Pehmeät huulet mun kaulalla
Iho kalpea
Sileä ja hento
Sä olit posliinia
Et sä helpolla hajois, mutta lohkeilit aina
Sun tosivärit pysty näkemään sun halkeemista
Halkeemat oli ku portaaleja toiseen universumiin
Rinnakkaisulottuvuuteen
Missä sä olit itsesi ja maski oli pois
Olit kaunis
Terävä ja kulmikas
Et mitenkään töksähtelevä, vaan sulava
Sulla oli ulottuvuutta
Mutta nyt sun yllä oli ohut, hauras kuori
Vaalea ja kalpea iho
Sen alla kulmat ja hiomakivet
Sen näki aina joskus sun silmistäkin
Pienenä välähdyksenä
Mutta olit kaunis
Upea olento
Ja rakastan sinua niin
YOU ARE READING
Runosekoitus: Minä Minun Sinä
PoetryMinä Minun Sinä on harvoin ns. oikeita runoja, mutta lyhyitä tekstinpätkiä löytyy laidasta laitaan. Ajan mittaan on tänne kokoelmaan löytänyt tiensä elämän ilot, surut, haaveet ja rakentavat kokemukset. Toivon ja uskon että täältä löytyisi miltei j...
