huojuu lasi pöydällä hutera,
ei siinä montaa tilkkaa enää jäljellä.
yksi,
kaksi,
kolme,
niin sinä juot,
ja tunnelman uudeksi luot.
punainen viini peittänyt on
läpinäkyvyyden lain,
vaikka tahtoni kuulemma
läpi sain.
huulesi koskettavat
lasin punertavaa reunaa,
kaipaatko edes minun seuraa?
tuo lasi,
imet siitä kaiken itseesi.
toistat jokaisen
virheesi,
muutat jokaisen elkeesi.
lasissa tilkka enää jäljellä.
sen sinä juot,
mutta pian pöytään jo uuden tuot
