sinä olit
ensimmäinen
joka näki pimeyteni
ensimmäinen
joka sen tunnisti
ja sitä hellästi syleili
sekä ensimmäinen
mutta myös viimeinen
jonka päästin
niin lähelle sisintäni
sitä pikimustaa pimeääni
sillä sinä petit
minut niin pahasti
ettei siitä ollut enää
paluuta takaisin
kun sinun takiasi
sydämeni särkyi atomeiksi
ja piilotin haavoitetun sieluni
mahdollisimman syvälle
mieleni universumin uumeniin
enkä ole ollut enää
sen jälkeen oma itseni
YOU ARE READING
Jää vain hiljaisuus 2 (runokokoelma)
PoetryMun demonit saavat voimansa hiljaisuudesta, ja nyt sen painostavan hiljaisuuden massa alkaa olla jo V A L T A V A *** Siispä en ole vieläkään hiljaa. Tämä on toinen runokokoelmani, joka jatkaa samaa teemaa kuin edellinen; runot ovat edelleen p...
