Kirja on kokonaan mielikuvitusta eikä tapahtumat sijoitu oikeaan elämään. Myös kaikki paikat ja nimet on keksittyjä, joten älkää suuttuko.
Ja toivottavasti tykkäätte tästä kirjasta. Varmasti olen tekemässä toisen osan tästä kirjasta, jos tykkäätte.
...
Heräsin aamulla siihen kun joku koputti ulko-oveani. Nousin väsyneenä sängystä ja kävelin ovelle. Avasin sen ensin vain vähän raolleen ja kun näin kuka siellä oli avasin sen kokonaan ja päästin Ollin sisälle.
"Mitä sä täällä?" kysyin ja menin hakemaan aamutakkiani päälleni. En vieläkään halua olla ihan ilman mitään Ollin edessä. Siis tietenkin mulla on päälläni boxerit.
"Tulin kattomaan sua", Olli vastasi. Käännyin katsomaan tätä kysyvänä, mutta en kuitenkaan kysellyt. Menin keittiöön hakemaan kahvia. "Ja palauttamaan tän", Olli ilmeisesti jatkoi. Käännyin katsomaan tätä ja Olli heitti sohvalle jotakin. Menin hakemaan sitä ja otin sen sen käteeni.
"Mistä sä tän löysit?" kysyin. Kyseinen asia oli koruni. Mutta ei mikä tahansa koru vaan käsikoru, jonka olin saanut mummilta. Se koru on tärkeä minulle, koska mummi on kuollut ja hän antoi sen sairaalassa viimeisinä päivinään.
"Se oli autossa. Aattelin et tarviit sitä ja palautin sen", Olli vastasi. Nyökkäsin ja laitoin korun käteeni. "Kiitos", sanoin. Olli oli juuri lähtemässä kun avasin suuni: "Haluutko sä kahvia tai jotaki?" Olli kääntyi ja hymyili. "Voinhan mä ottaa", hän vastasi hymyillen. Menimme keittiöön ja annoin kahvia Ollille.
Istumme keittiön pöydän äärellä ja juttelemme niitä näitä. Erittäin mielenkiintoista tiedän... :) Olli on kertonut työstään ja olisi halunnut kuulla myös minun elämästäni. Siitä ei kyllä ole mitään kerrottavaa.
"Kerro nyt. Ei sun elämä nyt niin tylsää voi olla", Olli kehotti ja naurahti. Laskin pääni pöydälle ja huokaisin. Onko pakko kertoa? Ymmärtääköhän Olli kaikkea mitä oon kärsinyt.
"Noh.. Mua on kiusattu koko koulu aika. Tai lukioon asti", aloitin. Nostin pääni pöydältä ja katsoin Ollia. Tämä näytti niin huolestuneelta ja kiersi luokseni. "Mennäänkö sohvalle jutteleen?" Olli kysyi. Nyökkäsin. Silmistäni alkoi valua jo kyyneliä. Miksi mä olen niin heikko! Ja raukka!
Kerroin Ollille kaiken mitä hän halusi tietää. Laskin pääni Ollin olkapäälle ja hän alkoi silittää päätäni. "Mä oon pahoillani Olli", sanoin ja nyyhkytin hänen olkaansa vasten. "Mistä sä oot pahoillas Aleksi? Sun ei pidä olla pahoillas mistään". Hädin tuskin keskityin Ollin lauseeseen.
"Aleksi, kuuletko sä?" Olli kysyin kun en ollut sanonut mitään. Nyökäytin päätäni. En halunnut. sanoa mitään. Yleensä pidän suuni kiinni kun olen surullinen. "Olli, voisitko sä jäädä tänne mun luo?" kysyin. "Voin", Olli vastasi. Tämä toi pienen hymyn huulilleni.
"Haluisitko sä syödä jotakin?" Olli kysyi muutaman tunnin jälkeen. "Vaikka", vastasin hiljaa. Päätimme tilata mäkkäristä ruokaa. Otin sellaisen perus haluan paremman mielen- setin. Olli tilasi Big Macin. Okei otin saman. LoL.
Ruoka tuli ja söimme ne, jonka jälkeen aloimme pelaamaan unoa Mitäpä sitä muutakaan. En ole pelannut unoa varmaan kymmeneen vuoteen. En ole koskaan tykännyt unoa, mutta kyllä sitä voi pelata, jos ei muuta keksi.
Okei ei. Sitä ei voi enää pelata. Olen hävinnyt jo viisi kertaa. Olli on hyvä tässä. Minä huono. Simple think. Heitin korttini pöytään kun Olli voitti kuudennen kerran. Ei ole kivaa.
"Siivoo", käskin. En jaksa enää! Ärsyttää! Vituttaa! Olli alkoi nauraa ja alkoi siivota kortteja pöydältä. "Mitä sä haluat tehdä nyt?" Olli kysyi. Mietin hetken ja sitten keksin. Minulta löytyy rahaa kuitenkin niin paljon, että voin ostaa yhden asian. Tai kaksi asiaa. Tai kolme.
"Mennään kauppaan. Haluun yhen jutun", sanoin. Olli katsoi mua vähän kysyvästi. "Mitä sä haluut?" hän kysyi. Hymyilin enkä vastannut mitään.
Lähdimme kauppaan Ollin autolla (koska en edelleenkään omistanut omaa) Kävelin electroni osastolle ja Olli seurasi mua sinne. Eipä hänellä muutakaan vaihtoehtoa ole. Otin hyllystä Nintendo Switch laatikon ja laitoin sen koriin mitä Olli kantoi. (Olisin halunnut itse kantaa, mutta EI) Otin myös hyllystä kaksi Nintendo peliä: Mario Pros ja Mario Kart. Otin myös hyllyltä paketin missä on toiset ohjaimet.
Hymyilin Ollille ja kävelin kassoille päin. Laitoin ostokset hihnalle ja olin maksamassa niitä kunnes huomasin, että ne oli jo maksettu. Katsoin Ollia, joka kantoi kauppakassia, jossa todennäköisesti ostokseni ovat.
"Ala tulla. Mennään pelaan", hän sanoi ja otti kädestäni kiinni. Sanoin myyjälle heipat ja samalla kävelin Ollin vierellä hänen autolleen. "Miks sä maksoit? Halusin ite", kysyin autossa. Olli ajoi kaupan parkkikselta pois ja vastasi liikennevaloissa: "Mä en halua, että sulla menee niin paljon rahaa näihin. Opiskelijana". Opiskelijana? Luuleeko Olli, että tuo olisi haitannut. Ei olisi! "Okei kiva, mutta kuule. Mä en halu, että sä ostelet mulle mitään! Lopeta se. Mulla ei ole rahaa maksaa sulle takas", sanoin. Olli ei vastannut enää ja olimme hiljaa loppu matkan.
Liitin Nintendon kiinni telkkariin ja valitsimme peliksi Mario Kartin. Olen mielestäni siinä aika hyvä. Toki en tiedä onko Olli koskaan pelannut sitä. No, kohta sen näkee. ;)
"Aleksi! Anna armoa! Sä oot voittanut jo tuhannen kerran", Olli valitti. Haha. Vai armoa. Ei heru. "Sä et antanut armoa uunossa, joten et saa", sanoin ylimielisesti kun olin taas päässyt maaliin ja Olli jäi radalle.
"Sori", Olli sanoi. Pudistin päätäni. "En hyväksy. Olli laittoi kapulansa sohvapöydälle ja alkoi kutittaa minua. "Eih.. lopeta.. Olli.. Pls", pyysin. Olli lopetti ja katsoi minua.
"Okei, mä lopetan jos annat mun voittaa edes kerran", Olli sanoi. Jaahas. Eikai se häviäminen niiin kamalaa voi olla. "Okei", sanoin. Olli hymyili. Pelasimme muutaman pelin ja annoin Ollin voittaa. Eli en pelannut oikein vaan hellitin otetta. Olli ei varmaankaan tajunnu sitä. Ihme tyhmä.
------- • S:822 •
-----
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
