Jatänään taas näen heidät. On vaikeaa elää, kun pelkäättavallisia, jokapäiväisiä asioita. Katsot korkeasta paikasta alas ja ymmärrät,että kehosi ei liiku, ja tärkein asia, joka lyö kelloa aivoissa onjuosta mahdollisimman kauas. Jos pelkäät hämähäkkejä, onongelmallista käydä eläintarhassa, sillä et halua nähdä niitä.Jos taas ongelma on lentokammossa, niin etsit kaikkia mahdollisuuksiaolla astumatta kauheaan koneeseen, joka voi tippua jokaisellasekunnilla. Mutta on tosi vaikeaa elää, kun pelkäät... ihmisiä.On kaksi tyyppiä ihmistä: Ne, jotka eivät ymmärrä, miten voipelätä tavallista kansaa, ja toinen tyyppi, jotka niitäpelkäävätkin. Voi pelätä monia asioita, ihmisjoukkoja tai sittenihmisten mielipidettä. Jotkut inhoavat kaikkea niihin kuuluvaa,olisi se yksi ihminen tai kymmenen. Joskus piilotat silmät hiuksesitaa, et hymyile, sillä puoli vuotta sitten joku outo ääliö sanoihymysi rumaksi, tai olet valmis tekemään mitä vaan, kunhan eimennä kavereiden kanssa jonnekkin. Joillakin ei ole kavereita tämänongelman takia. Jos pelkäät korkeita paikkoja, voit olla menemättäniihin. Jos inhoat hämähäkkejä, voit olla katsomatta niihin, taijos tilanteen huipulla on kyseessä lentokone, voit etsiä muitakeinoja päästä kaukaiseen paikkaan. Mutta jos pelkäät ihmisiä,et voi tehdä sille mitään, sillä sinun on pakko olla niidenjoukossa elämäsi loppuun asti. Siihen kysymykseen oli jo vastattuennen syntymääsi, sillä jos olet erillainen, olet paha.Tuollaisella tavalla on ajateltu jo monia vuosisatoja.
Olen pelännyt heitä jo vuosia. En muista milloin tämä on alkanut, mutta muistan hyvin, milloin huomasin sen. Pysähdyn keskellä katua kuin seinään, ja katsoin ympärilleni. Ketään ei tietenkään kiinnostanut, miksi yhtäkkiä outo kansalainen pysähtyi, ja siksi sain olla rauhassa, ilman katseita kuin veitsiä selkääni. Pelko ja joku ällö tunne sekosivat ja löivät päähän. Alkoi pyörryttää. Jos joku kysyisi, mitä on tapahtunut, ehkä tätä ongelmaa voisi vähentää, mutta ei. Ketään ei ollut auttamassa.
Silloin ymmärsin hyvin, millaiset on ihmiset, ja miten he vaikuttavat elämään. Miksi he ajattelevat vain omista ongelmistaan? Jos mies kaatuisi maahan, kukaan, toistan, kukaan ei auttaisi häntä. Jos sinulla on ongelmia sieluasi vaivaamassa, kaveri ei huomaa, sillä hän on ihminen ja ihmisiä kiinnostaa vain omat asiat. Oletko koskaan miettinyt jostain toisesta näkökulmasta?
Monet valittavat omista ongelmistaan. Se on normaalia, mutta jos niitä keksitään tai ne ovat liian pieniä, se on tyhmää. Se riippuu tietenkin omasta suuruusmitasta, miten iso ongelma on, mutta kukaan ei ole muistaakseni ajatellut, miten iso ero on rakkaiden kuolemassa toisessa päässä maapalloa ja oman kynnen rikkomisessa.
