Joel
Olin aina nähnyt Eveliinan kovin pinnallisena. Ajattelin häntä vain Porkon pissismäisenä siskona, joka ei tulisi ikinä ymmärtämään tunteiden ja kivun merkitystä. Välillä pohdinkin, miten nuo kaksi olivat voineet tulla samoista vanhemmista. Toisen elämä täyttyi pelkistä vastoinkäymisistä ja kamppailuista, kun toinen vieressä vain tuijotti peiliin ja mietti muiden mielipiteitä.
Olin tuntenut tytön pidempäänkin kuin pitkään, mutten ollut koskaan osannut arvostaa tämän seuraa. Sen sijaan enneminkin välttelin sitä. En halunnut tietenkään tuottaa Eveliinalle huonoa oloa, mutta en silti vaivautunut leikkimään kilttiä pyhimystäkään. Olin aina rehellinen tunteistani, joten näytin sen kyllä, jos Eveliina kävi hermoilleni.
Saatoin toki hieman kannustaa Eveliinan negatiivisa tuntemuksia itseäni kohtaan, mutta silti hän teki itse valintansa vittuilla takaisin. Jos multa oltaisiin kysytty, Eveliina olisi jäänyt jokaiselta reissulta pois ja pysynyt kotikaupungissaan, eikä kipittänyt Helsinkiin Joonaksen perässä kuin mikäkin koiranpentu. Mutta multa ei kysytty, eikä pitäisikään, hänhän oli Porkon sisko eikä mun. Tyttöä raahattiin mukana kaikkialla, koska hän oli Joonakselle tärkeä tukihenkilö, mutta multa ei koskaan voitu odottaa sivistynyttä käytöstä tuota kohtaan. Välillä mä jopa häpesin sitä, miten Eveliinaa kohtelin, mutta meidän sotaisista väleistämme oli jo muodostunut jonkinlainen oletusarvo koko porukalle, joten en viitsinyt panostaa ystävällisyyteen enää siinä vaiheessa. Enhän mä mikään pyhimys kuitenkaan ollut.
--
Eveliina
Pääsin vihdoin kauan odotetulle kesälomalle. Eihän se ollut kuin vain pari viikkoa, mutta pitkän ja uuvuttavan työputken jälkeen se tuntui kuin ikuisuudelta. Olin luvannut nähdä Joonasta lomallani, joten jouduin henkisesti varautumaan myös hänen masentavan turhauttaviin kavereihinsa. Eivät he oikeastaan kaikki olleet sellaisia, eikä edes suurin osa. Rehellisesti ei muutamakaan, vain yksi. En koskaan täysin ymmärtänyt, mistä meidän tapa räyhätä keskenämme edes lähti alunperin. Enhän mä edes tuntenut Joelia sen tarkemmin, joten ei kai mulla olisi pitänyt olla mitään syytä vihata häntä. Mies vain kävi hermoilleni hänen sarkastisilla kommenteillaan ja loukkaavilla vitseillään, joita hän jatkuvasti mua kohtaan tykitti. Annoin tietenkin aina samalla mitalla takaisin.
Istuin tummanharmaalla samettisella sohvallani ahtaan yksiöni ainoassa huoneessa viimeistelemässä viimeisiäkin raportteja pomolleni ennen lomani alkua. Oleskelin vielä yövaatteissani ja siemailin rauhassa aamukahvejani tietäen, että pian pääsisin rentoutumaan. En malttanut odottaa, että voisin heittää menneiden projektien tilastotiedot paperisilppuriin, eivätkä ne enää koskaan näyttäytyisi edessäni.
Lopulta tämäkin illuusio onnelisen elämän mahdollisuudesta murskautui miljoooniksi säpäleiksi puhelimeni soidessa. Huokaisin syvään ja noukin luurin sotkuiselta sohvapöydältäni.
"Moi, oon just hoitamassa vikoja raportteja loppuun." ilmoitin pomolleni vastatessani puhelimeen.
"No moi, Eveliina. Nyt tuli hei vähän muutoksia suunnitelmiin.." pomoni Anni aloitti.
"Aa, okei. Tarvitaanks näitä raportteja kuintenki vai jätänkö nää vaan tähän?" kysyin, kun ajatukseni harhailivat edelleen hiukan muissa maailmoissa.
"Ei, niitä ei tarvita.. Oikeestaan, tilanne on nyt se, että meidän tuotteiden kysyntä on nyt viimeaikoina laskenut niin paljon, että me joudutaan alottamaan laajat irtisanomiset resurssien puutteen takia." uutiset kuuluivat puhelimestani Annin masentavalla monotonisella äänellä.
"Ai.. Tuleeks näitä irtisanomisia oleen paljonkin?" kysyin ällistyneenä.
"Eveliina, valitettavasti mulle on annettu ylemmältä taholta tehtävä irtisanoa sut meidän firmasta." Anni töksäytti shokeeraavan tiedotteen täysin varautumattomien korvieni kuultavaksi.
Mitä? Eihän tää voinut olla totta.
"Mä oon tosi pahoillani, Eveliina." pomoni jatkoi.
En löytänyt herätystä painajaisestani, olin todellisesti saamassa potkut työpaikaltani. Mitä helvettiä mä nyt tekisin? Miten mä saisin vuokran maksettua?
--
Joel
Työnsin ruostuneen avaimen treeniksen oven lukkoon ja käänsin rannettani niin, että ovi aukesi. Raivasin tieni porukan kenkäsotkun läpi sisälle ja aloin purkamaan rankkoja kantamuksiani (lavallinen redbullia). Päästessäni muiden jätkien luo yleiseen tilaan, Niko riensi heti naamalleni hyssyttelemään, vaikken ollut sanaakaan vielä saanut suustani. Sain pian ymmärtää, että Porkolla oli nurkan takana jokin tärkeä puhelu meneillään, joten koko rakennuksen täytyi suurinpiirtein keskeyttää hengittäminenkin, ettei syntyisi liikaa melua.
Viimein hengitys/puhe/mikä-tahansa-melua-tuottava -lakko tuli päätökseensä Porkon laahustaessa seuraamme sohvien luo.
"No mitäs bisneksiä herralla oli siellä hoidettavana?" kysyin sarkastisesti huomaamattani Joonaksen kasvoilla lepäävää huolestunutta ilmettä.
Mies kohdisti tuiman katseen suuntaani ja suljin suuni omaa turvallisuuttani meittien.
"Eve jäi työttömäks." Joonas julisti koko sakille.
Eveliina oli jokaiselle porukassa tärkeä ja läheinen henkilö, vaikka joillekin enemmän kuin toisille. Joka tapauksessa kaikki olivat nyt huolissaan hänestä.
"Eikä, mitä se nyt tekee?" Olli kysyi pienen huolirypyn muodostuessa hänen otsalleen.
"No, se tulee varmaan asuun mun luokse siihen asti, että löytää uusia töitä." Porko kertoi.
"Millon se tulee? Kai me tullaan auttaan muutossa?" Niko ehdotti.
"Joo, tulkaa vaa. Pitää varmaan viikonloppuun mennessä saada se mun luo." Porko kertoi kiitollisena avun tarjouksesta.
"Tää koskee sit suakin, Joel." Niko kehotti voimakkaasti.
Mua ei tietenkään henkilökohtaisesti tippaakaan kiinnostanut lähteä raahaamaan Eveliinan romuja paikasta toiseen, mutta osasin kyllä odottaa, että mut vaadittaisiin sinne mukaan. Sen lisäksi, että mut laitettaisiin painamaan hommia jonkun avuttoman pikkusiskon takia, joutuisin tästä lähtien myös näkemään tuota kyseistä pikkusiskoa vieläkin useammin. Kerran vuodessa olisi riittänyt mulle vallan mainiosti, mutta nyt Eveliina tulisi asumaan samassa rakennuksessa kanssani.
"Mähän oon sit lupautunu kuskaamaan vaan ja ainoastaan Porkoa bändijuttuihin. Eve saa kävellä, jos multa kysytään." ilmoitin itsekkäästi.
"Katotaan. Mä voin kuule vaikka maksaa sulle bensat, jos se siitä on kiinni." Joonas tokaisi ja taputti minua kahdesti olalle.
Toki mä bensarahat ottaisin vastaan, mutta ei se siitä koskaan ollut kiinni.
أنت تقرأ
koukussa.
أدب الهواة"Välillä mä jopa häpesin sitä, miten Eveliinaa kohtelin, mutta meidän sotaisista väleistämme oli jo muodostunut jonkinlainen oletusarvo koko porukalle, joten en viitsinyt panostaa ystävällisyyteen enää siinä vaiheessa. Enhän mä mikään pyhimys kuiten...
