▪︎ liian täydellistä ▪︎

Start from the beginning
                                    

Hissi vie minut kuudenteen kerrokseen, jossa studio on.
Ainiin, voi paska..

Eihän minulla tietenkään ole avaimia mukana!

Täytyy siis toivoa parasta ja koputtaa ovelle. Luojan kiitos, se avataan. Kun näen ovensuussa Nikon, annan itselleni luvan romahtaa.

Heittäydyn solistia vasten, kyyneleiden vuotaessa pitkin poskiani.

Niko on ymmärrettävästi tilanteesta säikähtänyt, mutta vetää minut sisälle studioon ja samantien ottaa vahvaan rutistukseen.
Tuo kuiskailee korvaani, "oon tässä, ei oo mitään hätää".

--

Pyyhin kyyneleitä hupparini hihaan, Nikon katsoessa minua myötätuntoisena.

"haluutko kertoa, mitä on tapahtunu?" Niko kysyy

"no.. ööh siis tää liittyy Eemiliin. oon jo melko pitkään aistinu, että sillä ei oo kaikki ihan hyvin. se on sulkeutunu, eikä puhu mulle asioistaan kuten ennen. se hädintuskin ees vastaa kun siltä kysyy kuulumisia.. *niiskaus*

Solisti nyökkäilee, odottaen minun jatkavan kertomusta. Samalla tuo silittää reittäni.

kävelin tänään aiemmin puistossa, selventääkseni mun ajatuksia. huomasin puistonpenkillä rakastuneen nuorenparin ja aattelin ensin, että söpöä. mutta kun tajusin, että Eemil imuttelee sitä naista.. *raskas huokaus* menin ihan shokkiin ja ryntäsin tänne" Kerron

"wou.. en ois kyllä uskonut Eemilistä" Niko sanoo yllättyneenä

"no rehellisesti sanottuna en edes aavistanu, et asiat ois tavallaan näin pahoin" Sanon

"eikä sun olisi edes tarvinnut, ei tollasta asiaa pysty kovin usein aavistamaan. niin ikävää, että jouduit todistaan sitä tilannetta" Niko sanoo

"mitä mun pitäis nyt tehdä?"
Kysyn

"ehkä etäisyys tekis hyvää nyt tässä tilanteessa" Niko sanoo

"no mutta me asutaan saman katon alla. taivasalleko mun pitää mennä?" Kysyn hämmentyneenä

"hölmö. tuut mun luo vaikka pariksi-kolmeksi päiväksi"
Niko hymähtää

"mä arvostan sua, mutta enhän mä nyt voi-

"höpöhöpö. tottakai voit tulla, mun ovi on aina auki jokaiselle teistä" Niko keskeyttää

"no hyvä on, mä tulen sun luokse. mutta pitää ensin hakea tavaroita kotoa" Hymähdän

--

Viikot kuluvat...

Katson viimeistä kertaa Eemiliä syvälle tuon harmaisiin silmiin.

"kiitos kaikesta, vaikka ootki tollanen kusipää" Totean kylmästi

Miehen katse painautuu alaspäin. Hän ei vastaa mitään, pystyn ainoastaan näkemään kyyneleiden valuvan pitkin hänen poskia.

Nousen ruokapöydän äärestä, jättäen hänet yksin. Ryntään äkkiä asunnosta pois, ei täällä kestä olla yhtään enempää..

Hississä painaudun seinää vasten, samalla hakien nappia ykköskerrokseen. Katson itseäni peilistä. Näen kyyneleiden valuvan takin kaulukseen.

Luojan kiitos Niko odottaa minua pihalla..

--

Istahdan Nikon autoon ja huokaisen syvään, purskahtaen itkuun.

"hei.."
Niko sanoo myötätuntoisena

Tuo kietoo kätensä olkapäilleni, sillä autossa on hieman hankala halata.

"se on ohi nyt"
Kuiskaan

Niko nyökkää, painaen suukon otsalleni.

"kaikki järjestyy"
Tuo lohduttaa

"kiitos, että oot ollut mun tukena kokoajan" Sanon

"tottakai. oot mun ystävä ja ystävistä huolehditaan aina" Niko hymähtää

Hetken hiljaisuuden jälkeen,
Niko peruuttaa auton pihasta. Tarvitsen todella tuulettaa päätäni nyt, joten menemme bisselle.

Elämä jatkuu, mutta otetaan ne kaljat eka!

-
sanat: 805

moikka!! vihdoin sain uutta one shottia ulos 🫶🏻

poistin umk- one shotin, koska ei riittänyt motivaatio siihen.

kivaa viikonloppua 💖🧸

𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 | 𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 Where stories live. Discover now