sisälle Calumin nauraessa.
Juttelemme koko lyhyen matkan käyden molempien kuulumiset nopeasti läpi. En olisi uskonut törmääväni poikiin tällä tavalla, mutta olen tapaamisesta enemmän kuin iloinen.
Pian pääsemmekin talomme pihaan ja nousemme ulos autosta. Lähden heti juoksemaan Calumin edellä sisälle. Heti taloon päästyäni potkin kengät jalasta ja lähden metsästämään vieraitamme, jotka löytyvät onneksi nopeasti olohuoneesta. Jäädyn taas paikalleni ja kyyneleet alkavat valua silmistäni. Vihdoinkin, vihdoinkin kahden vuoden jälkeen koko porukka on taas koossa. Siinä samassa Luke, Ashton ja Michael kääntyvät minuun päin ja kaikkien suut loksahtavat auki. Ryntään halaamaan kaikkia yksitellen. Lopulta muodostamme ryhmähalin, jonka jälkeen jäämme koomisesti paikallemme tarkastelemaan toisiamme. Pojat ovat muuttuneet paljon. Lukelle kasvaa parransänkeä ja hän näyttää vanhemmalta. Michael näyttää miehekkäämmältä ja hänen hiuksensa ovat jälleen eriväriset. Ashton kuitenkin näyttää kutakuinkin samalta.
Mietintäni keskeyttää rykäisy. Miley seisoo olohuoneen ovella ja tuijottaa kummastunut ilme kasvoillaan vuorotellen minua ja vieressään seisovaa Calumia. Lopulta hän huokaisee ja jättää katseensa minuun.
"Nyt saat kyllä luvan selittää, Liv", Miley sanoo käskevästi. Hymähdän ja pyydän kaikkia istumaan alas.
ESTÁS LEYENDO
San Francisco | Michael Clifford fanfiction in finnish
FanfictionI wanna get back to where we started, to the summer night You know, you know, you know, you know we got it right Yeah, I wanna get back to San Francisco, in the fire light You know, you know, you know, you know we had it right
