Always yours (Olli Matela ja y/n)

1. Voitko vaan olla siinä

Kävelin Oulun keskustassa. Ilma oli kylmä ja vettä satoi. Kadut olivat märät ja vesirapakoita oli joka paikassa. Olin lähtenyt baarista aikaisemmin kuin muut ystäväni, joten jouduin kävelemään yksin kotiin. Vapisin kylmyydestä, koska vaatteeni olivat läpimärät. Olin viisaana jättänyt sateenvarjon kotiin. En ollut juonut paljoa, sillä tiesin, että seuraavana päivänä minulla olisi töitä. Kävelin kädet taskuissa ja pian saavuin hieman hiljaisemmalle kadulle. Tien varrella oli penkki, jossa istui joku humalainen mies. Kun kävelin hänen ohitseen, hän huusi "Hei tyttö, pysähdy!" En antanut sen häiritä, joten jatkoin matkaani. Pian tunsin jonkun ottavan minua lantiostani kiinni. Käännyin refleksin omaisesti ympäri ja säpsähdin. Penkillä istunut mies oli nyt minussa kiinni. Hän sanoi "Lähdetään mun luokse." Yritin esittää rauhallista ja sanoin "Kyllä mun pitää nyt mennä kotiin." Mies tiukensi otettaan minusta ja yritti suudella minua. "Päästä irti, en halua!" Huusin tälle, mutta hän vain jatkoi. "Äläs rimpuile tyttö", hän sanoi ja suuteli minua minun yrittäessä päästä irti tuon otteista. Vetäydyin suudelmasta pois ja huusin "Apua!" Mies puristi ranteistani niin kovaa, että kiljaisin. "Ole hiljaa!" Hän huusi minulle. Silloin kuulen huudon takaani "Päästä nyt vittu irti!!" Pian joku kiskoi ahdistelijaa pois kimpustani ja löi tätä naamaan, jolloin tämä hullu juoksi pois paikalta. Olin aivan paniikissa ja romahdin maaha itkien ja hautasin kasvoni käsiini. Pian tunnen lämpimän kämmenen olkapäälläni. Nostan itkuiset kasvoni käsieni peitosta ja katson ylös. Näen miehen, joka ojentaa minulle käden. Tartun varovasti hänen käteensä ja hän nostaa minut ylös. "Ootko sä kunnossa?" Kysyi tuo mies huolestuneella äänellä. Katsoin miehen kasvoja ja huomasin Olli Matelan. En voinut uskoa, että juuri hän seisoi edessäni. En siinä paniikissa kerennyt ajatellä enempää, kuka hän oli. "E-en mä tiedä", sanoin Ollille hysteerisesti. Olli ohjasi minut rauhallisesti penkille istumaan. "Kaikki on nyt hyvin", Olli sanoi rauhoitellen minua, kun itkin. Päässäni pyöri vain ajatukset siitä, mitä minulle olisi tapahtunut, jos Olli ei olisi auttanut minua.

Istuskelimme penkillä ja kerroin Ollille alusta alkaen, mitä oli tapahtunut. Olli lohdutti minua ja nojauduin häntä vasten. Minut valtasi turvallinen tunne. Juuri päinvastainen tunne kuin vielä puoli tuntia sitten. Nostin pääni Ollin olkapäältä pois ja katsoin häntä silmiin. Hänen silmänsä lumosivat minut. Ne olivat todella kauniit. Tuojitin hänen silmiään ja hän minun. Pian tunsin hänen lämpimän kätensä poskellani. Hän pyyhki kyyneleeni. Hymyilin pientä hymyäni hänelle kiitokseksi. Siinä vaiheessa sydämeni täyttyi lämmöllä ja vatsassani oli perhosia. Se tunne oli niin hyvä. Lähes täydellinen turvallisuuden ja välittämisen tunne joka ympäröi vain meitä kahta. Taisin olla ihastunut häneen. En tosin tiennyt, tunsiko Olli samoin.

Tuijotimme toistemme silmiin todella pitkään. Pian säpsähdin ja huudahdin "Voi ei, paljo kello on?" Kaivoin puhelimeni laukustani ja huomasin kauhukseni sen olevan 02.27. "Eikä! Mun pitäs mennä kotiin. Mulla on huomenna töitä", huokaisin. "Pärjääthän sä?" Olli kysyi. "Kyllä mä uskon", hymyilin pienesti. Olli jäi vielä penkille istumaan, kun lähdin kävelemään. En ollut nyt Ollin vieressä, vaan kävelin noin 10metrin päässä hänestä kohti kotiani, jonne oli vielä muutama kilometri. Minut valtasi jälleen ahdistus ja turvattomuuden tunne. Kaaduin maahan. Tuntui siltä, kun jokin voima olisi työntänyt minut maata vasten, enkä päässyt enää ylös. Purskahdin voimakkaaseen itkuun ja pian kuulin juoksuaskelia takaani. Olli juoksi luokseni ja kysyi huolestuneena "Y/n! Mitä tapahtu? Sattuuko suhun?" Hän kyykistyi viereeni ja käänsi itkuiset kasvoni hellästi hänen kasvojaan kohti. "Olli. Mä. A-auta mut ylös." Sain sanottua itkun keskeltä. Olli nosti minut ylös, otti käsistäni kiinni ja katsoi minua. "Mitä tapahtu?" hän kysyi uudelleen. "Mua pelottaa. En saa henkee!" Huusin itkuisena. "Älä huuda. Kaikki on hyvin. Rauhotu y/n", hän sanoi lempeästi ja rauhoittavasti. Katsoin tuon silmiä ja hengitin syvään. Olin taas turvassa. "Sähän voit... tai no... jos haluut nii tuu mun luo yöks. Asun ihan keskustassa", Olli sanoi hieman ujostuneena. Hymyilin hänelle ja sanoin "Jos musta ei oo mitään vaivaa". "Ei tietenkään" Tuo vastasi ja hymyili minulle.

~Olli~
Kävelimme y/n kanssa kohti kotiani. Heti matkan alussa huomasin, että y/n tärisi kylmyydestä. "Onko sulla kylmä?" Kysyin. "Joo, on mulla vähä. Mun vaatteet kastu tos satessa tänään aikasemmin", hän sanoi hieman naurahtaen. Sade oli lakannut lähes kokonaan, mutta syyskuiset yöt ovat kylmiä. Samalla kävellessämme, otin takkini pois päältäni ja laitoin sen y/n harteille. Hän katsoi minua silmiin ja hymyili kiitokseksi. Hymyilin takaisin ja uppouduin hänen kauniisiin silmiinsä. Juttelimme alle kilometrin matkalla lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Kerroin hänelle viimeisimmästä kiertueestamme bändini kanssa ja siitä, kuinka Joonas oli kännissä kaatunut pöydän päälle niin, että pöydällä olleet bissepullot olivat maassa hajalla. Joel oli suuttunut silmittömästi ja huutanut Porkolle, mutta kukaan ei ollut saanut selvää, sillä hänkin oli umpikännissä. Puhuimme myös erilaisten nimien alkuperistä ja siitä, että miksi muumit käyttävät uimapukua, mutta muuten ovat aina alasti. Y/n nauroi suloista nauruaan, joka lopulta tarttui minuun ja nauroimme samalla kävellessämme käsikädessä kohti asuntoani. En ollut edes huomannut, että olin tarttunut y/n kädestä, mutta se ei näytännyt haittaavan häntä. Eikä kyllä minuakaan. Olin onnellinen, että y/n oli kunnossa.

~Y/n~
Astuimme Ollin kotiovesta sisään ja jätimme kengät telineeseen ja takit nauloihin. Tai siis minä jätin. Olli lähinnä viskasi kenkänsä johonkin nurkkaan. Kävelimme olohuoneeseen ja istuimme hänen sohvalleen. Pian Olli säpsähti ja sanoi "Sul on varmaan kylmä noissa märissä vaatteissa. Voin lainata sulle mun omii, jos sä haluut!" "Kiitos Olli! Oot tosi kultanen", sanoin. Kävin vaihtamassa vessassa jotkut lökärit ja ison t-paidan, jotka Olli oli minulle tuonut. Pian kävelin vessasta olohuoneeseen nauraen ja katsoin Ollia. "Mitä vikaa noissa muka on?" Hän kysyi ja yritti selvästi pidätellä nauruaan. Irvistin hänelle ja istuin hänen viereensä sohvalle. "Hei kiitos vielä siitä, että pääsin sun luo yöksi. Oisin joutunu kävelemään muutaman kilsan kotiin asti yksin. Ja kiitos näistä vaatteista. Nää oikeesti lämmittää, vaikka nää on mulle hieman isot", sanoin hänelle ja katsoin tuota silmiin hymyillen. "Eipä mitään", hän sanoi naurahtaen ja katsoi minua silmiin. Pian muistin, miksi edes olin tässä tilanteessa ja hymyni hyytyi. En halunnut näyttää sitä, joten käänsin katseeni ranteisiini, jotka lepäsivät reisieni päällä. Tuijotin niissä olevia punaisia jälkiä, jotka olin saanut kun se hullu oli käynyt minuun käsiksi tänään. "Onks kaikki hyvin?" kuulin Ollin kysyvän. Kyyneleet peittivät silmäni ja sanoin hiljaa "K-kiitos Olli siitä, et pelastit mut siltä hullulta tänään aiemmin." Tuijotin vain ranteitani. Olli halasi minua tiukasti ja purskahdin itkuun, jälleen. Pääni lepäsi Ollin rintakehällä ja hän silitti hiuksiani.

~Olli~

Istuimme sohvallani ja katsoimme y/n kanssa toisiamme silmiin. Hänen hymynsä hyytyi ja hän käänsi äkkiä katseensa alas ja tuijotti ranteitaan. Niissä oli kipeän näköiset punaiset jäljet ja arvasin heti, mistä ne olivat tulleet. Minusta tuntui pahalta y/n puolesta. "Onks kaikki hyvin?" kysyin häneltä. En nähnyt hänen kasvojaan, mutta kuulin hänen vastaavan hiljaa "K-kiitos Olli, sä pelastit mut siltä hullulta tänään aiemmin" Halasin häntä tiukasti. Hän purskahti itkuun. Pian y/n laittoi päänsä rintakehälleni. Paitani kastui hänen kyynelistään, mutta se ei kiinnostanut minua lainkaan. Halusin vain, että hänellä on kaikki hyvin. Silitin hänen hiuksiaan ja sanoin "Kaikki on hyvin y/n. Mä oon tässä, eikä sulla oo mitään hätää". Hän huokaisi syvään ja sanoi lempeästi "Kiitos Olli." Siinä vaiheessa sydämeni täyttyi lämmöllä ja vatsassani oli perhosia. Se tunne oli niin hyvä. Lähes täydellinen turvallisuuden ja välittämisen tunne joka ympäröi vain meitä kahta. Taisin olla ihastunut häneen. En tosin tiennyt, tunsiko Y/n samoin. Pian tuo tyttö nosti päänsä ja katsoi minua itkuisin silmin. Hän tuijotti minua. "Olli", hän sanoi. "Niin?" kysyin tuolta tytöltä, joka tuijotti jälleen silmiäni. "Voitko vaan olla siinä?" "Tottakai, y/n. Tottakai" sanoin hänelle ja katsoin hänen täydellisiä silmiään. Pian hän asetti päänsä jälleen rinnalleni ja sulki nuo kauniit silmänsä. Pian me molemmat nukahdimme.

~~~~~~~
Moikka💕 Täs oli eka osa. Tää on aika pitkä, mut toivottavasti se ei haittaa. Toivottavasti sä tykkäsit tästä🖤 haluun vielä painottaa, et tää on täysin keksittyä joten muistakaas se:D

Oot upee🖤
Sanoja (tätä ei lasketa) 1231

<3