Se toinen J...

532 50 41
                                    


Tutut sanat kaikui korvissa kun Slipknotin Duality oli valittu treeniksellä päivän biisiksi. Mä olin hakenut Joelille kupin kahvia ja istuttanut sen sohvalle Joonaksen viereen. Kaikki tiesi sen aamukiukun, joten kukaan ei osaisi epäillä mitään hämärää...

Mä olin myös päättänyt et tänään mä kertoisin kaiken mitä mun sydämellä oli. Mä vain en tiennyt vielä kuka mun uhrikseni päätyisi. Sääliksi kävi sitä raukkaa, jonka niskaan mä tämän kaiken kaadoin. Onneksi jokainen näistä äijistä oli kuitenkin vahvaa tekoa. Lähinnä henkisesti siis...

Mä istuin Joelin toisella puolella ja katselin muiden keskittyneitä ilmeitä. Kuka oli keskittänyt huomionsa mihinkin.. Joonas tuijotteli puhelintaan kun taas Aleksi ihmetteli tietokoneestaan kuuluvia erikoisia ääniä. Ehkä se räjähtäisi piakkoin... siis se kone... sitä olikin jo hieman odotettu.

Olli näytti pyörivän ajatuksineen jossain täysin omissa maailmoissaan, joten ehkä sen luo olisi hyvä mennä. Toki mä halusin siinä sivussa myös kysyä oliko sillä asiat hyvin. Ei nimittäin ollut sen tapaista olla ihan noin sulkeutunut..

Tommi tyypilliseen tapaansa paukutteli rumpukapuloilla reisiään ja keskittyi taustalla soivaan biisiin. Corey Taylor oli nero lyriikoissa... olisipa itsekin ollut edes puolet siitä...

Huokaisin syvään ja aloin suorittaa ylösnousua sohvalta. Turha kuvitellakaan mitään uskonnollista... mä aloin pikkuhiljaa epäillä olevani ateisti.. vaihtoehtoja, vaihtoehtoja...

Joel tarrasi mua käsivarresta kiinni ja katsoi pelokkaan näköisenä mua silmiin. Tuollaista ilmettä mä en ollut nähnyt pitkään aikaan... ja hyvä niin, sillä mä en kovin montaa kertaa tuota kestäisi itkemättä...

"Mihin sä meet?" se kysyi hiljaa, puristaen entistä tiukemmin mua kädestä.

Yritin rauhoitella sitä hymyilemällä ja silittämällä hellästi sen käsivartta. Mä saatoin miltei tuntea läpitunkevat katseet meihin kohdistuneina... siinähän tuijotatte sitten vain.

"Mä aattelin jutella hetken Ollin kanssa" kerroin rohkaisevasti.

Ei sillä ollut mitään hätää. Sitä paitsi Joonas oli sen toisella puolella joten jos paha paniikki iski, se varmasti osaisi auttaa.

"Joonas on tuossa vieressä. En mä kauaa oo" sanoin lohduttavasti.

Se nyökkäili hyväksyvästi ja hellitti otettaan mun kädestä. En mä sua yksin jättäisi. En ikipäivänä...

"Sopiiko se?" kysyin vielä varmistaen tilanteen.

Jos se ehdottomasti halusi mun olevan siinä, sitten mä olin. Se keskustelu saisi sitten jäädä odottamaan aikaa parempaa. Joel oli etusijalla. Ehkä se kertoi jo ihan tarpeeksi...

"Mee vaan" se sanoi ja nojasi selkänojaan.

Mä hymyilin nyökkäillen ja nousin ylös. Vilkaisin merkitsevästi Joonakseen joka tyytyi vain nyökkäämään.

Astelin Ollin luo ja valmistauduin henkisesti kertomaan missä mentiin. Sen vähä mitä mä siitä nyt itsekään perillä olin..

"Olli, ehditkö hetkeks?" kysyin varovasti.

Se käännähti mun suuntaan hölmistyneen näköisenä ja haroi hiuksiaan. Omissa maailmoissaan näytti olevan sekin..

"Joo, totta kai" se vastasi.

Mä halusin jonnekin missä me saatais olla kahdestaan. Pois muiden silmien alta. Ja ennen kaikkea korvien. Kenenkään muun ei ollut syytä kuulla tästä vielä puolella sanallakaan.

Olli seurasi mua niin kutsutun olohuoneen jälkeiseen huoneeseen ja jäi odottamaan mitä mulla oli sanottavana. Se lista ei ihan lyhyt ollutkaan...

"Onks kaikki hyvin?" kysyin viitaten sen olemukseen. Ei todellakaan ollut sille ominaista vetäytyä noin omiin ajatuksiinsa. En mä sitä halunnut kuormittaa enää enempää jos sillä itsellään oli joku pielessä. 

"Nukuin huonosti.. tiiät miten se muhun vaikuttaa" ja sen mä totisesti tiesin.. Olli muistutti lähes humanoidia huonosti nukutun yön jälkeen.. ja mä olin ihan tosissani vieläpä!

"Mitä sulla oli mielessä?" se kysyi.

Nyt paluuta ei enää ollut. Sille oli kerrottava kun aloitettu oli. Jos Olli ei mua osaisi auttaa niin ei sitten kukaan. En mä sitä rakkauden ammattilaiseksi olis lähtenyt kutsumaan mutta meistä kaikista eniten sillä oli kokemusta moisista. Ja vieläpä onnistuneista sellaisista.

"Oot sä koskaan ollu ihastunut ihmiseen kehen et sais olla?" kysyin varovasti.

Miehen katse muuttui epäuskoiseksi. Kyllä vain... minäkin tunsin vielä jotain. Tosin tahtomattani mutta tunsin silti. Tässä tapauksessa se oli kaikkea muuta kuin hyvä mutta siihen ei nyt taidettu kysyä lupaa...

"Kielletty rakkaus kiehtoo aina" se tokaisi hartioitaan kohauttaen.

Sitäkö se olikin? Olisit heti sanonut!

"Mähän sanoin et seksisuhde parhaan kaverin kanssa ei koskaan jää siihen" se jatkoi. Anteeks mitä? Mä katsoin sitä hämilläni. Sekö kuvitteli mun olevan kusessa Porkoon...

"Aina vähintään toiselle tulee tunteita" no meidän tapauksessa niin ei ollut.

Kyllä mä muistin hyvin elävästi miten se mua oli asiasta varoitellut. Se vaan halusi meidän molempien parasta.. ettei kumpaankaan sattuisi ja tilanne kävisi kiusalliseksi. Nyt kyse vaan ei ollut Porkosta...

"En mä puhu Joonaksesta" keskeytin sen ennen kun se alkaisi pitämään kunnon kyllä minä sen tiesin ja kyllä minä sen arvasin- puhetta... se oli nyt sellaista mitä mä vähiten olisin kaivannut.

Ollin katse muuttui yllättyneeksi mutta tällä kertaa positiivisella tavalla. Kunhan kuulet totuuden niin alat tajuta et se Porko olis ollut vielä hyvä vaihtoehto tähän nähden.

"Kenestä sitten?" se kysyi ihmeissään.

Mä yritin hakea turvaa ympärillä olevista seinistä mutta nekin tuntui vain kaatuvan päälle. Mitä mä olin mennyt tekemään... tämän jälkeen kaikki oli pilalla. Ei jälkeäkään entisestä... hyvästä entisestä..

"Tää on just se toinen J" huokaisin.

Mikäli se mahdollista oli, Ollin katse muuttui vielä hieman yllättyneemmäksi. Mähän sanoin... tässä ei ollut enää jälkeäkään mistään hyvästä. Vielä kun sä tietäisit mitä se on käynyt läpi... muhun luottaen ja turvautuen. Ja sitten mä olin se joka meni kiinnostumaan siitä kun se oli heikoimmillaan...

Mutta toisaalta eikö se ollut vain hyvä asia et siitä huolimatta vaikka toinen oli täysin hajalla, sä pystyit kiinnostumaan siitä. Juuri kun se oli aidoimmillaan. Silloin siinä tunteessa ei voinut olla mitään feikkiä. Sillä ei ollut mitään, mitä peitellä... ja mä olin kusessa siihen siitä kaikesta huolimatta, mitä se oli. Tai sitten mä yritin vain pelata aikaa... 

***

Olkaamme ylpeitä Nikosta :)

Se toinen✅Where stories live. Discover now