Mä halusin koskettaa sitä.
Se näytti niin upeelta nukkuessaan.
Mä halusin upottaa mun sormet sen hiuksiin ja painaa mun otsan vasten sen omaa.
Tai juoksuttaa mun sormia pitkin sen poskea ja ihailla sen kasvojen jokaista kohoumaa ja epätäydellisyyttä.
Se oli yhteiskunnallisella tasolla niin epätäydellinen ku olla ja vois, mutta mulle se oli täydellinen.
Ku jumalainen olento, jota oli vaarallista koskettaa.
Kun se nukku, se näytti just siltä, että kun siihen koskis, se haihtuis ilmaan.
Mä halusin suojella sitä kaikelta.
Varjella mun aarretta.
Tähtien kirjomia poskia ja palvoa sen jokaista virhettä.
YOU ARE READING
Runosekoitus: Minä Minun Sinä
PoetryMinä Minun Sinä on harvoin ns. oikeita runoja, mutta lyhyitä tekstinpätkiä löytyy laidasta laitaan. Ajan mittaan on tänne kokoelmaan löytänyt tiensä elämän ilot, surut, haaveet ja rakentavat kokemukset. Toivon ja uskon että täältä löytyisi miltei j...
