Only you can drag me down | Ziall fanfiction in Finnish

Luku 21

*Niallin näkökulma

Viileä merivesi tuntuu täydelliseltä kuumalla ihollani. Nauraen vedän Zaynin perässäni aaltoihin.

"Niall päästä irti mä hukun!" tummatukkainen kiljuu.

"Noh, onneksi tuo hengenpelastaja on aika hyvännäköinen", sanon pakottaen virneen huulilleni.

Zayn vilkaisee blondia naista punaisessa uimapuvussa. Nainen on kieltämättä hyvännäköinen, luultavasti iskisin hänet jos en olisi homo. Mutta Zaynin huulille nousee hymy kun hän katsoo naista, ja mustasukkaisuus iskee minuun jo ties monetta kertaa näiden kolmen päivän aikana. Tällä kertaa en vain jaksa sitä enää joten sukellan tummaan veteen niin pitkälle kuin keuhkoni jaksavat ja karistan Zaynin luotani. Helvetti, hän on minun kanssani! Vihaan tuota naista, miksi hänen aina täytyy olla siellä missä mekin? Eilenkin hän oli samaan aikaan keilaamassa, eikä Zayn saanut silmiään irti tytöstä.

"Mihin katosit?" Zayn kysyy saapuessaan vierelleni hiekalle ja käy kuivaamaan hiuksiaan pyyhkeellä.

Päätän olla vastaamatta ja laskeudun selälleni pyyhkeelleni.

"Olisin voinut saada suonenvedon tai jäädä jumiin johonkin kasviin ja sitten olisin melkein hukkunut ja minut olisi pitänyt pelastaa.."

Nousen raivoissani seisomaan ja nappan pyyhkeen käteeni. Zayn kohottaa yllättyneen katseensa minuun.

"Siitähän sinä olisit pitänyt", henkäisen ja juoksen polttavaa hiekkaa pitkin kohti mökkiämme.

*Louisin näkökulma

"Noh, mitähän me nyt keksitään. Koko talo tyhjänä", Harry virnuilee ja tökkää kylkeäni.

Nappaan pojan ranteesta kiinni ja vedän hänet kiinni itseeni. Nojaudun lähemmäs suudellakseni häntä, mutta Harry kääntää päätään niin että huuleni pääätyvät tämän poskelle. Tuhahdan ja yritän uudestaan suudella poikaa, mutta Harry väistyy taas virnuillen.

"Harry.." mumisen vaativasti.

Rakastan, kun Harry härnää minua, se on niin suloista, mutta nyt haluaisin vain suudella häntä.

Harry nauraa ja lähtee juoksemaan käytävää pitkin. Lähden pojan perään ja tavoitan hänet olohuoneessa, kaataen Harryn hellästi sohvalle. Nauraen Harry yrittää työntää minut kauemmas, mutta hänen epäonnekseen olen häntä vahvempi. Siirrän käteni pojan kyljille ja alan kutittaa.

"Louis! Louis lopeta mä kuolen!" Harry kiljuu ja yrittää kiemurrella otteestani.

Kutitan vieläkin kovempaa ja istun hajareisin poikaystäväni reisien päälle. 

"Okei, sä voitit LOPETA!" Harry huutaa vedet silmissä ja irrotan käteni pojasta.

"Kiitos", kuiskaan hymyillen. 

Harry vetää useamman kerran syvään henkeä rinta kohoillen voimakkaasti ja kietoo kätensä kaulaani.

"Mistä?" 

Pyöräytän pojalle silmiäni :

"Myönsit että voitin".

"Paska..."

Virnistän pojalle ja kuron huuliemme välimatkan umpeen, tällä kertaa onnistuen. Harry hymyilee vasten huuliani ja vetää minut makaamaan päälleen.

"No voi helvetti nyt! Onko pakko!" kuuluu yhtäkkiä ja vetäydyn hämilläni Harryn pehmeistä huulista.

Niall seisoo ovella naama raivosta punaisena. Huoli valtaa minut heti.

"Mikä on?" kysyn ja nousen sohvalta Harryn päältä ja kävelen veljeni luo.

Nostan käteni laskeakseni sen blondin olkapäälle, mutta tämä kavahtaa kauemmas huutaen:

"Älä vittu koske! Mulla on kaikki hyvin".

Joo, siltä näyttää. Hyvin valehdeltu Niall. Hän selkeästi huomaa sen itsekkin, koska läpsäisee itseään kädellä otsaan.

"Kertoisit, tiedät että puhuminen auttaa", anelen.

Niall antaa minulle pahoittelen hymyn ja kuiskaa:

"En....pysty. En nyt".

Vedän veljeni halaukseen. Kyllä hän kertoo myöhemmin. 

Silloin ovi käy ja Zayn saapuu hengästyneenä huoneeseen.

"Niall? Onko kaikki hyvin? Miksi lähdit niin yhtäk..."

"Mieti vittu sitä!" Niall huudahtaa.

Zayn kurtistaa hämmästyneenä kulmiaan vihaiselle pojalle. Hänellä ei selkeästi ole hajuakaan, miten on poikaystävänsä mielen pahoittanut. Mutta veljeni tuntien sen pitää olla vakavampaa sorttia, sillä hän ei vähästä suutu. Niall lähtee tömistelemään portaita ylös hänen ja Zaynin huoneeseen.

"Turha odottaa illalliselle, tai ylipäätään mihinkään!" hän ilmoittaa ja paiskaa oven turhan lujaa kiinni.

*Niallin näkökulma

Miksi, miksi kaikki menee päin vittua? Miksi en ole tarpeeksi Zaynille? Miksi sen helvetin kuuman hengenpelastan piti pilata tämä ihana loma jo heti alkuunsa? 

Kyynelet eivät ole kaukana, kun muistelen miten Zayn tuijotti sitä huoraa tänään rannalla, eilen keilahallilla ja rantakahvilassa, toissapäivänä ravintolassa... Hyvä ettei silmät tippuneet päästä, ja kuolaakin valui leualle ihan kiitettävästi.

En ole ikinä tarpeeksi. Aina joku pitää minut vain ettei olisi yksin ja antaa minun uskoa että rakastaa minua, mutta heti kun löytää paremman, jättää minut välittömästi. Tarkkaan muistellen, joka ikinen parisuhteeni on päättynyt juuri noin. Olen vain jokin helvetin korvike. Niin luultavasti tässäkin tapauksessa. Zayn löysi paremman ja jättää minut. Mutta minä todella, todella rakastan Zaynia. En pärjää ilman häntä. En ole mitään ilman häntä.

Kyynelet valuvat poskilleni sumentaen näköni ja kääriydyn syvemmälle peittojen alle.

Mikä helvetti minua vaivaa? Täällä itken pojan perään, joka ei rakasta minua. Onko säälittävämpää nähty.

Pyyhin kyynelet pois, vaikkakin se on täysin turhaa. Uudet kastelevat poskeni välittömästi. Huokaisten nousen sängystä ja heitän peitot nurkkaan. Avaan oven mahdollisimman vähin äänin ja hiippailen kylpyhuoneeseen. Kavahdan peilikuvaani. Punaiset turvonneet silmät, sekaiset likaiset hiukset, tärisevät huulet, punertavat kasvot. Näytän yhtä säälittävältä kuin olenkin. Miksi kukaan edes rakastaisi tällaista? 

Tärisevin käsin etsin käsiini Zaynin pienen sinisen pussukan ja tyhjennän sen sisällön lattialle. Istun kylmälle lattialle ja käyn tutkimaan tavaroita. Hammasharja, hammastahna, pinsetit....ei, särkylääke, kynsisakset....saa kelvata tällä kertaa. Ei täältä parempaakaan löydy