Lara istui ruokasalissa syömässä myöhäistä aamiaistaan. Täydenkuun seremonia olisi kahden päivän päästä ja hän halusi nyt enemmän, kuin mitään muuta, pitää ajatukset poissa koko tapahtumasta. Onneksi hän oli löytänyt huoneestaan olevasta kirjahyllystä lempikirjansa, 'Ylpeyden ja ennakkoluulon'. Ainakin hän saisi lukea sen vielä kerran, jos pahin tapahtuisi ja Oliver menettäisi kuuhuoneessa täysin hallintansa sudelleen, joka repisi hänet kappaleiksi. Ei, sitä Lara ei nyt ajattelisi, nyt hän halusi keskittyä herra Darcyn ja Elisabeth Bennetin rakkaustarinaan. Hän oli juuri kohdassa, jossa Elisabeth tapasi ensimmäisen kerran herra Darcyn siskon Georgianan Pemberleyn kartanossa. Lara ei huomannut samaan huoneeseen tullutta ja taakseen astelevaa Joonatania. Joonatan rykäisi hieman kurkkuaan, kuitenkaan säikäyttämättä Laraa.
"Oi.. Joonatan.. En olekkaan nähnyt sinua hetkeen." Lara sanoi hymyillen nostaessaan katseensa kirjastaan.
"Prinsessa.." Joonatan aloitti ja kumarsi hieman päätään.
"Joonatan, minähän pyysin jo silloin metsässä, sano minua vain Laraksi. Lunat, prinsessat, majesteetit ja korkeudet ovat aivan liikaa. Minä pidän sinua ystävänäni." Lara sanoi vakavammin keskeyttäen miehen puheen.
"Joo.. anteeksi.. selvä.. Lara.." Joonatan vastasi takerrellen ja Lara huomasi tämän vaihtavan painoaan jalalta toiselle ja.. jonkin vaivaavan tätä.
'Onko hän jotenkin.. hermostunut.. tai jotain?' Lara mietti itsekseen. Hän päätti hymyillä hieman, ehkä se helpottaisi.
"Oliko sinulla jotain.. asiaakin? Vai tulitko syömään?? Palatsin kokki Tuulia tekee aivan ihania vohveleita." Lara sanoi hymyillen.
"Aivan. Ei. Tuota.. Alfakuningas ja prinssi ovat siellä laumavierailulla Siperialla, Puolikuun lauman valtakunnassa. Oliver kertoi minulle, että he tietäisivät jotain Dimitrin liikkeistä." Joonatan kertoi katsellen pitkin seiniä, aivan kuin se olisivat maailman ihmeellisimmät seinät. Lara nyökkäsi tietäen mistä mies puhui. "Lunakuningatar järjestelee juhlasalia.. ja kuuhuonetta täydenkuunseremoniaa varten ja.. niin.. tuota.. sinulle olisi vieras." Joonatanin sanottua sen, Lara katsoi miestä ihmeissään.
'Mikä on saanut Joonatanin noin vaivaantuneeksi, ettei hän tahdo saada sanottua asiaansa kunnolla takertelematta?' Lara ihmetteli itsekseen.
"Vieras.. minulle?" Lara varmisti oliko kuulut oikein.
"Kyllä. Hän.. Hän kysyi nimen omaan sinua." Joonatan sanoi. Lara sulki kirjansa huokaisten ja nousi ylös tuolistaan. Hän tarttui puolityhjään lautasensa ja vei sen keittiöön, ennen kuin palasi Joonatanin luo. Mies alkoi johdattamaan Laraa ympäri palatsia ja viimein he tulivat suurien tuplaovien eteen. Lara haistoi heti keveästi leijailevan tutun purkantuoksun ja samalla Joonatan vahvisti Laran epäilyt. "Tämä on Oliverin työhuone. Ajattelin, että tämä olisi paras huone puhua." Ja siiten hän avasi oven ja he astuivat sisälle. Huone näytti hyvältä tummine kalusteineen. Huoneen keskellä komeili suuri työpöytä ja työpöydän edessä oli kolmenistuttava musta nahkasohva.
Kuvitelkaa kypärien tilalle jotain muuta. 😅
Sohvalla istui joku, selkä Laraan päin, mutta mustan hiuskuontalon ja sen hopeanharmaista haihtuvista, Lara tiesi, kuka tuo vieras oli. Lara vaihtoi katseen Joonatanin kanssa, ennen kuin hän käveli leuka pystyssä itsevarman oloisesti Oliverin työpöydän taakse ja istui mustaan työtuoliin, Joonatan seuratessa häntä, mutta tämä jäi seisomaan tuolin viereen Laran vasemmalle puolelle. Lara kohotti katseensa vieraaseensa.
"Alfa Eric.. En odottanut näkeväni sinua uudestaan näin pian." Lara sanoi yllättäen jopa itsenä, niin itsevarmalta hänen äänensä oli kuulostanut. "Kuten varmaankin jo tiedät, kuningas ja prinssi eivät ole tavattavissa."
"Tottakai minä tiedän." Eric vastasi virnuillen. "Tiedän myös, että linna on siksi hieman.. vähemmän.. miehittynyt." Eric jatkoi ja Lara näki samalla Joonatanin hieman liikahtavan vierellään. "Sinun kannattaisi nyt pitää vahtikoirasi tiukemmassa nuorassa. Ethän sinä halua, että kuningattarelle käy kuinkaan.. hän niin innoissaan valmistelee kylpyhuonetta, jossa sinut raiskataan ja saatetaan repiä kappaleiksi.. hmmm.. melkein säälin sinua." Eric virnuili.
"Että kehtaakin, sinä..!" Joonatan karjaisi ja liikahti toisen miehen suuntaan, mutta Lara ennätti tarttua tätä ranteesta.
"Joonatan.." Lara sanoi ja tämän äänessä kuului alfan auktoriteetti. Mies pysähtyi niille sijoilleen ja kumarsi kunnioittavasti päätään, ennen kuin astui takaisin paikalleen.
"Tsk tsk tsk.. En uskonut, että kuulemani piti paikkansa, mutta.. hmm.. sinä todella olet ainutlaatuinen. Revontulisusi, mutta että vielä lisäksi alfan pentu.. nyt ymmärrän miksi hän sinut haluaa.." Eric sanoi ja katseli Laraa nyt enemmän kiinnostuneena.
"Mistä sinä puhut?" Lara kysyi nyt ihmeissään.
"Vielä viikko sitten suunnittelin, miten kaappaisin sinut ja tekisin sinusta omani. Kuitenkin.. tapasin yllättävän vieraan.. tai ehkä hän tunkeutui kotiini ja suoraan sanoen.. sen vierailun jälkeen olisin hullu, jos kuvittelisinkaan haluavani sinut omakseni." Eric kertoi Laran ja Joonatanin vaihtaessa hämmästyneitä katseita. Huoneessa oli hetken aivan hiljaista.
"Miten on mahdollista, ettet huomannut kenenkään tunkeutuneen reviirillesi, saati sitten omaan kotiisi?" Joonatan kysyi uteliaana. "Sano vielä, että kaikki tuo tapahtui keskellä kirkasta päivää." Hän mumisi enemmän itsekseen ja pyöritteli samalla silmiään, mutta Ericin murahduksesta päätellen tämä kuuli.
"Kannattaisi laittaa tuollainen tottelematon ja alfoja kunnioittamaton beetarakki äkkiä ojennukseen. Ei anna hyvää vaikutelmaa kuninkaallisesta laumasta." Eric sanoi silmät hieman loistaen. Yksikään alfa ei pitänyt siitä, että 'alemmat' kastit eivät kiinnittäneet heitä. "Jatkaisin tätä keskustelua mielelläni kahden kanssasi, prinsessa."
"Beeta saa jää, muuten tämä keskustelu oli tässä." Lara vastasi.
"Etkö luota itseesi? Pelkäätkö, ettet osaa puolustautua tarvittaessa??" Eric kysyi taas virnyillen.
"Kyse ei ole siitä, ettenkö luota itseeni
ja sisäiseen suteeni. Sinä olet se johon minä en luota." Lara vastasi vakavana. "Ja nyt.. olit kertomassa jotain laumaasi tunkeutujasta."
"Niin. Hän ilmestyi talooni.." Eric aloitti sanomaan ja katsoi sitten Joonatania silmiin. "Keskellä kirkasta päivää." Sen sanottuaan hän keskittyi taas Laraan. "Hänellä oli miehiä mukanaan, satoja. En vieläkään tiedä miten he pääsivät huomaamatta rajavalvonnasta läpi. He tiesivät taloni turvajärjestelmistä ja lamauttavat ne. Hän ei jättänyt tuoksujälkeä." Viimeisen lauseen sanottuaan Eric katsoi jälleen Joonatania ja sitten he katsoivat molemmat Laraa. Äkkiä Larasta tuntui vaivaantuneelta.
"Oletko aivan varma?" Joonatan kysyi vakavana katsomatta Ericiä.
"Kyllä täysin." Eric vahvisti.
"Kenestä te nyt puhutte ha mitä hän halusi?" Lara kysyi hämmentuneenä.
"Hän oli prinssi Dimitri.. ja hän halusi kumppaninsa."
-------------
Soriii.. ollut nyt niin kiireitä, kun ollut etäkoulut ja maatilan keväthommat päällä. Ja ehkä hieman jopa motivaatio/juonikin hukassa. MUTTA.. tässä oli uusi luku. Wuhuu!
Toisekseen pahoittelen kirjoitusvirheitä! Kirjoittelen jälleen puhelimella ja irtonäppiksellä, kun ei mun läppäriä saatu enää toimimaan.. siis sama vika jatkuu, kun ennen huoltoa ja on päiviä, jolloin se vaan lataa ja lataa, mutta ei käynnisty. Puhelimessa ennustava syöttö niin sehän muuttaa sanoa miten tykkää. Koitan huomata kaikki, mutta huomattavaa, jos niitä on paljon!
Hyvää kesälomaa opiskelijat!☀️ 💋