//Hei! Tein tän luvun poikkeuksellisesti Mikaelin näkökulmasta, koska etteköhän tekin välillä halua tietää, mitä hänen päässään liikkuu 😉
Ja tosiaan, tää luku alkaa siitä, kun Lily jätti Mikaelin sinne parvekkeelle yksin.
Nauttikaa! ❤️
P.S. Lukekaa alhaalla oleva tärkeä ilmoitusasia!!
Mikael
Annoin Lilyn lähteä parvekkeelta. Katsoin hänen peräänsä haikeana. Päästin huokauksen ulos huulieni välistä. Vedin käteni hiusteni lävitse.
Tuo tyttö teki minut hulluksi. Olin aivan sekaisin hänestä. Hän sai näkyviin parhaat puolet minusta. Heti ensitapaamisella huomasin hänen olevan täysin erilainen kuin muut tytöt.
Naurahdin ääneen ajatellessani ensitapaamistamme.
Mitä olinkaan ajatellut suudellessaan häntä? Muistan hänen rimpuilleen otteessani. Se oli ihan ymmärrettävää. Kuka vastaisi tuntemattoman pojan suudelmaan?
Muistan hänen lopulta työntäneen minut pois. Hänen kasvoillaan paistoi viha, johon oli sekoitettu hämmennystä. Se oli huvittanut minua, jolloin hän oli lyönyt minua avokämmenellä poskeen.
En osaa sanoa, milloin tajusin pitäväni hänestä. Yritin kyllä seuraavana päivänä suudella häntä, mutta silloinkin olin tullut torjutuksi. Toisaalta, eihän minulla ollut silloin vielä mitään tunteita häntä kohtaan ja ajattelin hänen ainoastaan auttavan minua esittäessään tyttöystävääni. Miten hän pystyi edes suostumaan pyyntöni?
Tein kyllä todella ilkeästi suostuessani siihen haasteeseen, mutta ilman sitä haastetta emme välttämättä olisi tässä tilanteessa. Toisaalta olemme eronneet ja molemmat onnettomia. En tiedä, mitä minun pitäisi ajatella.
Päätin ryhdistäytyä ja mennä takaisin sisälle. Etsin katseellani Joshia ja Emilyä. Annoin katseeni vaeltaa täydessä olohuoneessa, jossa pauhasi musiikki ja nuoret kiehnäsivät toisiaan vasten.
Katseeni pysähtyi kahteen henkilöön, jotka suutelivat. Tytöllä oli ruskeat hiukset. Siirsin katseeni hänen mekkoonsa ja siinä samassa tunnistin tuon punaisen mekon samaksi, mikä oli Lilyn päällä. Tunnistin miehenalun Jacobiksi.
Tunsin sydämessäni pienen pistoksen. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin vihan kasvavan. Hetkeäkään ajattelematta kävelin heidän luokseen ja vetäisin Jacobin Lilystä ja tuuppasin hänet keskelle lattiaa.
Musiikki sammui ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Olisin varmasti lyönyt Jacobia, ellei Josh olisi tullut väliimme.
"Väistä!" Huusin hänelle.
"Miku, tää ei hyödytä mitään", Josh sanoi.
Naurahdin ivallisesti. Tietysti hyödyttää. Jacob saa oppia pitämään näppinsä erossa Lilystä.
"Nyt olisi hyvä, jos te lähtisitte", Eerik sanoi.
Vilkaisin Lilyä. Tyttö ei näyttänyt vieläkään ymmärtävän, mitä oli tapahtunut. Samassa tajusin, mitä itse olin tehnyt. Olin ollut niin mustasukkainen, että en ollut ajatellut ollenkaan, mitä tein. Olin vetäissyt Jacobin niin nopeasti irti, että Lily oli pudonnut lattialle ja kolauttanut päänsä kovaan seinään.
"Joo, me lähdetään. Tuu Emily", Josh vastasi Eerikille.
Emily tuli luoksemme, ja samassa lähdimme kohti eteistä ja sieltä ulos ovesta. Kävelimme vähän matkan päähän Eerikin talolta. Odotin sitä hetkeä, kun Joshin itsehillintä pettää ja alkaisi saarnaamaan.
"Miku, mitä helvettiä? Mikä suhun on mennyt?" Josh kivahti.
Naurahdin pääni sisällä. Sieltähän se tuli.
"Ai, mikä muhun on mennyt? Ihan kuin et tietäis", sanoin.
"En tiedä! Kerro nyt, mikä kiikastaa!" Josh kiihtyi vielä enemmän.
Emily tarttui Joshia kädestä kiinni, mikä rauhoitti häntä hieman. Josh henkäisi syvään.
"Johtuuko tää Jacobista ja Lilystä?" Hän kysyi rauhallisesti.
"Mm. Mua ärsyttää niitten kaverisuhde vai mikä suhde onkaan", kerroin.
"Miku, mua inhottaa sanoo tää, mutta sä itse mokasit", Josh sanoi.
Ihan kuin en itse tietäisi sitä. Tiedän sen varsin hyvin. Joka ilta mietin, miten minun olisi pitänyt toimia toisin. Vaikka tiedän vastauksen, en halua myöntää sitä. Tiedän, että vastaus on tappelut, joissa kävin. Heti, kun Lily jätti minut, lopetin. Se oli silloin kuitenkin liian myöhäistä.
"Mä tiedän", sanoin hiljaa.
"Haluutko tulla Joshille?" Emily kysyi samassa.
Käännyin katsomaan häntä. Lily oli onnekas, kun hänellä oli tuollainen ystävä. Blondi hymyili suloisesti ja hän ilmeisesti oli laskussa.
"Voin tulla, jos sulle Josh käy", vastasin.
"Käy tietenkin", Josh sanoi.
Kävelimme hiljaisuudessa Joshille. Hänen vanhempansa ovat pitkällä työmatkalla, joten kukaan ei ollut meidän lisäksemme kotona. Otimme eteisessä kengät ja takit pois ja kävelimme olohuoneeseen.
"Mä voin nukkuu täällä sohvalla", sanoin katsoessani tuota harmaata divaanisohvaa.
"Okei, mä voin käydä hakemassa sulle vuodelakanat kodinhoitohuoneesta", Emily sanoi ja oli jo kävelemässä, kunnes pysäytin hänet. Hän katsoi minua ihmettelvä katse kasvoillaan.
"Anna mä haen", sanoin. Emily vastasi nyökkäyksellä, joten lähdin kävelemään yläkertaan johtavien portaiden viereiseen huoneeseen.
Hymy nousi kasvoilleni astuessani tuttuun huoneeseen. Hento piparkakkuinen tuoksu leijaili huoneessa. Olin aina pitänyt siitä. Ollessamme vielä pieniä poikia Joshin kanssa, leikimme täällä usein. Saatoimme täyttää lavuaarin hanasta vesi-ilmapalloja ja juosta takapihalle johtavasta ovesta leikkimään vesisotaa. Naurahdin ääneen tuolle muistolle. Olimme molemmat aivan märkiä eikä minulla ollut vaihtovaatteita, joten lainasin Joshin vaatteita.
Kävelin vaaleanruskealle kaappirivistölle ja avasin yhden kaapinovista. Otin sieltä pehmeät valkoiset lakanat ja kävelin takaisin olohuoneeseen. Laitoin vuodevaatteet sohvalle ja kävelin keittiöön.
"Josh teki munakasta iltapalaksi. Ota säkin sitä", Emily sanoi istuessaan Joshin vieressä ruokapöydän äärellä.
Otin kaapista lautasen ja lopun munakkaasta. Siitä oli jäänyt juuri sopivasti minulle. Menin istumaan Joshia vastapäätä.
"Mikä tää sun ja Lilyn tilanne nyt siis on?" Josh kysyi.
Kohautin hartioitani.
"En oikee tiedä. En mä tiedä, onko sillä edes tunteina mua kohtaan enää", sanoin katse ruoassani.
"On sillä."
Siirsin yllättyneen katseeni häneen. Emily hymyili minulle rohkaisevasti.
"Vaikka Lily onkin viettänyt aikaa Jacobin kanssa, se ei tarkoita, että Lily ei välitä enää susta. Mä juttelin tänään Jacobin kanssa, siinä on jotain semmosta, mikä puuttuu. Siltä puuttuu ominaisuus, jota Lily rakastaa. Se ominaisuus löytyy sulta", hän kertoi.
Tunsin pientä helpotusta sisälläni. Minulla oli siis vielä mahdollisuus korjata kaikki asiat. Haluan osoittaa Lilylle, että pystyn muuttumaan hänen vuokseen.
"Me mennään nyt nukkumaan. Jos sä haluat jotain syömistä, niin ota jääkaapista", Josh sanoi lähtiessään Emilyn kanssa yläkertaan.
Naurahdin itsekseni. Nukkumaan. Ei kuulosta Joshilta.
Söin munakkaani loppuun, laitoin astiat tiskikoneeseen ja siirryin olohuoneeseen laittamaan lakanat. Tajusin unohtaneeni tyynyn ja peiton kodinhoitohuoneeseen, joten kävin hakemassa ne vielä. Saatuani lopulta laitettua lakanat, otin paitani ja farkkuni pois päältäni ja menin makaamaan peiton alle.
Tunsin itseni levottomaksi. Uni ei tullut silmääni, ja tuijotin vain kattoa. Ajatukseni harhailivat Lilyyn. Olin itse muuttunut mustasukkaiseksi idiootiksi ja aiheuttanut turhat riitamme. En tiedä, mikä minuun oli mennyt. Tai osittain tiesinkin. Olin pelännyt menettäväni hänet. Ja lopulta pelkoni oli tullut toteen.
Muistan, kuinka olimme kävelleet Joshin bileistä kotiin, ja hän oli pyytänyt humaltuneena minua suutelemaan häntä. Muistan myös, kuinka riitamme keskellä Lily oli sanonut, että hän oli rakastumassa minuun. Minäkin olin ollut rakastumassa häneen, ellen jopa ollutkin jo.
Ajatukseni katkeutuivat kuullessani Emilyn pientä kikatusta ja kuinka sängyn jouset inahtelivat.
Naurahdin hiljaa. Nukkumaan. Sanoinhan, että se ei kuullosta yhtään Joshilta.
Viimein väsymys alkoi valtaamaan minut, jolloin suljin silmäni. Viimeinen ajatukseni oli se, että minun täytyisi puhua Lilyn kanssa tämän iltaisesta häslingistä. Sen jälkeen nukahdin.
[Kirjailijan kommentti]: Hei kaikki! Mitäs piditte luvusta?
Mä oon pahoillani, että näitä lukuja ei oo tullut nyt niin nopeesti, kuin mitä ennen tuli. Mulla on ollu vähän stressiä kevään viimesten kokeiden osalta. Koska peruskoulu päättyy sitten mun osalta, haluun selvitä hyvin näistä viimesistä kokeista.
Mulla on ollut myös pientä inspiraation puutetta, vaikka tiedänkin, mitä tuun kirjoittaa seuraavaksi. En oo vaan saanu aikaseks kirjottaa mitään, vaikka olisin halunnu :(
Toivottavasti ette oo pettyneitä muhun, vaikka itse oonki vähän..
Kiitos kuitenkin kaikista tykkäyksistä ja kommenteista! Ne merkkaa mulle todella paljon ❤️❤️
Toivotaa, että seuraava luku ilmestyis vähän nopeemmin, kuin edelliset 😉