Kerro kun lähdet

Miko

"Kuulostat oudon toiveikkaalta", Kaisu tuhahti, mutta hymyillen.

"En mä pahalla, Konsta oli ihan ok."

Kaisu naurahti, kuin olisin kertonut hyvänkin vitsin.

"Ok siihen asti, että vahingossa päätyi asumaan toisen naisen luokse kun oli helpompi kulkea työpaikalle sieltä."

En ollut tiennyt siitä lainkaan. Meinasin pahoitella, mutta Kaisu heilautti kättään ja käski antaa olla. Hän ei kaivannut surkuttelua.

"No ei se sitten selkeästi ollut riittävän hyvä sulle", tuumasin.

"Olisi se ollut."

"Älä puhu paskaa", hymähdin.

"En puhu", Kaisu väitti.

"Jos se menee pettämään niin-"

Kaisu taputti selkääni, kuin olisi minua yrittänyt lohduttaa. "Veli-rakas, älä viitsi pitää mitään palopuheita. Me ei vaan sovittu yhteen ja piste."

Tuntui, että minun olisi pitänyt sanoa enemmän.

"Eli tiedossa ei ole nyyhkyfilmimaratonia ja jäätelöä?" tiedustelin.

"Sori, ei tällä kertaa", Kaisu sanoi. "Mutta tarviitko sä sellaisen?"

Hätkähdin ja mietin näytinkö jotenkin itkeneeltä, surulliselta?

"Miten niin, mähän erosin jo aikoja - vuosia sitten?" kysyin.

"Ai, etkö sä haikailekaan Aaronin perään enää?"

Tunsin miten suupieleni nyki, mutta ei huvittuneisuudesta.

"Mistä sä sellaisen kuvan oot saanut?" sain kysytyksi. Ei Kaisu voinut tietää, ei vaan voinut.

"Niistä kuvista."

Kaisu sanoi itsestäänselvästi, kuin kaikki olisivat tienneet ja minulle oltiin vain unohdettu kertoa. Kuten siitäkin, että Konsta oli pettänyt sitä. En osannut kuvitella sitä.

"Aivan." Unohdin kuvat. "Unohda ne", pyysin häntä tekemään samoin. Muistin etten koskaan katsonut niitä loppuun, vaan ne lojuivat edelleen laatikossa.

"Hei ei kai siinä mitään noloa ole jos sulla joskus oli tunteita sitä kohtaan, tuli vaan vähän yllätyksenä", Kaisu sanoi. Äännähdin kuin olisin sanomassa jotain, mutten tiennyt itsekään mistä aloittaa.

Tuijotin suoraa siskon silmien väliin, kun kerroin, että olin ollut Aaronin luona poissaoloni ajan. Siskon suu avautui ja sulkeutui.

"Eikä siinä sen enempää", sanoin hätäisesti. "Se oli ja meni."

"Okei." Kaisu rypisti otsaansa. "Mutta sä välität siitä edelleen, eikö vaan?"

"En osaa sanoa", tunnustin. "Tai tietysti jollain tapaa, mutta..."

Sisko ei täyttänyt hiljaisuutta johon lauseeni hukkui. Hän kuunteli juuri silloin, kun toivoin että hän puhuisi kerrankin ylitseni.

"Siitä on pitkä aika ja me ollaan aikuisia."

"Ilmiselvästi."

"Me ollaan erilaisia nyt." Tunsin miten turhautuminen kupli kehossani.

"Eikös kaiken pitäisi olla nyt helpompaa?" Kaisu ihmetteli.

Pudistin päätäni. "Niin sitä luulisi."

"Mutta sä et tunne Aaronia", huomautin. "Se on tottunut säätämään useiden kanssa samaan aikaan."

"No, kyllähän mä olen nähnyt sen baarissa, mutta oon ajatellut ettei se sillä mitään meinaa. Se hei flirttaili mullekin joskus ohimennen", Kaisu ajatteli rauhoittavansa, mutta sai lähinnä vain tyrmistyneen tuijotuksen takaisin. "Se on vaan sen persoona."

"Ei ole", kielsin. "Jos menisit puhumaan sille niin seuraavaksi varmaan löytäisit säkin itses sen sängystä."

"Jaa, niinkö sulle kävi?" sisko naurahti kuivasti.

Vaihdoimme katseita, Kaisu nautti omasta letkautuksestaan. Hävetti liikaa myöntää, että olin ehtinyt jo pienesti toivoa jotakin, ja se kaikki oli valunut tiehensä ennen kuin ehdin ymmärtää sitä täysin. Ja vielä Ninan vuoksi, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla joku muu.

"Kunhan et menetä yöunia sen takia", Kaisu muistutti lempeämmin.

"En", lupasin, vaikka saatoin valehdellakin. Kaisu ei ymmärtänyt. Miten olisikaan, kun en koskaan puhunut Aaronista. Miksen ollut kertonut edes Ninalle Aaronista? Joku syy minulla täytyi olla, mutta vaikka miten yritin, en muistanut miksi. Ehkä pelkäsin että Nina tuomitsisi Aaronin. Kerran äiti oli tullut illalla huoneeseeni pyytämään, että sammuttaisin valot, kun Aaron oli ollut käymässä. Äiti oli ollut hämillään, muttei kysellyt mitään, kun Aaron kertoi tähtisilmin, että meillä oli kouluprojekti vielä kesken seuraavalle päivälle. Edes se, että silloin oli perjantai, ei saanut äitiäni kyseenalaistamaan ihastuttavaa hymyä. Miksi tuntui niin kiusalliselta haluta jotakin, kuin meillä kaikilla ei olisi toiveita, haluja? Inhimillisyytensä myöntäminen tuntui siltä kuin olisi asettunut keskelle kävelykatua alasti ja huutanut "satuttakaa minua!".

Jäin yöksi, vaikka kaikki tavarani olivat Aaronilla. Ajatus nakersi takaraivossa vaikka yritin keskittyä tähän hetkeen. Pyysin Kaisua hakemaan matkalaukkuni puolestani, ja siinä vaiheessa sisko antoi paljon puhuvan katseensa. Hän käski kasvamaan aikuiseksi ja tekemään sen itse. Hetken päästä hän leppyi, ja sanoi hakevansa sen työpäivänään, kun ajoi muutenkin ohitse. Kaisu puristi kultaisena juoksevaa hunajaa teeveteen, ja kertoi, että poliisit olivat saaneet uuden johtolangan johonkin henkirikokseen liittyen. Tai ainakin näin paikallisten Facebook-ryhmässä huhuttiin. Samassa muistin poliisiauton kotimatkallani. Autot olivat kuulemma ajaneet saaren läntistä nokkaa kohden, kohti hiekkakuoppia ja saaren rosoisia mäntymetsiä. Pyysin Kaisua näyttämään kommenttikentän. Ihmiset arvuuttelivat oliko joku onneton turisti tullut tiensä päähän, vai oliko Terhi viimein löydetty, ja oliko joku tunnustanut tekonsa. Joku sittenkin vielä välitti. Keskustelu muuttui sitä spekuloivammaksi, mitä pidemmälle saarelaisten ajatuksia luki. Osa purki siellä vihaansa heittämällä tyhjiä uhkauksia mahdollisille syyllisille, vaikkei itse rikoksestakaan tiedetty mitään.

"Voikohan se olla Terhi?" Kaisu pohti.

"Se voi tässä vaiheessa olla varmaan mitä tahansa", sanoin. Kävelin ikkunan ääreen, kuin siitä käsin voisin nähdä asuinalueiden ja metsien läpi. Kaisu tuli viereeni ja koski ikkunalaudalle kuivuneen viherkasvin pieniä lehtiä. Lehti putosi kosketuksen seurauksena multaan.

"Ehkä sun pitäisi miettiä kaktusta seuraavaksi", hymähdin. Kaisu poimi sormenpäillä rapisevia multaan leijuneita lehtiä nyrkkiinsä.

"Tiedätkö, se ei olisi pelkästään huono asia jos se olisi Terhi", hän vaihtoi aihetta.

Käännyin siskon puoleen. "Kuinka niin?"

"No, Terhin perhettä ajatellen tietty", Kaisu sanoi ilmettä. "Ja Ninaa."

Hän kävi pudottamassa nyrkkiin sullotut kuolleet lehdet roskakoriin.

"Niin kai."

En ollut lainkaan varma mikä oli Ninalle hyväksi. Vähiten olin valmistautunut siihen, että tulisin olemaan huolissani ihan muusta kuin Ninasta.