Muista pyyhkiä hampaat - Kuinka vampyyreista kirjoitetaan ja muita sattumuksia

Pikainen vierailija - Kuinka vampyyreilta katoaa normaali käsitys iästä

Isla tuijotti puhelinta Kianin käsissä. Tämä oli äsken saanut viestin ja nyt väitti, että hän mahdollisesti näkisi toisenkin vampyyrin.

"Eräs ystäväni tulee pikaisesti käymään", Kian selitti, laskien puhelimen sohvapöydälle teetarjottimen viereen.
"Hänellä varmasti on aikaa vaihtaa pari sanaa. Siitä en osaa sanoa, suostuisiko hän haastateltavaksesi."

Olisihan se mielenkiintoista, jos hän pääsisi kyselemään toiseltakin vampyyrilta jotain. Tosin Isla ei todellakaan tiennyt, kuinka paljon hyötyä siitä olisi. Luultavasti hän kuulisi täysin samat asiat.

"Nyt kun tarkemmin harkitsen", Kian pohti ääneen, "voisin ylipäätään kysellä muilta, mikäli he suostuvat kertomaan sinulle omista vaiheistaan. Varmaankin sinua kiinnostaa, miten erilaisia tarinoita meillä voi olla?"

Ei siihen voinut sanoa vastaan.

"Kiinnostaa ehdottomasti", Isla nyökkäsi.

"Hyvä. Vincent luultavasti tulee kymmenen minuutin sisällä käymään, mutta jos jatkamme siitä, mihin jäimme?"

"Aivan", hän poimi tablettinsa uudelleen.
"Eli täkäläiset vampyyrit..."

"Kuten mainitsin, tapasin vampyyreja ensimmäisen kerran Amerikassa", Kian aloitti.
"En kovin suurta yhteisöä, mutta yksittäisiä henkilöitä. Ensimmäinen kontaktini oli Christoval Marroqui, hän on edelleen hyvä ystäväni."

Isla pysäytti kirjoitusprosessin hetkeksi yrittäessään saada kuulemastaan selvää.

"Marr- miten sukunimi kirjoitetaan?" hän kysyi.

"Marroqui. Q-U-I. Espanjankielinen nimi, se tarkoittaa marokkolaista", Kian tavasi ja jatkoi selostustaan vasta, kun nimi oli ylös kirjoitettuna.
"Christovalista ja minusta tuli ystäviä varsin nopeasti, ja häneltä opin oikeastaan kaiken, mitä en jo siinä vaiheessa ollut itse saanut selville vampyyreista."

"Oliko hänetkin muutettu?" Isla kysyi korjatessaan aiemmin tekstiin jäänyttä pilkkuvirhettä. Se ärsytti suunnattoman paljon, mutta oli jäänyt äsken kiireessä huomiotta. Virheet pistivät ikävästi silmään pelkissä muistiinpanoissakin, valmiissa tekstissä ne olivat katastrofi.

"Ei, hän on syntyperäinen vampyyri, ja minua useamman vuosisadan vanhempi", Kian hymähti.
"Välillä ei kyllä siltä tunnu..."

Jostain syystä Isla oli vakuuttunut, että vampyyreilta katosivat jossain vaiheessa normaalit ikäkäsitykset kokonaan.

"Joten, teistä tuli siis hyviä ystäviä", hän kertasi.

"Aivan", Kian nyökkäsi.
"Hän esitteli minut myös muille vampyyreille Amerikassa. Siellä oli useita eri klaaneja, jotkin niistä olivat hyvin suuria. En ole kauheasti itse perehtynyt näihin klaaneihin ja siihen, miten ne toimivat. Vaikka se olisi kieltämättä hyvin mielenkiintoinen tutkimuskohde..."

Hän näytti pohtivan ajatusta ihan vakavissaan. Kieltämättä se kuulosti Islastakin mahdottoman mielenkiintoiselta, mutta hänellä ei todellakaan olisi aikaa ja resursseja suuremmalle tutkimukselle. Vaikkakin klaanit kuulostaisivat hyvältä lisämausteelta tarinaan. Kenties jokin suurempi konflikti?

"Täällä meilläpäin klaanit eivät ole kovin suuressa huudossa, vaikka ehkä voisi päinvastaista luulla", Kian jatkoi.
"On oikeastaan vain vampyyriperheitä ja se jää siihen. Christoval esitteli minut omalle perheelleen, kun palasimme sodan jälkeen Eurooppaan."

"He ovat varmaan vanha vampyyrisuku", Isla arvasi. Näin oli varmasti asian laita, kun kerran Christovalkin oli vuosisatoja vanhempi kuin Kian.
"Ovat toki. Nykyinen päämies on liioittelematta lähes tuhatvuotias eikä lainkaan sen näköinen."