Kaunis Melankolia || Ruu & Joel Hokka

1. Mä näin unta.

Time skip pari pv
Ruu:

Kaikki tuntuu niin oudolle. Ihan kuin olisin palannut 15 vuotta ajassa taaksepäin mut vaan kaikki tapahtui ihan eritavalla. Niinkuin toinen universumi ja miks se uni tuntui niin todelta jos se ei sitä edes ollut. Niin helvetisti kysymyksiä eikä yhtään vastausta.

"Mitä sä mietit?" Joel kysyy auton ratista. Olimme siis matkalla kotiin sairaalasta.

"Se.. se on aika vaikee selittää" saan ulos suustani. En ymmärrä.

"Yritä" saan vastaukseksi. Hengitän syvään.

"Mä näin unta. Tai niinku se ei tuntunut unelta niinkuin öäh. Vittu ei täst tuu mitää" sanon turhautuneena ja tuijjotan vain ulos ikkunasta ohi meneviä maisemia.

"No aloita siitä mitä sä näit siinä unessa" blondi mies sanoo katse tiukasti tiessä. Mietin hetken.

"Siinä unessa mä en saanut keskenmenoa.. me saatiin terve tyttö. Sen nimi oli alva. Hän näytti ihan samalle kuin mä. Samat silmät ja hiukset. Sit öö me elettii perus ihanaa perhe arkee sit sä petit mua me erottii ja alva asu vuoroviikoin meiä luona. Alva löys kaverin noel sit paljastu et noelin iskä oli mun veli niklas. Se joka hulkui estonian mukana. Mun äitikin oli elossa. Tapasin ne. Sit siin tapahtu tosi paljon kaikkee ihan niinkuin mä oisin eläny sen koko 15 vuotta kunnes alva kuoli kun se jäi rekan alle kauppareissun aikana.. sit mä olin kalliolla rauhottuus kun aloin kuulla et joku kutsuu mua ja näin valoo sit mä niinku heräsin." Kerron lyhyesti kaiken minkä muistan. Outo tunne kulki kehoni läpi kun kerroin niklaksesta ja äidistni.

"Vähän outoo kyllä mut se oli vaan unta" joel sanoo lohduttaen ja laskee kätensä reiteni päälle. Kaikki tuntuu niin epätodelliselle etten edes osaa murehtia keskenmenoa.. pelottavaa. Saavumme kotimme pihaan. Sama talo mut vain '15 vuotta myöhemmin'. Aikaa ennen alvan syntymää. Meesuni on sen omassa värissä eikä sitä oo maalattu. Sisälle kävellessä siellä on tavaroita mitä olimme heittänyt pois tai jotka oli särkynyt. Olohuoneessa ei ollut enään terraariota. Alvan huone oli pienen lapsen huone miksi olimme sen sisustaneet vauvvaa varten jota nyt ei ollut. Kyyneleet vierii poskiani pitkin katsellessani huonetta.
Joel kietoo kätensä ympärilleni ja halaa minua. Ei kaikki voi olla vaan poissa....

------------------

Ja eka osa uutta kirjaaa🤪

Ideoita saa vapaasti heittää

Sanoja: 352