Pidä sun lupaus

16 - Jotain mitä en olisi osannut ikinä kuvitella

Kristian :

Olen erittäin hämmentynyt, mutta pian se ihmetys vaihtuu huoleksi. Vatsanpohjaani kouraisee, aavistan vain pahaa.
Kaikki neljä olemme jäätyneet niille sijoillemme ruokakaupan hyllyjen väliin, tuijotellen toisiamne tiiviisti, kukaan ei pihahda yhtään mitään.

Nielaisen, ja edessäni seisova poika kohottaa leukaansa aavistuksen, muistuttaen taas sitä henkilöä, ylimielistä kusipäätä, millainen poika oli ennen kuin tutustuin häneen.
Jeren kaverit vain seisovat tuon takana, kädet housujensa taskuissa, pälyillen vähän väliä meitä kahta, ja sitten taas toisiaan. Olisin tahtonut tietää, miksi toinen käyttäytyy minua kohtaan nykyään niin kusipäämäisesti, mutta hölmökin tajuaa ettei sellaista kysytä ihan tuosta noin vain. Eikä varsinkaan nyt, kun pojan kaksi frendiä ovat kuuloetäisyydellä. Niinpä päädyn olemaan vain hiljaa, tuijottamaan toista.

Pian toinen kauempana olevista jätkistä, varmaankin se Harith, katkaisee ikuiselta tuntuneen, erittäin kiusalliseen suuntaan menossa olleen tuijotuksen.
" Tuota Jere, kannattaisko meiän mennä, muuten myöhästyt sen Nitan luota ? "

Edessä oleva poika hätkähtää kääntyen vilkaisemaan kaveriaan nyökäten tuolle. Pian kolmikko lähtee kävelemään kassoille päin, Jere takana seuraten. Ennen kuin tuo katoaa kulman taakse, hän vilkaisee minua vielä viimeisen kerran.

»·«

6.11.

Okei, pakko myöntää että asiat ovat alkaneet mennä yhä oudompaan ja oudompaan suuntaan - siis vielä oudompaan kuin mitä ne oli jonkun aikaa sitten.
Nykyään ne ihmiset joita ennen kutsuin mun frendeiksi, ovat alkaneet hengata yhä enemmän ja enemmän Jeremiaksen ja tuon kavereiden kanssa.
Eli asiat ovat kääntyneet päälaelleen.
Kyllä ne tästä vielä pahemmaksi tulevat menemään, mulla on vain semmoinen kutina että tämä ei tule päättymään hyvin. Onneksi olen tänään menossa yhden abin, Nouran juhliin.

Nyt vaan makoilen oman huoneeni isolla jenkkisängyllä, välillä tuijotellen ikkunasta ulos jossa sataa - taas kerran. Tämä on varmaan jo neljäs kerta tälle viikolle. Nyt on siis torstai, ja muutin viimeviikon tiistaina tänne keskustassa asuvan sukulaisen luokse, mistä olin aiemmin mummin kanssa jutellut.

Toisaalta tää on tosi jees, tuntuu tosi freesiltä ja ikään kuin tää olis uusi alku. Samaan aikaan miljionat ajatukset risteilevät mun päässä.
Futisturnaus
Seuraava lukuvuosi
Jeremias
Mun oudosti käyttäytyvät frendit
Koulu
Täysi - ikäisyys

Kirjaimellisesti kaikki.

Tää muutto tuntui alussa tuovan enemmän harmaita hiuksia ja stressiä kuin iloa ja rauhaa - piti täyttää papereita, siirtää tavaroita ja ylipäätään funtsia tulevaisuutta.
Nyt onneksi kaikki on pikkuhiljaa asettumassa aloilleen, ainakin mä toivon näin. Eihän sitä siis koskaan tiedä tietenkään varmasti mutta aina voin toivoa.

Katsahdan huoneen seinustalla raksuttavaan kelloon joka lähenee viittä vaille seitsemää, juhlat alkaisivat puoli kahdeksan maissa.
Täältä sukulaisen kämpiltä sinne Nouran luokse ei kestä dösällä muuta kuin about viisitoista minuuttia, tai ainakin niin arvioisin.

Haukotellen koukistan jalkojani nousten istuma-asentoon, nojaten selkäni seinää vasten. Kaivan kännykän taskustank syventyen pienen hetken ajaksi sosiaalisen median maailmaan.

»·«

Vedän mustan Niken hupparin hupun päähäni ja laitan kädet taskuihini samalla, kun käännyn Nouran luokse vievälle tielle. Erotan hämärässä kauempana tien päässä olevan kolmikerroksisen omakotitalon, jonka luota kantautuu vaimeata musikkia ja ihmisten puheensorinaa.