mä kuolen. katoan. kaikkoan. jätän tyhjäksi tän paikan jonka mun raajat ennen täytti. sieltä häviää mun sydän, joka ennen jaksoi vielä lyönneillään viedä verta kaikkialle mun elimistöön. sieltä häviää kaikki ne kauniit sanat joita pyörittelin mun päässä. sade hakkaa ikkunaa peittäen mun raskaan hengityksen. likaisia astioita riittää silmänkantamattomiin ja jossain nurkassa taisi vilahtaa sokeritoukka. ahdistus ottaa musta vallan kehon huutaessa kipua. keuhkot tuntuvat liian pieniltä ja ahtailta.
miten tarvitsemani happi voisi edes mahtua sinne? seinät kallistuvat mun suuntaan. hengitän.sisään.sitten.ulos ja sitten uudestaan. näen vielä huomisen. vielä tulee uusi aamu. selviän tästäkin, kuten aina aiemminkin. on selvittävä. niin paljon asioita vielä tehtävänä. ei voi luovuttaa. askel on raskas. mutta pakko on jaksaa.
